Tactics Ogre: Let Us Cling Together (PSP)

30.03.2011 18:30 Petteri Kaakinen

Tekijä: Square Enix
Julkaisija: Square Enix
Testattu: PSP
Saatavilla: PSP
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.tacticsogregame.com/eu/
Arvostelija: Petteri Kaakinen

Square Enix ei ole muukalainen vanhojen pelien uudelleenlämmittelyille. Nyt vuoronsa saa hieman pienemmän piirin kulttisuosikki, SNES:lle jo alun perin julkaistu Tactics Ogre: Let Us Cling Together. Tämä on kulttuuriteko jo siitäkin syystä, ettei peliä olla tätä ennen julkaistu ikinä Euroopassa.

Kun homma on vieläpä hoidettu esimerkillisen hyvin, käsissä on uudistettu klassikko, joka varmistaa entisestään paikkaansa yhtenä genren parhaista peleistä.

Sodankäynnin tragedia

Tactics Ogressa on Yasumi Matsunon muillekin peleille tyypillinen synkän realistinen ja sotaisa fantasiatunnelma. Maailmasta löytyy taikuutta ja lohikäärmeitä, mutta juonen keskipisteessä ovat ihmiset ja heidän tekonsa. Kukaan ei ole mustavalkoisen hyvä tai paha, vaan kaikkien sotivien osapuolien joukosta löytyy niin kunniaa kuin ahneutta ja vallanhimoakin. Valerian saaristo on jälleen alistunut sodan pyörteisiin jo ennen pelin alkua, kun kuningas ja tämän perhe kuolevat onnettomuuksissa. Pelaaja asettuu tyranniaa vastaan nousevan sorretun vähemmistön edustajien saappaisiin. Tarinan keskipisteessä on Denam, joka liittyy siskonsa ja parhaan ystävänsä kanssa raakuuksia todistettuaan vastarintaan.

Let Us Cling Together on siinä mielessä japanilaiseksi ja etenkin niin vanhaksi peliksi poikkeuksellinen tapaus, että se tarjoaa lukuisia toisistaan poikkeavia loppuja. Pelaajalla annetaan tietyissä pisteissä juoneen merkittävästi vaikuttavia valintoja. Peli luokittelee valinnat käytännössä kolmeen luokkaan: lainkuuliaiseen, neutraaliin ja kaaokseen. Vaikka luokitusten nimien perusteella voisi kuvitella jaon olevan selkeän mustavalkoinen eri valintojen välillä, näin ei ole. Päätökset liittyvät siihen kenen kanssa liittoutuu ja seuraako ylimpiensä käskyjä vai ei. Isojen erojen lisäksi tarinassa on pienempiä muutoksia yksittäisiin hahmoihin ja heidän kohtaloihinsa, riippuen pienistäkin dialogivalinnoista.

Tämä ei ole Matsunon tapaan erityisen iloinen peli, vaan tragedia seuraa pelaajaa tavalla tai toisella riippumatta siitä minkälaisia valintoja tekee. Sota on raakaa ja se vaatii omat uhrinsa ja uhrauksensa. Tactics Ogren juoni hoitaa sodankäynnin eri puolten kuvaamisen paremmin kuin moni muu asiaa sivuava julkaisu. Harvassa teoksessa syvennytään vähemmänkin tärkeisiin hahmoihin niin hyvin kuin Let Us Cling Togetherissa.

Tietyt japanilaiset roolipelit tarjoavat New Game+ -pelimuodon, jossa pelin voi aloittaa yhden läpipeluun jälkeen alusta pitkälle kehitetyillä hahmoilla. Tactics Ogre tarjoaa tämäntyylisen vaihtoehdon, joka on kuitenkin sovitettu peliin tarjoten lisää tarinaan vaikuttavia valintoja. Tarinaa ei tarvitse aloittaa alusta asti joka kerta, jos haluaa nähdä toisenlaisia lopputuloksia, vaan sen sijaan pelaaja voi hypätä läpipeluun jälkeen aikajanalla mihin tahansa tärkeään päätöskohtaan ja viedä tarinan loppuun erilaisilla valinnoilla. Kaikki hahmot hyppäävät varusteineen ja kokemuspisteineen ajassa taaksepäin tietyin tarinaan liittyvin poikkeuksin. Jujuna on myös se, että vihollisetkin skaalataan pelaajan hahmojen tasolle, joten pelaaja ei pääse uusillakaan pelikerroilla turhan helpolla.

Uppoudu valikkoihin

Tactics Ogre on malliesimerkki siitä miten päivittää vanha klassikko nykypäivään. Työhön on palkattu ulkopuolisten sijaan pelin parissa alunperinkin työskennelleitä henkilöitä, jotka ovat nähneet vaivaa tehdäkseen erinomaisesta alkuperäisestä julkaisusta entistäkin paremman. Sen täysin uudistettu taistelukäyttöliittymä on erittäin sulava, latausajat ovat olemattomat, vaikkei asentaisikaan peliä muistikortille, ja lukuisat lisäykset tekevät jo ennestään pitkäikäisestä pelistä entistäkin pidemmän. Peliin on lisätty myös pseudo-moninpeli, joka on tosin pettymys. Siinä ei nimittäin pääse taistelemaan itse, vaan pelaaja voi lähettää ikään kuin oman tekoälynsä kamppailemaan kaverinsa joukkoja vastaan.

Pohjimmiltaan Let Us Cling Together on varsin perinteinen strategiaroolipeli. Aluksi pidetään huolta varustelusta ja muutenkin joukkojenhallinnasta, minkä jälkeen käydään usein pitkiäkin vuoropohjaisia taisteluita. Hahmot voivat Fire Emblem- ja muutamien muiden pelisarjojen tapaan kuolla taistelussa lopullisesti, mutta tässä kuolema ei toimi kerrasta poikki -menetelmällä.

Let Us Cling Together voi olla suhteellisen haastava verrattuna muihin samankaltaisiin strategiaroolipeleihin, mutta harvoin kuitenkaan epäreilu. Isossa osassa taisteluista pitää tappaa kaikki mikä liikkuu tai joukon pomo. Kaiken kaikkiaan peli tarjoaa mukavasti vaihtelevia skenaarioita, joissa täytyy käyttää vaihtelevia taktiikoita.

Ajassa hyppimistä ei tehdä vain tarinassa, vaan sitä voi C.H.A.R.I.O.T.-systeemin avulla tehdä myös taisteluissa. Järjestelmässä on omat rajoituksensa. Pelaaja voi kelata taisteluita takaisinpäin vain 50 hahmovuoron verran. Pelaaja ei voi myöskään yrittää saada samoilla teoilla eri lopputulosta, sillä kohtalon ajatellaan olevan muuttumaton pelin maailmassa. Kun tekee samat valinnat, myös lopputulos on aina sama, eli pelaaja ei voi odottaa omaan hahmon kohdistetun kuolettavan iskun menevän ohi aivan sama kuinka monta kertaa aikaa kelaa taaksepäin.

Niin paljon kuin käyttöliittymää ja koko peliäkin on parannettu yleisesti, samanlaista huolta ja järkeä ei ole käytetty muutamalla tärkeällä osa-alueella, mikä vaikuttaa hieman pelinautintoon. Omien joukkojen hallinnoimisessa on muutamia seikkoja, jotka tekevät pikkunäpertelystä tarpeettoman tuskallista. Esimerkiksi varusteiden vertailu ei ole mahdollista mitenkään kätevästi, vaan pelaajan täytyy verrata niitä manuaalisesti. Tämä ei välttämättä nouse suureksi ongelmaksi, sillä hahmojen varusteita ja taitoja ei tarvitse olla muuttamassa ihan joka taistelun jälkeen, jos tekee aika ajoin kerralla huolellista työtä. Mutta kun muihin uudistuksiin on nähty niin paljon aikaa ja vaivaa, niin kumma kun tätä on ylenkatsottu.

Tekoäly voisi myös olla parempi. Pelaajan joukkoihin tietyissä taisteluissa liittyvät tekoälyhahmot ovat itsemurhanhimoisuudessaan omaa luokkaansa. Tähänkin on omat kikkansa, joiden avulla huomiota voi yrittää vetää pois tekoälyhahmoista, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että niille olisi voinut ohjelmoida jonkin verran itsesuojeluvaistojakin.

Lisäksi pelissä on aika paljon grindausta lähinnä uudistetun hahmoluokkasysteemin takia, jossa yksittäiset hahmot eivät saa kokemuspisteitä, vaan hahmot kehittyvät hahmoluokkiensa mukana. Tämä on kaksiteräinen miekka. Toisaalta sen ansiosta pelaaja saa lisättyä tarvittaessa helposti joukkoonsa ylimääräisen parantajan, jonka kouluttamista ei tarvitse aloittaa täysin nollasta. Se kuitenkin rohkaisee pysyttelemään valitsemissaan hahmoluokissa, koska täysin uudet hahmoluokat aloittavat aina ensimmäiseltä tasolta ja niiden kehittäminen muiden luokkien tasolle voi olla aikaa vievää.

Vaivan arvoinen

Tactics Ogren grafiikkoja ei olla lähdetty parantamaan merkittävästi. Kaikki näyttää mukavan tarkalta PSP:n ruudulla, mutta graafinen tyyli on haluttu pitää uskollisina alkuperäiselle, joten peli muistuttaa uudistettunakin alkuperäistä SNES-versiota. Hahmoille on piirretty uudet erittäin hienot hahmokuvat, joita saa ihastella aina kun hahmot puhuvat keskenään. Musiikit on masteroitu uudelleen ja Hitoshi Sakimoton erinomaiset sävellykset kuulostavat paremmilta kuin koskaan. Let Us Cling Togetherin musiikki ei ole välttämättä sellaista, jota jäisi hyräilemään pelin sammutettuaan, mutta ne sopivat sitäkin paremmin tukemaan pelin tunnelmaa.

Tactics Ogre: Let Us Cling Together on yksi sulka lisää Square Enixin erinomaisten käsikonsolipelien sarjaan. Se ei vain ota alkuperäistä peliä sellaisenaan ja lisää ylimääräistä luolastoa kaluttavaksi, vaan sen uudistukset ja muutokset menevät paljon syvemmälle pelin perusteisiin asti. Vaikka kaikki uudistukset eivät ole täysin onnistuneita, kokonaisuus on selkeästi plussan puolella.

Let Us Cling Together on peli, joka ei pelkää luottaa siihen, että pelaaja jaksaa paneutua pelin saloihin. Se on monipuolinen ja kaikenlaista pientä näprättävää löytyy enemmän kuin laki sallii. Tästä syystä pelin ja sen mahdollisuuksien laajuus voi säikäyttää aluksi, mutta viimeistään sen erinomainen tarina palkitsee pelaajan lukuisine käänteineen ja yllätyksineen.