Silent Hill Origins (PSP)

04.01.2008 13:31 Mikko Rekola

Oletko kauhun ystävä? Miten kuuluisasta Silent Hillistä tuli modernin pelon paratiisi? Miksi ryhdyt karttamaan peilejä tämän pelikokemuksen jälkeen? Japanilaisten kauhupelien tyyliniekka taipuu viimein myös PSP:n ruudulle. Sujuuko pelon aistiminen myös pienemmältä ruudulta?

 Origins sijoittuu aikaan ennen pelisarjan ensimmäistä osaa. Pelaajalle yritetään selvittää pikkukaupungin mysteeriden syntyä ja juonen mittaan kohdataan aiemmista osista tuttuja henkilöitä.

Tarina alkaa kun unettomuudesta kärsivä rekkakuski Travis Grady päättää oikaista alkuperäiseltä reitiltään. Silent Hillin kohdalla mies ajaa melkein kolarin ja huomaa äkkipysähdyksen jälkeen pienen tytön kiiruhtavan kohti sumuseinää.

Gradyn kiinnostus herää ja mies päättää lähteä etsimään sumuverhoon kadonnutta tyttöä. Muutaman minuutin kuluttua pelaaja löytää itsensä Silent Hillin utuisesta autioituneen näköisestä kaupungista. Tarina jatkuu kaavan mukaisesti sisältäen lukuisia kauhupeleistä tuttuja kliseitä. Tutulta tuntuvista juonenkäänteistä huolimatta juoni on punottu mielenkiintoisesti ja se sisältää sopivasti paljastuksia sarjan edellisiä osia tahkonneille.

Aluksi autiolta vaikuttanut pikkukaupunki paljastuu tarinan edetessä sokkeloiseksi kujaviidakoksi, joka on pullollaan erikoista sakkia. Osa on tavallisia ihmisiä, mutta eteen ponnahtelee myös puolikuolleita olioita ja otuksia. Taitavasti suunniteltu tarina selvittää taustoja kaupungin nykytilasta ja asukkaiden kohtalosta. Pelaajalle annetaan myös sopivasti vihjeitä, kuinka osa tarinasta tapahtuu oikeastaan päähahmon korvien välissä. Alkuun tuntemattomalta vaikuttaneella pikkukaupungilla on lopulta mielenkiintoisia linkkejä myös väsähtäneen rekkakuskin omaan historiaan.

Romanttisen kauhun aakkoset

Silent Hillin harmaat kadut ja ahtaat rakennukset vetoavat pelaajan mieleen ja yrittävät viljellä klaustrofobiaa. Efektiä vahvistetaan kolmannesta persoonasta liikkeelle lähtevällä kameralla ja tilojen ahtautta korostavilla kuvakulmilla. Erilaiset kuvakulmat muuttavat taitavasti tunnelmaa ja painottavat pelin upeaa ulkokuorta. Valitettavasti kameratemput häiritsevät pelattavuutta, sillä sokeasta kulmasta kimppuun hyökänneet viholliset jättävät pelaajalle vähemmän vaihtoehtoja.

Tarinan alun järjelliset ongelmanratkaisut muuttuvat pian väkivaltapainotteisiksi. Eteen ilmestyvät viholliset janoavat verta ja väärään paikkaan eksynyt ammattikuski joutuu taistelemaan kaikin voimin pitääkseen kehoon tarrautuvat hirvitykset kaukana. Onneksi taistelumekanismi on helppo oppia ja se toimii käytössä. Grady on ilmeisesti nauttinut bensa-asemien rasvaisia lounaita runsaasti, sillä mieheltä löytyy raakaa voimaa perinteiseen lähitaisteluun ilman apuvälineitä.

Uusia ulottuvuuksia taistelemiseen tarjoavat tapahtumapaikoilta löytyvät tarvikkeet. Puolikuolleisiin voi laittaa vauhtia vaikkapa matkatelevisiolla tai perinteisellä metrilekalla. Jokaisella apuvälineellä on omat erikoisominaisuudet ja kaikkia tarvikkeita yhdistää niiden kuluminen. Pitkän taistelun päätteeksi kestävimmänkin aseen saa tohjoksi. Useamman iskun kestävän rautaputken sijasta kouraan voi ottaa esimerkiksi matkatelevision, joka mahdollistaa ainoastaan yhden kovemman iskun.

Käteen sopivat tarvikkeet ja myöhemmässä vaiheessa löytyvät aseet tuovat taisteluihin kaivattua monipuolisuutta. Apuvälineiden persoonallisuudesta huolimatta ne ovat kaikki helposti hallittavia. Aseilla tähtääminen sujuu kätevästi lukitsemalla kohde ja vetämällä liipaisin pohjaan. Tarpeellisten välineiden lisäksi mukaan tarttuu myös joutavaa rihkamaa, jota voi loppupeleissä käyttää vain flanellipaidan pehmikkeeksi.

Veri ja valurauta käsi kädessä  

Kauhupeleissä avainasemaan nouseva äänimaailma on kuuluisan Akira Yamaokan vastuulla. Pelisarjan parissa aiemmin viihtynyt äänitaiteilija ei jätä pelaajia kylmiksi tälläkään kertaa, sillä varsinkin kuulokkeilla pelattuna kokonaisuus hivelee täydellisyyttä. Sopiva yhdistelmä mielenkiintoisia repliikkejä, pelästyneitä kiljaisuja ja mieltä häiritsevää voimistuvaa musiikkia nostavat tunnelman parhaimmillaan epätodellisiin sfääreihin. Pelissä nähdään jopa kohtia, joissa pelaajan liikkeet vaikuttavat soivan kappaleen tempoon ja nostavat näin jännitystä Gradyn lähestyessä tärkeää tapahtumaa.

Äänimaailman ohella ulkoasu jatkaa viimeisteltyä linjaa. Kaupungista löytyy runsaasti yksityiskohtia ja visuaalisesti mielenkiintoisia ratkaisuja. Parasta antia ovat kuitenkin hahmot ja erikoisefektit. Jokaiselle tarinan avainhahmolle on kehitetty tarkka ulkoisen ja sisäisen identiteetin yhdistelmä. Hahmot näyttävät liikkeessä hyvältä ja itsestään muuttuvat kuvakulmat korostavat entisestään henkilöiden persoonallista tapaa liikkua.

Efektit syventävät jo ennalta tarkasti mallinnettua kaupunkia. Savu, utu, sumu ja höyry ovat kaikki erilaisia aivan kuin pelilevyn ulkopuolisessakin maailmassa. Parhaiten ruudun tapahtumien yksityiskohtiin kiinnittää huomiota pelaamalla peliä pimeässä huoneessa, jolloin koneen ruutu toimii valaisimena. Yksinkertainen ratkaisu lisää myös monien kaipaamaa pelkokerrointa.

Ei enää paluuta entiseen

 Origins on yksi vuoden tärkeimmistä nimikkeistä PSP:n ruudulla. Erinomaisen tunnelman ja audiovisuaalisen mestariteoksen kanssa viettää mielellään parikin läpipeluukertaa. Pelaajan onneksi mukaan on lisätty muutamia vaihtoehtoisia loppuratkaisuja sekä tutkittavaa moniksi tunneiksi. Peli on kokonaisuutena onnistunut kauhupainotteinen sekoitus raakaa väkivaltaa ja yksinkertaista ongelmanratkaisua.

Kun ainoa negatiivinen palaute rajoittuu satunnaisesti kömpelöihin kuvakulmiin on lopputulos lähellä timanttia. Kyseessä on pakkohankinta täysi-ikäisiksi varttuneille kauhupelien ystäville ja erinomainen vaihtoehto myös muille toiminnasta kiinnostuneille.

 

Tekijä: Konami / Climax Studios
Julkaisija: Konami
Testattu: PlayStation Portable
Saatavilla: PlayStation Portable
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://silenthillorigins.com/

 

Lue lisää eDomesta

Konami julkaisi videota ja HD-kuvia Silent Hill 5:stä

Silent Hill kutsuu pelaajia taas lähiaikoina, siitä tulee pitämään huolen tekeillä oleva pelisarjan viides osa. Sodan kauhut ja Silent Hillin synkkä tunnelma ovat paperilla kova yhdistelmä, mutta onko jenkkitiimistä jatkamaan alkuperäisen työtä? Siltä näyttäisi ainakin pelivideoiden perusteella.

Konami julkisti Silent Hill 5:n

Taas on aika pelätä pimeää, sillä Konami on julkistanut E3-tapahtumassa suositun kauhusarjansa uusimman jatko-osan. Tällä kertaa teemana lienee sota.

Silent Hill

Tietokone- ja konsolipeleihin perustuviin elokuviin tulee aina suhtautuneeksi epäillen. Jos niiden pääosassa ei ole kävelevä pumpattu barbara (Lara Croft: Tomb Raider), niin toteutus on niin pahasti pielessä, että peliteollisuuden puolesta surettaa (Resident Evil, Doom). Silent Hill –pelisarja hoidetaan valkokankaalle hieman toisella tapaa ja kohtuullisen onnistuneesti.

Silent Hill 2 (PC)

Äskettäin markkinoille ilmestynyt Silent Hill 2: Director’s Cut sisältää PC:lle sovitetun version Silent Hill 2:sta sekä ennennäkemättömän seikkailun, jonka tarina on jatkoa alkuperäisen pelin tapahtumille.

Silent Hill 3 (PS2)

Konamin Silent Hill-kauhuseikkailut ovat aina eronneet edukseen kilpailijoista. Niiltä on totuttu odottamaan ahdistavaa ilmapiiriä ja synkkiä tarinoita. Sarjan kolmas osa peli jatkaa edeltäjiensä tiellä, vain entistä häiritsevämpänä ja karmivampana.

Silent Hill 3 -haastattelu

eDomella:lla oli pari viikkoa sitten kunnia tavata pari kuuluisan japanilaisen pelitalon Konamin pelisuunnittelijaa, jotka olivat juuri saaneet valmiiksi Silent Hill kolmosen.

Silent Hill 4: The Room (pc, PlayStation 2, Xbox)

Konamin Silent Hill –pelisarja on monille kauhupelien ykkösnimi. Neljäs osa vie sarjan urbaaniin kaupunkimiljööseen ja käyttää ensimmäisestä persoonasta kuvattua kameraa. Päällisin puolin kaikki näyttääkin lupaavan tuoreelta, mutta alta paljastuu heikosti toteutettu ja vanhanaikainen selviytymisseikkailu.