The Lord of the Rings: Tactics (PSP)

17.02.2006 00:00 | Muropaketin toimitus | 109

Erilaiset taktiset strategia- ja roolipelit ovat yleensä menestysresepti taskukoossa, kuten Nintendon Advance Wars- ja Fire Emblem -sarjat hyvin todistavat. PSP:lle on toistaiseksi julkaistu valitettavan vähän samantyyppisiä pelejä, Metal Gear Acidia lukuun ottamatta ei oikeastaan yhtään.

EA iskeekin tähän rakoon Taru sormusten herrasta -elokuviin perustuvalla pelillä The Lord of the Rings: Tactics, joka kokonaisuutena jää kuitenkin ikävästi puolitiehen.

Se, että kyseessä on Taru-lisenssipeli, ei LOTR: Tacticsia pahenna, päinvastoin. Se antaa hulppeat puitteet ja tunnetut henkilöhahmot, joiden ympärille voisi rakentaa kiinnostavan pelin.

Mielenkiintoisen pelistä tekee myös se, että pelata voi sekä hyvien että pahojen puolella. Kummallakin on pelissä oma, enemmän tai vähemmän löyhästi elokuvien tapahtumiin perustuva tehtävien sarja, joissa selvitetään Keski-Maan kohtalo.

Koska EA:lla on lisenssi vain Taru-elokuvien pohjalta tehtäviin peleihin, ei mahdollisuuksia uuden keksimiseen juuri ole. Siksipä pelin tehtäviä sidotaan kömpelösti toisiinsa lyhyillä elokuvapätkillä, jotka kuitenkin tuntuvat hyvin irrallisilta tehtävien sisältöön nähden.

Käytössä on kuusi eri sankaria kummallakin puolella sekä vaihteleva määrä rivisotilaita, kuten örkkejä, susiratsastajia, Gondorin miekkamiehiä ja pohjoisen samoajia. Sankareiden riveissä seisoo hyvien puolella muun muassa Frodo, Gandalf ja Aragorn, pahojen puolella Noitakuningas, uruk-hai-päällikkö Lurtz sekä itse Sauron.

Sankarit keräävät kokemusta ja kultaa, joilla voi parantaa hahmojen ominaisuuksia ja ostaa uusia taitoja ja erikoiskykyjä. Erikoiskyvyt ovat sankareiden etuoikeus, mutta tuntuvat ja varsinkin näyttävät taisteluissa varsin tylsiltä, mahtavista nimistään huolimatta. Pettymys on myös se, että hahmojen varusteita ei juuri pääse vaihtelemaan. Erilaisia kertakäyttöesineitä voi ostella, mutta niistä itse tulin käyttäneeksi vain parantavia esineitä.

Taistelussa ei ole sorruttu aivan suoraan plagiointiin. Vaikka homma sujuu vuoropohjaisesti, kumpikin puoli antaa toimintakäskyjä yhtä aikaa. Kierrokset on jaettu liikkumis- ja hyökkäysvuoroihin. Käskyjen antamisen jälkeen hahmot toimivat nopeusjärjestyksessä.

Vaikka kummallakin puolella on käytössä vain kourallinen hahmoja, taistelut ovat erittäin kömpelöitä ja hitaita. Tietoa saa hakea kissojen ja koirien kanssa eri valikoiden alta, ja taistot ovat raivostumiseen asti arvaamattomia, sillä hahmot tuntuvat vetäisevän torjuntoja ja vastaiskuja hatusta. Tekoäly sentään ymmärtää pelaajan tehtävien voittotavoitteet ja tekee parhaansa niiden estämiseksi, mikä tekeekin pelistä hyvin vaikean.

Pelin yleisen hitauden lisäksi kömpelyyttä luo ankea kamera, jota ei jostain käsittämättömästä syystä ole sidottu taistelukentän ylle vaan lähelle hahmoja, jolloin kokonaisuutta on välillä vaikea hahmottaa. Kun päälle lyödään vielä varsin keskinkertainen, jopa ankea grafiikka alustan tehot huomioon ottaen, ei audiovisuaalinen antikaan ole sitä, mitä Taru-peliltä voisi odottaa.

LOTR: Tactics on melkoinen pettymys. Aiheesta olisi saanut niin paljon enemmän irti, ja monella tapaa pelin runkokin on kohdallaan. Se on vain pilattu liialla yksinkertaisuudella ja kömpelöllä käyttöliittymällä. Ajan tappamiseksi sitä tulee kuitenkin pelattua yllättävänkin pitkään.

Miika Huttunen

Tekijä: Amaze Entertainment
Julkaisija: EA
Testattu: PSP
Saatavilla: PSP
Pelaajia: 2–4 pelaaja (Wi-Fi)
Pelin kotisivu: ea.com/official/lordoftherings/tactics