Valkyria Chronicles II (PSP, PSV)
Tekijä: Sega
Julkaisija: Sega
Testattu: PlayStation Vita
Saatavilla: PSP, PlayStation Vita
Pelaajia: 1, 2-4 (lähiverkossa)
Muuta: Alunperin PSP-peli
Pelin kotisivu:Valkyria Chronicles II
Arvostelija: Kalle ”HCJorma” Lounela
Mitä jos toinen maailmansodan taistelut olisivatkin käyty peräjälkeen ampumalla tovereiden ja vihollisten odottaessa vuoroaan. Mitä jos tantereella olisi juoksennellut torvensoittajia samalla, kun toiset herättävät kauhua sotavasaraa huitomalla? Tähän pureutuu strategian,roolipelin ja kolmannen persoonan ammuskelun sulatusuuni Valkyria Chronicles 2.
Kuvitteellisessa Gallian pienessä ruhtinaskunnassa on syttynyt sisällissota vuonna 1937. Koska sotilaita on pienessä maassa vähän, on tietenkin järkeenkäyvin ratkaisu pistää pari viikkoa taitojaan harjoittaneet sotilaskoululaiset mylläämään tannerta yksinään. Ja koska pelaajasta tehdään joukkojen komentaja, on kapinallisten eliittisotilaatkin selkäsauna taattu. Lopun tarinan kulusta voi itse kukin jo tässä vaiheessa arvata.
Toim. huom: Valkyria Chronicles II ilmestyi alkujaan PSP:lle vuonna 2010. Ensimmäinen Valkyria Chronicles julkaistiin puolestaan ensin 2008, ja aivan äskettäin uusversiona PC:lle. PC-version arvostelua siis pohjustetaan sopivasti jatko-osan retroarviolla. ;-)
Aye, sir!
Valkyria Chronicles II ei loista tarinallisesti. Onneksi ennalta-arvattavat ja mielikuvituksettomat tekstit voi pois näpytellä nopeasti ohi, minkä myötä voimme keskittyä pelin suolaan, taistelemiseen. Ennen tehtävää valitset koululuokallisesta sopivimmat hahmot (tai ne omat lellikit), minkä jälkeen näitä komennetaan kentällä yksi kerrallaan. Hahmojen liikkuminen tapahtuu vuorotellen, jolloin vastapuolen joukot vain vähän ampuvat takaisin, mutta muuten seisovat kiltisti paikallaan ottaen kaiken lyijyn vastaan.Pelimekaniikan epärealistisuus tuntui aluksi oudolta, mutta siihen ei kiinnittänyt enää huomiota parin tehtävän jälkeen.
Kaikkiin tehtäviin sisältyy taktisten lippupisteiden valloittamista, joiden kautta pääsee kiertämään vihollista selkään tai sivustaan. Lisäksi sankarien toimeksiantoihin kuuluu muun muassa vastustajan joukkojen täydellinen tuhoaminen, prinsessan panssaroidun ajoneuvon saattamista ja alueiden puolustamista. Sankaritekoja tehdessään pelaajan joukot saavat kokemuspisteiden lisäksi vähän taitopisteitä, joilla hahmoa voi kehittää seuraavalle tasolle. Taitopisteitä saavat parhaiten suoriutuneet sotilaat muiden jäädessä nuolemaan näppejään.
Musta tulee isona…
Hahmoluokissa on kiitettävä määrä valinnanvaraa. Vihollisen jalkaväkeä vastaan voi käyttää vaikkapa tarkka-ampujia ja liekinheitinmiehiä. Lääkintämiehet paikkaavat pipit ja joukkojen taistelutaitoja nostattaa torvensoittaja. Pelattavan tankin saa halutessaan muutettua miehistönkuljetusvaunuksi. Raskasta terästä vastaan on tietenkin omat panssarinyrkkijoukkonsa. Strategioiden kanssa nysväystä riittää jo valikoista lähtien, jos jokaisesta tehtävästä hakee parasta arvosanaa.
Persoonallista
Strategian suunnittelun ohessa pelaaja voi käydä puhumassa turhanpäiväisyyksiä luokkalaisille. Juttutuokioiden tarkoituksena on varmaankin yrittää syventää koulutovereiden persoonallisuuksia, mutta jutustelut jäävät lopulta vain pinnalliselle tasolle. Jokaisella henkilöllä on japanilaiseen tapaan joku tunnistettava ominaisuus: yksi on stalkkeri, toinen on ottanut luokan isosiskon roolin ja kolmas haluaa leikkiä idolia. Pinnallisten puhetuokioiden takia nämä persoonallisuuksien erikoisuudet jäävät usein kunnolla selittämättä.
Hahmojen ominaisuudet ja mieltymykset näkyvät myös taisteluissa, kun jokaiselle on määritelty setti kykyjä. Kyvyt vaikuttavat joko positiivisesti tai negatiivisesti: esimerkiksi henkilön A joutuessa henkilö B seuraan hänen ampumatarkkuutensa laskee. Silmitöntä vihaa siis. Heh.
Ääninäyttely on länsimaisessa versiossa englanniksi, eikä sitä pystynyt vaihtamaan. Etenkin päähenkilön aivottomat huudahdukset repivät korvia parin pelitunnin jälkeen. Tosin vastapainoksi pidin joidenkin muiden henkilöiden äännähtelyistä sen verta paljon, että äänet saivat jäädä päälle. Musiikit olivat unohdettavia taustatilutuksia ääniefektien mennessä samaan kastiin.
Peukalot kiittävät
Koska kyseessä on alun perin PSP:n peli, kameran ohjaus sujuu painelemalla olkanäppäimiä, kakkostatin sijaan. Ohjaustapa tuntui luontevalta ja sopivalta taskukokoon. Vitan Playstation-näppäimen kautta voi myös määritellä kosketusnäytön kulmia näppäimiksi. Se tulikin tarpeeseen, kun vaihdoin vuoron lopettavan ja tiettävästi isopeukaloiselle järkyttävän pienikokoisen Start-napin paikan kosketusnäytölle. Vastaava ominaisuus on kaikissa alkujaan vanhoille konsoleille julkaistuissa modernisoiduissa latauspeleissä.
Tehtävät ja niiden suunnittelu ovat hyvää ajanvietettä vaikkapa mökillä odottaessa saunan lämpiämistä, mutta matkalla pelatessa ajatus katkeaa turhan usein. Joku muu voi saada tarinasta hahmoineen minua enemmän irti, mutta omalaatuinen ja tarvittaessa syvällinen taistelumekaniikka viihdyttivät näinkin.
Lisää aiheesta
Vanha konsolijätti Sega ei viime aikoina ole juuri kunnostautunut laadukkaiden pelien saralla. Mutta nyt vanhan Phantasy Star -poppoon vääntämä strategia-roolipelihybridi Valkyria Chronicles lyö ällikällä. Mistä ihmeestä oikein on kysymys?
Pelin alkuasetelma on huvittava. Etäisesti Euroopan karttaa (ilman Ruotsia ja Norjaa, heh heh) muistuttavaa Europan fantasiamaailmaa riepottelee mystisen Ragnite-metallin ympärillä pyörivä konflikti, jossa pääpelaajina ovat Itä-Europan Imperiallinen Allianssi ja Atlanttinen Liittovaltio. Ikävästi tähän kahden suurvallan väliseen konfliktiin jää piskuinen, neutraalina pysytellyt Gallian valtio, joka kuin sattumalta sijoittuu kartalla jonnekin Suomen kohdille.
