Silent Hill 4: The Room (pc, PlayStation 2, Xbox)

Konamin Silent Hill –pelisarja on monille kauhupelien ykkösnimi. Neljäs osa vie sarjan urbaaniin kaupunkimiljööseen ja käyttää ensimmäisestä persoonasta kuvattua kameraa. Päällisin puolin kaikki näyttääkin lupaavan tuoreelta, mutta alta paljastuu heikosti toteutettu ja vanhanaikainen selviytymisseikkailu.

Tapaus Henry

Henry Townshendin tilanne on omituinen: mies on pienen vuokrakämppänsä vanki ja jatkuvat painajaiset saavat mielen järkkymään. Mikä on totta ja mikä on harhaa? Ainakin oven edessä oleva barrikadi ja kiinni jumittuneet ikkunat vaikuttavat olevan tästä maailmasta. Entä sitten kylpyhuoneeseen ilmestyvä reikä, joka vaikuttaisi toimivan porttina toisiin paikkoihin ja jopa toisiin ulottuvuuksiin? Ainoa vaihtoehto Henryn pelastamiseksi on hypätä pää edellä hurmeiseen seikkailuun.

Pelin surrealistinen juoni lainaa sujuvasti sieltä täältä kauhukuvastoonsa, mutta ainakin japanilainen nykykauhuelokuva ja David Lynchin häiritsevät visiot ovat selvästi kehittäjäporukalle tuttuja. Onpa pelissä Lynch Street Line –asemakin. Säikyttely on usein turhan irrallista ja perustuu lähinnä mitä kummallisempiin hirviöihin. Lynchin tasoisesta tunnelman mestarillisesta kehittelystä on siis turha puhua.

Kerronta toimii ensimmäisestä persoonasta kuvatuissa huoneosuuksissa paremmin, vaikka ohjaus takkuaakin. Tämä on harmi, sillä pelisarjalle ominainen hahmon ulkopuolelta kuvattu seikkailu on yllätyksettömästi taas pääroolissa. Itse huone toimii suurimman osan ajasta lepopaikkana ja tallennuspisteenä – ratkaisu, joka ärsyttää yhtä paljon kuin tasapainottaa peliä.

Toteutus tökkii

Iho nousee kananlihalle upean äänisuunnittelun ansiosta. Ääninäyttelykin on ihan kohdallaan. Metsään mennäänkin pahemman kerran kaikessa, joka liittyy tärkeimpään – pelattavuuteen. Esimerkiksi järkyttävän huono kamera estää tehokkaasti näkemästä mistä suunnasta visvaiset kammotukset hyökkäävät.

Taistelut ovat Silent Hill 4: The Roomissa kuin pakkopullaa, jota syötetään kaiken lisäksi tiuhaan. Hirviöiden mätkintä putkella ja muilla aseilla toistavat itseään ja katkaisevat usein onnistuneesti viritetyn kauhutunnelman.

Pc-versiossa pelin toteutus kärsii lisäksi kiirehditystä käännöstyöstä. Konsolien alhaisempi resoluutio ja televisioruudun heikompi kuvanlaatu eivät paljasta kuinka epätarkkoja esimerkiksi seinien pintagrafiikat ovat. Pc:llä nämä seikat pistävät silmään todella pahasti.

Silent Hill 4: The Roomin tunnelma ja lähtökohdat ovat kohdallaan, mutta valitettavasti tekninen toteutus tiputtaa pohjan koko peliltä. Lopulta suurimmat kauhun puistatukset nousevatkin Henryn ohjaamisesta ja kelvottomasta kamerasta.