Stranglehold (PS3, 360)

10.10.2007 16:02 Simon Elo

Pelitaivaan suomalaistähti Max Payne saa kiittää paljosta John Woota. Hongkongissa syntyneen ohjaajan vuonna 1992 ilmestynyt Hard Boiled on toimintaelokuvien moderni klassikko, jossa Chow-Yun Fatin tähdittämä etsivä ”Tequila” Yuen saattaa rikollisia tuonpuoleiseen. Max on eittämättä ottanut elokuvasta mallia. Kummassakin käytetään ajan hidastusta luotibaletin aikana, mikä tietysti oli peleissä jotain aivan uutta.

Vihdoin ja viimein Woo pääsee näyttämään kyntensä siinä, missä Max rysäytti jo lähelle maksimia – ultratyylitellyssä toimintapläjäyksessä, jossa ei panoksia tai ruumiita säästellä. Stranglehold on Woon tiimin ensimmäinen kiinnitys pelialalle. Ohjaajasuuruus näyttää lahjakkuutensa taidokkaasti leikatuissa välivideoissa.

Payne ja Stranglehold ovat kuitenkin aivan eri pelejä, joita ei tule sekoittaa keskenään. Siinä missä Max oli film noir –genren tummasävyinen vesa, Stranglehold on peittelemättä Hard Boiledin henkinen jatko-osa, jossa on vedetty kaikki tapit kaakkoon.

Kukin tappaa tyylillään

Tequila ei kaihda vaaroja. Uhkarohkea etsivä ajautuu tukkanuottasille kahden hongkongilaisen rikollisliigan ja Venäjän mafian kanssa. Niin kuin siinä ei olisi tarpeeksi, hänellä on myös tulehtuneet välit poliisijohtajaan. Yksinäinen susi saa pärjätä ilman ylempien tukea, vaikka rikolliset ovat kidnapanneet myös viattomia neitosia.

Sehän ei jäämiehen tahtia haittaa, vaan vihamiehiä kaatuu enemmän kuin Hard Boiledin kuuluisat 307. Strangleholdissa on tärkeää tappaa tyylikkäästi, joten tapot arvostellaan tähdillä. Mitä enemmän tähtiä ja mitä pidempiä komboja, sitä enemmän saa paukkuja erikoiskykymittariin.

Pelaaminen on mutkatonta. Perustemput hoituvat mämmikouraltakin, sillä etsivä liukuu automaattisesti pöytien ja muiden esteiden yli. Sorminäppäryyttä tarvitaan kun mennään kaiteella, kattokruunulla tai hurjastellaan maaten tarjoilupöydällä. Saisiko olla talon erikoinen – lyijyä kiinalaisittain viikatemiehellä höystettynä?

Luoti sulle, panos mulle

Tequila harrastaa lempijuomansa litkimisen ohella erikoiskykyjä kuten ajan hidastamista, jolloin vihollisiin on helpompi osua. Tarkkuusammunnassa laitetaan nappi vihun otsaan ja mies on maassa ennen kuin ehtii nuudelia napata, mutta luoti kurkkuun ja sinikasvoinen vihollinen painaa sitä tuskissaan kuuman veren valuessa hänen takkinsa liepeille. Raakaa ja ah niin vit…Woomaista.

Pähein liike on kaikki lähellä partioivat vihut tappava kierrehyökkäys, jonka jälkeen ympärillä lentää valkoisia kyyhkysiä aitoon John Woo –tyyliin. Hengähdystaukoja ei suoda millään vaikeustasolla, joten onneksi Tequila osaa myös raivota tarvittaessa. Silloin superkyttä ei välitä luotisateesta, vaan paahtaa armottomasti lyijyä vihollisiin ilman huolta panoksien kulumisesta.

Erikoiskyvyt eivät ole välttämättömiä perusvihuja vastaan, mutta pomot tarvitsevat enemmän reikiä takkiinsa rauhoittuakseen. Superkestävä sikariporras alkaa välillä kuumottaa nuppia, mutta peli ei silti ole kovin haastava. Vaikeinta tasoa lukuun ottamatta keikka hoituu Kaukoidästä Chicagoon ilman kyyneleitä, koska ajan hidastamista voi käyttää melkein aina.

Paikoin toiminnan keskeyttää meksikolainen pattitilanne, jossa Tequila on piiritetty ja häntä tähdätään aseella joka puolelta. Lopulta helvetti pääsee irti ja rosvot on lahdattava yksi toisensa jälkeen tarkasti tähdäten. Toimitus on teatraalisuudestaan huolimatta rasittavan hidastempoinen, mutta sen pois jättäminen olisi ollut loukkaus Woon elokuvia kohtaan.

Sitruuna ja suolaa

Kyseessä ei olisi Woon näkemys, jos ympäristö ei tuhoutuisi räiskinnän taustalla megalomaanisen näyttävästi. Lähes kaikki esineet ovat tuhottavissa ja niillä myös jallitetaan vihollisia. Halogeenilamppu päänuppiin ja avot, ei-toivottu vieras on manan majalla. Seuraavan sukupolven paras ominaisuus on eittämättä halkeileva seinän rappaus. Samanlaista tuhotaidetta soisi näkevänsä muissakin räiskintäpeleissä.

Räiskintänirvana on ohi muutamassa illassa, joka on tässä tapauksessa aivan sopiva aika. Stranglehold on kuitenkin perusteiltaan pitkitetty Hard Boiledin ammuskelukohtaus. Lisähupia tarjoavat ekstrat ja moninpeli. Ekstroja kauppaa cameo-roolissa maestro itse, joten Woo jatkaa tuotoksissaan esiintymistä, joskin aina pienissä rooleissa. Pelimekaniikka ei valitettavasti istu moninpelaamiseen laisinkaan, vaan luvassa on keskinkertaista tappomatsia ilman ajan hidastamisen kunnollista käyttöä.

Stranglehold jakaa varmasti mielipiteet. Toisille se on hieno suosionosoitus parhaille Hongkong-toimintaelokuville, toisille vain aivotonta ja raakaa itseään toistavaa räiskintää. Ja piru vie, kummatkin ovat oikeassa. Kallistun sujuvan toimintaviihteen puolelle, mutta kysymys kuuluu, kumpaan ryhmään sinä kuulut? Jos haluaa jännitystä elämäänsä, Stranglehold on varma valinta.

Tekijä: Midway Chicago
Julkaisija: Midway Games
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: Xbox 360, PlayStation 3
Pelaajia: 1, verkossa 2-6
Pelin kotisivu: http://strangleholdgame.com/