Uusimmat

Arvostelu Cyberpunk-peli Ghostrunner on yksi vuoden 2020 kovimmista yllättäjistä

23.11.2020 21:00 Henrik Savonen

One More Levelin indie-luomus tarjoaa maittavaa cyberpunk-akrobatiaa syksyn pimeisiin iltoihin.


Julkaisupäivä: 27.10.2020
Studio: One More Level
Julkaisija: 505 Games, All in! Games
Saatavilla: PC (Windows, testattu), PlayStation 4, Xbox One & Nintendo Switch
Pelaajia: 1
Ikäraja: K16
Peliä pelattu arvostelua varten: 10 tuntia


Cyberpunk-peleistä ei ole ollut viime aikoina juurikaan pulaa. Hyvistä sellaisista kylläkin. Cyberpunk 2077:n lykkääntyessä ja uuden Deus Ex -pelin tulemista odotellessa genren ystävien katseet ovat saattaneetkin jo kääntyä Ghostrunnerin puoleen. Eikä syyttä, sillä pienen puolalaistiimi One More Levelin työstämä cyberninjailu on kaikessa armottomassa haastavuudessaan yksi vuoden kovimmista yllättäjistä.

Ghostrunnerin tapahtumat sijoittuvat pilvenpiirtäjämäiseen Dharma Toweriin, joka toimii kovia kokeneen ihmiskunnan viimeisenä turvapaikkana. Pelissä seurataan katanan voimaan ja nopeuteen luottavaa supersotilasta, Ghostrunneria, joka pelin päävalikkoa edeltävällä videolla päätyy heitetyksi Dharma Towerin yläkerroksen ikkunasta. Tällistä muistinsa menettänyt ja uudelleenkasattu cyberninja saa tavoitteekseen kivuta takaisin Dharma Towerin huipulle ja kukistaa Dharman asukkaita kontrolloiva Mara, joka myös Keymasterina tunnetaan. Apunaan Ghostrunnerilla on Arkkitehdiksi esittäytyvä tekoäly, jonka omat motiivit vallanriistolle nousevat pintaan vähitellen pelin aikana.

Lähtökohdiltaan mielenkiintoa herättävä tarina kiteytyy suurilta osin Ghostrunnerin ja Arkkitehdin väliseen dialogiin, jota seuraa oikein mielellään. Paria – odotettua – juonenkäännettä lukuun ottamatta tarinankulku on kuitenkin melko yllätyksetöntä, minkä lisäksi monet taustalla puhuvista hahmoista unohtuvat helposti lähes kokonaan nopeatempoisen toiminnan lomassa, jääden näin tuntumaan myös hyvin etäisiltä.

Pelin tärkein valttikortti eli pelattavuus on kuitenkin täyttä priimaa. Ghostrunner on parhaimpina hetkinään hyvinkin hektistä, eikä vaikeustasokaan juuri anna armoa. Yksikin osuma nirhaa pelihahmon kertalaakista, mikä tekee pelaamisesta jatkuvaa ammusten väistelyä ja vihollisten ripeää pilkkomista. Peli ei kuitenkaan liiaksi rankaise, sillä kuoleman korjattua pelaaja pääsee jatkamaan suoraan edelliseltä tallennuspisteeltä.

Luotien väistely ja muu eteneminen hoidetaan Mirror’s Edge -tyyppisellä parkour-kikkailulla. Pitkillä etäisyyksillä ja määrätyissä kohdissa tasanteelta toiselle loikkimista myös avitetaan asiaan kuuluvalla tarttumakoukulla. Lisäksi pelaaja pystyy hidastamaan aikaa lyhytaikaisesti, josta on hyötyä myös taistelun timmellyksessä vihollisten sijainteja arpoessa. Myöhemmin tarinan edetessä pelaaja saa avattua käyttöönsä myös Dishonored-tyylisiä kykyjä, jotka tulevat tarpeeseen erityisesti suurempien vihollislaumojen yläpuolella loikkiessa.

Ghostrunnerin jo valmiiksi jyrkkä vaikeustaso on pitkälti sidoksissa vastaantulevaan vihollisten kirjoon. Pelin haastavuus muuttuu – ja tietysti myös vaikeutuu – sitä mukaan, mitä ylemmäs Dharma Toweria edetään. Jotta meno ei olisi pelkkää hyvin leikkaavalla katanalla heilumista, on peliin saatu mahdutettu myös sopivasti pulmanratkontaa. Valtaosa puzzle-osuuksista setvitään Arkkitehdin rakentamassa Cybervoid-virtuaalimaailmassa, jonka ympäristöä hyödyntävät tehtävät ovat hyvinkin vaihtelevaa sorttia.

Varsinaista sivupuuhan roolia värittävät puolestaan kenttiin piilotettu lisäsälä, joka koostuu pehmolelunallesta propagandajulisteeseen käsittävistä artifaktirihkamista, juonikuvioita hieman enemmän taustoittavista äänitallenteista sekä katana-miekoista, joiden painoarvo on lähinnä kosmeettinen.

Vaikka peli onkin loppuun asti melko lailla yhtä samaa vihollisten pilkkomista ja halkomista, ei varsinaista itsetoistoa pääse kuitenkaan syntymään. Vihollisten määrä ja asettelu sekä kentät muuttuvat sopivalla rytmillä, mikä pitää homman koko ajan raikkaana. Ja tietysti haastavana, mutta sitä kautta myös palkitsevana. Pelaaminen on suurimmaksi osaksi hyvin sujuvaa ja useimmista virheliikkeistä pelaaja pystyy syyttämään vain ja ainoastaan itseään.

Graafiselta ulosanniltaan Unreal Engine 4:llä väsätty Ghostrunner on varsin näyttävää jälkeä, mikä korostuu erityisesti Blade Runnerin henkeä puhkuvissa, neonvalojen valtaamissa tiloissa. Lisää silmäkarkkia PC:llä saa halutessaan säteenseurannalla, mikäli sitä tukeva näytönohjain sattuu löytymään.

Audiopuoleltakaan peli ei juuri fiilistelyssä säästele, sillä vihollisten pilkkominen kahtia paitsi näyttää myös kuulostaa suorastaan sivaltavan hyvältä. Kaiken kruunaa Daniel Deluxen varta vasten peliä varten tekemä soundtrack, jonka kappaleet viimeistelevät tunnelman joka käänteessä.

Ghostrunner on läpäistävissä muutamassa tunnissa – speedrunilla varmastikin vielä nopeammin. Kyseessä on siis melko lyhyt läpimeno, mikä tietysti näkyy myös noin 30 euron hintalapussa.

Kentissä piisaa kuitenkin sopivasti vaihtelua ja homma viedään vauhdikkaasti loppuun asti. Varsinaista uudelleenpeluuarvoa pelille ei olla kuitenkaan annettu esimerkiksi vaihtoehtoisten vaikeustasojen muodossa, minkä lisäksi ylimääräinen tekeminen jää sekin pääasiassa artifaktien, äänitallenteiden ja miekkojen keräämiseen. Vahvasti tarinan läpijuoksuun sidottu kokonaisuus olisi voinut kelpuuttaa rinnalleen vaikkapa erillisen haaste- tai selviytymistilan, jossa pelitunteja olisi saanut kulutettua vielä kampanjan koluamisen jälkeen.

Näillä eväillä Ghostrunner jättää kieltämättä kaipaamaan lisää, mikä tosin on potentiaalisen jatkon kannalta vain hyvä asia.

Pienistä kolhuistaan huolimatta Ghostrunner on hyvin kasassa pysyvä, nopeatempoinen toimintarymistely, jonka ydinalue, pelattavuus, on kaikin puolin kiillotetussa kunnossa. Mikäli cyberpunk-pelinälkä on siis päässyt yllättämään ja jotain haastettakin olisi hyvä löytyä, on Ghostrunneria vaikea olla suosittelematta.

GHOSTRUNNER

”Hyvällä pelimekaniikalla siunattu Ghostrunner ei anna pikku ruhjeiden hidastaa menoa.”