Singstar’80s (PS2)

Sonyn perjantai-illan valloittaja, SingStar-laulupeli, valloitti olohuoneet jo ensimmäisellä ilmestyksellään. Karaokepelin muottiin upotettu hillitön lauleskelupeli on vienyt monet muassaan ja tarjonnut varmasti myös ikimuistoisia hetkiä ohutseinäisten kerrostaloasuntojen eläjille.

Singstar-sarja on nykyisellään kaikkiaan neljän pelin mittainen. Ensimmäisen Singiksen rinnalle ilmestyi myöhemmin Pop ja Party, mutta Singstar’80sin voi väittää räjäyttäneen pankin todella perusteellisesti. Kasarihitteihin keskittyvä lauleskelu antaa mahdollisuuden koomisiin Ice Ice Baby -lurituksiin tai vaikka bileiden päättämiseen rajuun Final Countdown -tulkintaan. Luonnollisesti peli nojaa paljon siihen, että kappaleet ovat tuttuja ja herättävät muistoja. Nostalgia on selvästi avainasemassa. Ja homma toimii. Kolmikymppisille 80sin laulut ovat yhä selvästi muistissa, ja nuoremmatkin pääsivät testilaulelutilanteissa upeasti kyytiin.

Muutoksia on tapahtunut myös konepellin alla. Ensimmäisen SingStarin helppo-vaikeustaso nappasi aina jokaisen ruudullisen alussa laulun korkeuden ja oletti hoilottajan pysyvän siinä sävelessä, vaikka se olisi virheellinen. Oikeaan säveleen pyrkivät olivat siis pulassa, jos ensimmäinen nuotti meni pieleen. Kasari-SingStar on petrannut tässä tuntuvasti. Laulaja voi hakea oikeaa sävellajia kesken nuotinkin ja saa pisteitä, kun se löytyy.

Lisäksi mukana on räppikappaleita varten oma räppimetri, joka tuntuu lähinnä arvostelevan rytmiä – räpäyttämisen korkeutta kun ei oikein koneellisesti ole järkeä mitata.

Erittäin fiksu ominaisuus on se, että SingStar’80n parempia ominaisuuksia voi käyttää myös vanhempien SingStarien kappaleissa, kunhan vain ensin käynnistää pelin 80:ltä.

SingStarin laulaminen vie mukanaan.

Vaikka laulelupelissä ei ensi tuntumalta tuntuisi olevan kauheasti järkeä, niin ei voi kuin hämmästellä miten hyvin SingStarin paketti toimii. Siinä riittää haastetta mainiosti yksinpelissäkin, jolloin pelaaja voi kaikessa rauhassa treenailla lauluja ja yrittää nostaa ennätyksiään laulun tarkkuudessa. Moninpelinä se on kuitenkin omimmillaan, viikonloppujen huumassa ja bileissä. Laulutaidottomienkin on helppo hypätä mukaan, kun laulelu tapahtuu kaveriporukassa, musa soi kovaa ja muutkin laulavat taustalla. Tiukan hittibiisin tullessa kun on vaikea olla liittymättä mukaan.

SingStar onkin mainio paketti kaikille, jotka haluavat palata 80-luvun musiikkimaailmaan ja pitää hauskaa hyvän musiikin merkeissä. Se on sarjan paras peli sekä teknisesti että kappalevalikoimaltaan. Voi kun vielä saataisiin Suomen markkinoille sovitettu SingStar, jossa on meikäläisittäin tuttuja klassikkokappaleita…

Kalle Kaivola ja Jukka O. Kauppinen