22 vuotta banaaninkuoria ja tulipalloja – arvostelussa Mario Kart 8
Miksi Miikka Lehtonen mutisee partaansa ojassa? No joku rontti heitti ukkoa banaaninkuorella ja pilasi keskittymisen viimeisessä mutkassa. Sehän taisin olla minä!
En pidäitse sitä mitenkään huonona juttuna, että Mario Kart 8 kierrättääideoita, aseita ja kuskeja aiemmista peleistä. 22 vuoden historia on pelibisneksessä jo Historiaa ja siitäsietääkin olla ylpeä, kunhan ei vain ratsasteta vanhoilla meriiteillä. Ja niin nyt ei todellakaan tehdä.
Tämäon aika selvää siinävaiheessa, kun Game Boy Advance -versiosta kotoisin oleva kenttäkääntyykin yllättäen pystysuoraan ylöspäin ja vetelee kohta ylösalaisin pitkin Sienimaan taivaita. Ei se tainnut ihan näin 10 vuotta sitten mennä!
Eikätietenkään mennyt. Mario Kart 8:n suuri uudistus on se, ettäratoja ja kuskeja ei ole enää sidottu kentän pintaan, vaan radat risteilevät melkoisena serpentiininätaivaalla. Kuskit taas sukeltavat välilläveteen, liitävät taivaalle tai erityisissäosioissa lähtevät painovoimasta piittaamatta ajelemaan seinillä tai katossa.
Näin klassiset radat tuntuvat uusilta ja ihmeellisiltä, mutta tarjolla on myös uudenlaisia taktiikoita ja reittejä. Yhdessäklassisessa radassa ajellaan pitkin moottoriteitätiheän liikenteen joukossa. Tietyissäpaikoissa rataa voi kuitenkin hurauttaa seinälle ja näin ohittaa kaikki tiellä puikkelehtivat autot muiden törmäillessäniihin. Kätevää, joskaan ei aina tehokkainta: jos on oikein hyvä kuski, se vaikeampi reitti voi olla parempi.
Lue koko arvostelu: Mario Kart 8 (Wii U)
