Arkistojen aarteita: Gran Turismo 4 vastaan todellisuus
Gran Turismo -sarja on hallinnut PlayStationien raskaamman pään ajopelien maailmaa rautahansikkaalla. Ja kun Gran Turismo 5 on lopultakin saatu valmiiksi, kauppoihin ja pelaajien käsiin, niin on oivallinen hetki muistella vanhoja ja miettiä millä tavoin GT5 pistää aiemmata paremmaksi. Vai pistääkö?
Kesällä 2007 Domen residentti autopeliguru Jani Halme kirjaili ajatuksiaan GT4-pelistä ja sen suhteesta todellisuuteen. Eikä perustanut ajatuksiaan ihan mutuilulle, vaan pisti pelin todelliseen rääkkiin. Jani on näet todellisessakin maailmassa kilpa-autoilija, jonka suosikkibiilit Honda CRX ja Toyota MR2 Turbo löytyivät myös GT4-pelistä. Miten hyvin pelin autot vastasivat todellisia kilpureita?
Lue juttu:Gran Turismo 4 vastaan todellisuus
Seuraavana käsittelyyn otetaan keskimoottorinen ja takavetoinen MR2, joka on saanut jopa jonkin verran huonoa mainetta noviisikuljettajan helposti yllättävästä voimakkaasta yliohjautumisesta. Tämä ominaisuus on mallinnettu orjallisesti GT4:ssä, sillä auto karkaa todella helposti käsistä jos kaasun nostaa liian voimakkaasti kesken kaarteen.
Kevyen etupäänsä ansiosta MR2:lle on ominaista myös hienoinen aliohjautuvuus kaarteista ulos kiihdytettäessä. Tämänkin ominaisuuden kohdalla simuloitu versio matkii esikuvaansa melko hyvin, joskin aliohjautuminen tuntuisi olevan ehkä jopa hieman oikeaa autoa voimakkaampaa.
Vaikuttaisi siis siltä että ainakin autojen mallinnus on GT4:ssä saatu melko hyvin kohdalleen. Sen sijaan renkaiden pidon mallintaminen jättää vielä parantamisen varaa. Kun esimerkiksi voimakasta jarrutusta viedään liian pitkälle kaarteeseen, auto pääasiassa aliohjaa mutta kääntyy silti melko helposti sisään kaarteeseen. Oikealla autolla tämä johtaisi joko eturenkaiden lukkiutumiseen ja ulosajoon, tai spinnaukseen kuten muun muassa raskasperäisellä MR2:lla on tapana. Takavetoisella autolla ajettaessa peli ei myöskään päästä autoa yliohjaamaan kaasulla kovin helposti, vaan yleensä ensin aliohjaa melko voimakkaasti ja vasta sen jälkeen vaihtaa rajusti yliohjaamaan. Tällöin takarenkaiden sivuttaispito tuntuu häviävän liki kokonaan ja autoa on vaikea saada enää takaisin ruotuun vastaohjaamalla ja kevyesti kaasua nostamalla.
…
Myös radan kanttikivetysten yli ajaminen tuntuu pitkälle samanlaiselta oikeassa autossa, oikealla radalla. Miinuksena mainittakoon että ratti ei liiku äärisennosta keskelle aivan yhtä ripeästi kuin oikeassa autossa ja luiston korjaaminen vastaohjauksella vaatii sangen nopeita käsiä ettei auto heilahdakin suoristumisen sijaan luistoon toiselle puolelle.
Force feedbackin välityksellä ei kuitenkaan saa kovinkaan paljoa palautetta auton takarenkaiden pidosta, koska oikealla autolla ajettaessa takapään liikkeet pystyy tuntemaan pääosin penkin välityksellä. Radan pienten töyssyjen ja keventävien mäennyppylöiden havaitseminen jää myös pelkästään pelin visuaalisten indikaattorien varaan. Lisäksi vähäisempi vauhdin tunne pelissä johtaa helposti täysin ylioptimistisiin ohitusyrityksiin jotka yleensä päättyvät vierailuun radan turva-alueille. Kokeneellekin kuljettajalle voi olla vaikea arvioida sopivia jarrutuspaikkoja jos peli ei ole ennestään tuttu.
Artikkeli kokonaisuudessaan:Gran Turismo 4 vastaan todellisuus
Lue myös
Musapelit romahtivat: myynnit laskivat 1,6 miljardista 400 miljoonaan
