Spider-Man (PS1)

Syksyllä ilmestynyt Activisionin supersankari-iloittelu Spider-Man tuo vanhan kunnon seittinaaman PlayStationin interaktiiviseen maailmaan. Hämähäkkimiehestä on tehty sadoittain sarjakuvia, yksi keskinkertainen elokuva ja nyt myös peli.

Tosin muinaiselle SNESille taidettiin muistaakseni tehdä jonkinlainen hämähäkkimiespeli, mutta jääköön se tällä kerralla omaan arvoonsa. Monet vanhat fanit itseni mukaanlukien ovat olleet todella tyytyväisiä saadessaan vihdoin itse asettua suosikkitrikoopellensä rooliin ja heivailla seitin varassa pitkin New Yorkia pelastaen milloin kenetkin kiperästä tilanteesta.

Useimmat kentistä ovat tarpeeksi vaihtelevia. Esimerkiksi ensimmäisessä kentässä lähdetään liikkeelle ulkomaisemista, heilahdellen seitin varassa läpi kaupungin pelastaen panttivankeja. Tämän jälkeen on ratkaistava suurehkon pommin tuoma ongelma pankissa, jonka jälkeen on riennettävä pelastamaan Daily Buglen rasittavahko päätoimittaja Jonah Jameson Skorpionin kynsistä. Kentät jatkuvat tällä samalla kaavalla: ensin tehdään jotain muuta ja lopuksi taistellaan kentän loppupahista vastaan. Kaavamaisuus paistaa toki läpi, mutta ei sinällään häiritse pelin miellyttävyyttä.

Graafisesti Spider-Man on hienoa katsottavaa. 3D-maailma pyörii mukavasti ympärillä ja hahmot näyttävät juuri siltä kuin sarjakuvista ne muistamme. Ulkona tapahtuvissa osioissa on tosin pieni ikävä piirre. New Yorkissa ei ole katutasoa. Tämä tarkoittaa siis sitä, että mikäli joku ampuu tai unohdat ampua seitin, putoat, jolloin iskee kuolema ja on aloitettava kenttä alusta. Kuka tahansa seitinheittäjän seikkailuja lukenut tietää, että tällä kaverilla ei ole mitään ongelmia pudota neljääkymmentä kerrosta alaspäin, mutta tätä ei ilmeisesti ole otettu huomioon peliä tehtäessä.

Myös juonenkuljetus toimii sarjakuvan keinoin. Jokaisen suoritetun tehtävän jälkeen nähdään välianimaatio, jossa ikäänkuin kerrotaan mitä seuraavaksi pitäisi tehdä, tosin näitä animaatioita katsellessa on lähinnä samanlainen olo kuin katsoisi televisiosta piirrettyjä. Hämis itse mutisee pelin aikana ajatuksiaan ääneen ja siten auttaa käsittämään mihin suuntaan tulisi jatkaa. Peli etenee hyvää vauhtia ja jouhevasti. Helpoimmallakin vaikeusasteella pelattaessa on muutamia kiperämpiä paikkoja joista ei ensi yrittämällä selviä. Kontrollien opettelu ottaa tosin oman aikansa, mutta näinhän se on kaikissa muissakin peleissä.

Pelin suurimmaksi ongelmaksi muodostuu jälleen kerran kamera. Kuten niin monessa muussakin 3D-seikkailussa, jossa kamera on sijoitettu hahmon selän taakse, Spider-Manissakin tämä on ärsyttävä yksityiskohta. Aina suuntaa vaihtaessa joutuu ihailemaan trikoosankarin uljasta profiilia niin pitkään, että joku pahiksista ehtii ampumaan tai lyömään pari osumaa, ennekuin selviää missäpäin kyseinen roisto sijaitsee. Pahimmillaan ongelma on silloin, kun vastassa on useita vihollisia, ne kun yleensä yrittävät sijoittua piirittämään sankaria.

Yleisenä arvosanana Spider-Man ansaitsee kuitenkin kiitettävän. Tämän pelin tapauksessa kiitettävään riittää viihteellinen pelattavuus, hieno grafiikka ja tietysti Hämähäkkimies. Kukapa ei tahtoisi olla supersankari, vaikka se sitten toisi mukanaan vinon pinon supervoimilla varustettuja vihollisia, sillä hyvä voittaa aina pahan.

Kehittäjä: Neversoft
Julkaisija: Activision
Kotisivu: Activision: Spider-Man
Formaatti: PlayStation