Warhammer 40K: Eternal Crusade tökkii ja turhauttaa (PC)

03.10.2016 15:04 Miikka Lehtonen

Tekijä: Behaviour Interactive
Julkaisija: Bandai Namco
Testattu: PC Windows 10, Intel Core i5-4670k, 16 Gt muistia, GeForce GTX 970
Saatavilla: PC
Tulossa: PlayStation 4, Xbox One
Laitevaatimukset: PC Windows 7 tai uudempi, Intel Core i3 4170, 6 Gt muistia, GeForce GTX 570
Pelaajia: 2-120 (internetissä)
Muuta: Ladattava peli, hinta 49,99 euroa. Vaatii aktiivisen nettiyhteyden.
Pelin kotisivu: https://www.eternalcrusade.com
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Pettymykset eivät ole koskaan mukavia, eivätkä varsinkaan silloin, kun niitä on edeltänyt pitkä odotus. Näin on myös Warhammer 40K: Eternal Crusaden tapauksessa, sillä peliä on odotettu kuin kuuta nousevaa.

Nyt se on ulkona – ainakin PC:lle – ja tuloksena todellakin on yksi vuoden karvaimmista pettymyksistä ja kolossaalinen harmi.

Warhammer 40K: Eternal Crusade kulki pitkän ja vaikean tien pelaajien näytöille. Aikanaan Warhammer 40K -massiivimoninpelinä lanseerattu ja ideoitu peli on vaikeiden kehitysvuosien aikana muuttanut tyyliään monta kertaa. Hetken näytti jo siltä että tuloksena olisi taas yksi ikuisuusprojekti, mutta sitten Bandai Namco otti pelin siipiensä suomaan ja antoi tiimille käskyn puskea pelin ulos jonkinlaisessa muodossa.

Sitten karsittiin, tuunailtiin ja mietittiin uudelleen. Tuloksena on aika tavanomainen nettiräiskintä, jossa riittää sen verran hyviä ideoita, että aineksista olisi voinut saada aikaan oikein hyvänkin pelin. Sellaista ei kuitenkaan syntynyt.

Ikuinen sota

Warhammer 40K:n universumi ei ole kiva paikka, sillä se on täynnä ikuista sotaa. Ihmisten imperiumi on kulkeutunut yli-inhimillisten avaruusmerijalkaväen sotureidensa ja reippaan fasistisen kulttuurinsa avulla galaksin kaikkiin kulmiin ja löytänyt sieltä tietenkin ämpärikaupalla vihollisia. Vihollisia, jotka eivät oikein pidä toisistaankaan. Ja niin sitten käydään loputonta sotaa loputtomilla kaukaisilla planeetoilla milloin mistäkin syystä.

40K:n upean goottilainen taidetyyli ja mielestäni lajityypin kiehtovin taustatarina antavat maistuvat puitteet myös Eternal Crusadelle, joskaan niistä ei hirveästi oteta irti. Peli kyllä näyttää – ja välillä myös kuulostaa – Warhammer 40K:lta, mutta ei oikein tunnu siltä. Ja se on toki ihan ymmärrettävää. Alkuperäisessä figupelissä ja täten myös sitä palvelevassa taustamateriaalissa peliä on tasapainotettu vähän eri perspektiivistä kuin mikä on tietokonepelissä järkevästi mahdollista. Niinpä kehitystiimi tunnustikin ihan avoimesti, että kun piti valita hauskan ja tasapainoisen pelin tai figupelin ystävien miellyttämisen väliltä, valittiin aina pelitasapaino. Niin siis kuulemma.

Peliin on päätynyt Warhammer 40K:n suuresta valikoimasta neljä eri osapuolta: ihmisten avaruusmerijalkaväki, näiden sielunsa kaaokselle myyneet petturiveljet, rempseät örkit ja mystiset eldarit. Pelin tasapainotus on hybridimallia, eli jokaiselta porukalta löytyy samat hahmoluokat: perussoturi, lähitaistelija, hyppyreppusotilas, raskaita aseita käyttävä jamppa ja tukihahmo. Käytännössä eri osapuolten välillä on kuitenkin paljon tyylieroja ja myös tasapaino hakee aika tavalla paikkaansa.

Eternal Crusade on niin sanottu aularäiskintäpeli. Tämä tarkoittaa sitä, että pelaajat hyppäävät sieltä kuuluisasta aulasta itsenäisiin ja erillisiin moninpelimatseihin, joista kerätään sitten matsista toiseen kantavalle pelitilille valuuttaa ja kokemuspisteitä. Tiimin mukaan peliin tullaan syksyn mittaan lisäämään myös dynaaminen kampanjatila, jossa matsien tulokset vaikuttavat suureen sotaan ja siirtelevät sen rajapyykkejä suuntaan jos toiseen.

Nyt moisesta ei ole tietoakaan, vaan tarjolla on lähinnä pino tuttuja pelitiloja ja erilaisia karttoja, joita sitten pelataan. Kartoilla ja pelitiloilla on väliä, sillä peli skaalautuu aina pienistä 16 pelaajan tiimien välisistä kärhämistä eeppisiin 60v60-sotiin. Kartat ovat suuria ja tilavia, tarjoten näin ainakin teoriassa tilaa eri hahmoluokille, ajoneuvoille ja muille jutuille.

Call of Dutyt, Battlefieldit ja muut modernit räiskintäpelit pelanneet ovat heti kuin kotonaan. Tarjolla on pino erilaisia valmiita loadouteja, mutta kamavaraston kertyessä voi tehdä itse myös omia uusia hahmoluokkiaan, joita on pyritty tasapainottamaan sillä, että kaikki varusteet maksavat niin sanottuja loadout-pisteitä, eikä yhden hahmon loadoutin hinta saa ylittää 1000 pistettä.

Ryhmä A, puolustakaa pistettä B!

Sama tuttuuden tunne jatkuu kun hypätään itse peliin. Suurin ero lukemattomiin kollegoihin on se, että oletusarvoisesti Eternal Crusadea pelataan kolmannesta persoonasta, eli hahmon silmistä katselun sijaan kamera leijailee selän takana. Syynä tähän on se, että Eternal Crusadessa lähitaistelu on paljon suuremmassa roolissa kuin muissa nettiräiskintäpeleissä. Muuten erot ovat kovin vähissä.

Pelitilasta riippuen molemmat joko yrittävät kilpaa vallata toistensa kiintopisteitä ja näin kasvattaa mittareitaan kohti voittoa, tai toinen tiimi puolustaa ja toinen hyökkää. Kartoista löytyy sitten pieniä tuunauksia tähän peruskaavaan, mutta ei suuresti.

Joku voisi pitää pettymyksenä sitä, että 40K:sta on väännetty näin virkamiesmäinen perustason nettiräiskintä, mutta klassikot ovat klassikoita syystä. Tiimi selvästi yritti kunnianhimoisempia juttuja ja kun ne eivät toimineet, oli ihan hyväksyttävää laskea tähtäimiä kohti realistisempia maaleja.

Kun Eternal Crusade toimii, se onkin oikein hauska peli. Kun tiimi onnistuu pelaamaan hyvin yhteen, taistelut ovat usein tiukkoja ja tasaisia vääntöjä, jotka voisivat aivan viime sekunneillakin kääntyä kumpaan suuntaan tahansa. Tiukka tiimityöskentely on muutenkin palkitsevaa, sillä Eternal Crusadessa on valtavasti tilaa yksittäisten ryhmien taktisille kuvioille. Kaikki kartat on suunniteltu niin, että niistä löytyy aina paikkoja koukata tiukimmankin siilipuolustuksen selustaan aiheuttamaan kaaosta.

Ne pelin omat ideat toimivat sitten vähän vaihtelevammin. Esimerkiksi lähitaistelusta on yritetty rakentaa hauskaa kivi-paperi-sakset-vääntöä, jossa voimakkaat ja heikot lyönnit sekä aktiiviset torjunnat kumoavat toisiaan. Valitettavasti käytännössä lähitaistelu kuitenkin tarkoittaa sitä, että molemmat pyörivät kuperkeikkaa toistensa ympärillä ja takovat sitä heikkoa lyöntinappiaan rystyset verillä ja toivovat näin, että onnistuvat kuluttamaan vihollisen kunnon loppuun ja tappamaan tämän. Ei kovin helmeä puuhaa.

Osasyy sähellykselle on se, että Eternal Crusaden verkkoratkaisu on kauniisti sanoen ongelmallinen. Vaikka peli itse väittää sitkeästi, että pingit ovat 30-40 millisekunnin luokkaa, eli oikein hyvät, ruudulla hahmot teleporttailevat ja nykivät edestakaisin minkä ehtivät. On aivan tavallista kuolla iskuihin, joita ei koskaan edes nähnyt, tai saada päähänsä laukaus, joka tulee omalla ruudulla selvästi seinien läpi. Suuremmilla kartoilla peli on usein suorastaan pelikelvoton, mikä on harmi, sillä juuri nämä suuret kartat olisivat se juttu, joka erottaisi Eternal Crusaden massasta.

Eivätkä ne ongelmat suinkaan tähän lopu, ehei.

Ongelmien suossa

Eternal Crusaden nykykunnon voisi tiivistää vaikka sanomalla, että peli tuntuu varhaiselta betaversiolta. Valitettavasti se ei suinkaan ole sitä, vaan se on virallisesti ulkona. Unreal Engine 4:n varaan rakennettu teos on hämmentävän raskas. Omalla koneellani detailit sai karsia minimiin ennen kuin ruudunpäivitysnopeus pysyi siedettävänä, eikä sekään ratkaissut kaikkia ongelmia. Warppailu, tökkiminen ja selvästi serverin päästä tulevat töksähtelyt tekevät esimerkiksi ampumisesta usein aivan mahdotonta.

On suoraan sanoen helvetin turhauttavaa kun omalla ruudullaan tyhjentää raskaan aseen lippaan päälle juoksevan vihun naamaan, mutta tuloksena on vain, että itse kuolee lähitaisteluiskuun, jota ei koskaan edes nähnyt. Killcamista voi sitten katsella, miten vihollisella oli 90% kestopisteistä jäljellä, eli luodeista ei osunut kuin pieni murto-osa.

Hahmot myös liikkuvat aivan liian nopeasti. Silloinkin kun peli ei töki, on todella vaikea osua raketin lailla singahteleviin vihollisiin. Näiden ongelmien johdosta lähitaisteluhahmot ovatkin tällä hetkellä kukkulan kuninkaita. Käteen raskas, hidas ja tehokas ase ja vihollisen voi useimmiten tappaa kertaiskulla ilman, että tämä ehtii edes näkemään lyöntiä, saati sitten että ehtisi tekemään sitä nopeaa mutta heikkoa vastaiskua, jolla hitaat mörssärit olisi tarkoitus pysäyttää ja tasapainottaa.

Tasapaino tuntuu muutenkin olevan kateissa, sillä peli on useallakin tavalla rikki. Eldareita on heikennetty jo ties miten moneen kertaan, mutta ne ovat edelleen naurettavan ylitehokkaita. Myös plasma-aseet aiheuttavat paljon porua ja aivan syystä: hirmuisen räjähdyksen tekevät superaseet ovat äärimmäisen tarkkoja ja myös läpäisevät paksuimmankin suojamuurin, joten niillä kelpaa murhata suojana takana kykkiviä puolustajia.

Kehitystiimin kunniaksi on sanottava, että peli ei sentään ole lähtenyt pay to winin tielle. Pelinsisäisen valuutan ohella tarjolla on myös Visaa vinguttamalla ostettavaa kultaa, jolla voi sitten ostella jos jonkinlaista kamaa, jota sisäisellä valuutalla ei saa. Kaikki nämä esineet tuntuvat kuitenkin olevan puhtaan kosmeettisia, eli lähinnä erilaisia skinejä pelaamalla hankittavista aseista, tai hahmon ulkoasua muuttavia hattuja, irtoleukoja ja erikoispanssareita.

Valitettavaa riittäisi paljon enemmänkin, mutta tiivistetään ongelmat näin: Eternal Crusade on aivan valtavan turhauttava peli pelata. Sen tutoriaali on suorastaan surkea, se tökkii monilla eri tavoilla, päivitykset tuntuvat rikkovan sitä oudoilla ja erikoisilla tavoilla ja muutenkin koko paketti olisi kaivannut vielä kuukausien kiillotusta.

Pahaa pelkään, että se ei sitä tule saamaan.

Me on hävitty tää peli

Olisin niin kovasti halunnut, että Eternal Crusade olisi ollut hyvä peli. Valitettavasti se kuitenkin julkaistiin aivan liian varhain ja keskeneräisenä. Kehitystiimi toki päivittää yhä peliään ja suunnitelmat ovatkin kunnianhimoiset. Dynaaminen sota, suuremmat ajoneuvot, sankarihahmoluokat ja monet muut jutut ovat kuulemma tulossa ulos jo syksyn aikana.

Yksikään niistä ei kuitenkaan pelasta peliä, ellei samaan syssyyn sen moninaisia teknisiä ongelmia ja puutteitakin korjata – enkä ole mitenkään varma, onko tiimillä rahkeita tai saavatko he tilaisuutta tehdä niin. Peli on kyllä toistaiseksi myynyt kohtalaisesti, mutta Steam-käyttäjäarvostelut ovat ymmärrettävästi negatiivisia ja pelin ympärillä käyvä keskustelu on myös ”älkää hitto vie ostako” -henkistä.

Kun moderni verkkopelaamisen maailma on mitä on, Eternal Crusaden olisi pitänyt lyödä kunnari heti ekalla lyöntivuorollaan, sillä siinä vaiheessa kun tiimi saa ongelmat korjattua, peli taitaa olla jo aika tyhjä. Nytkään pelaajia ei ole mitenkään hirveän paljon, sillä on aivan rutiininomaista pelata käytännössä samoilla tiimeillä tuntikausia putkeen, koska enempää vaihtoehtojakaan ei ole.

Tällä hetkellä en itse ostaisi Eternal Crusadea. Siinä on potentiaalia oikein hyväksikin peliksi, ja jo nytkin toimiessaan se on viihdyttävä ja hauska nettiräiskintäpeli. Valitettavasti nämä hyvät hetket jäävät musertavasti tökkimisen, turhautumisen ja ahdistuksen jalkoihin, enkä usko, että tilanne tulee siitä merkittävästi muuttumaan. Miten valtava harmi!