UUSIMMAT

Arvostelu ”Häiriintynyt, ahdistava ja seksuaalisesti virittynyt” – Kulttipeli Garage: Bad Dream Adventure on vuoden pimeimpiä julkaisuja

15.07.2022 21:00 Tuukka Hämäläinen

Garage: Bad Dream Adventure on todella huuruinen peli, josta ei fallisia lonkeroita ja häiriintynyttä kuvastoa jää puuttumaan. Toisaalta se on myös kalastussimulaattori sekä klassinen point and click -seikkailu. Viimein länsimaissa julkaistu kulttipeli ei ainakaan jätä kylmäksi.


Garage: Bad Dream AdventureJulkaisupäivä: 7.7.2022 (alkup. 1999)
Studio: Sakuba Metal Works
Julkaisija: Sakuba Metal Works
Saatavilla: PC (testattu)
Pelaajia: 1
Ikäraja: (ei tiedossa)
Peliä pelattu arviota varten: 10 tuntia


Garage: Bad Dream Adventure on todellinen kummajainen. Syystäkin kulttipeliksi kutsuttu japanilaispeli sai vasta tänä vuonna yllättäen virallisen länsimaisen julkaisunsa, vaikka peli ilmestyi alun perin jo vuonna 1999. Alkuperäistä peliä tehtiin aikanaan vain 3000 kappaletta ennen lakkauttamista, ja Garagea pidettiinkin käytännössä kadonneena parin vuosikymmenen ajan.

Heinäkuun alussa Garage kuitenkin elvytettiin uudelleenjulkaisun muodossa PC:lle ja tuotiin viimein virallisesti myös länsimaihin. Nyt vuoden 1999 kulttipeli on siis myös yksi vuoden 2022 oudoimmista pelijulkaisuista.

Garage: Bad Dream Adventurea on vaikea kuvailla lyhyesti. Pelin alussa pelihahmo – jonkinlainen sikiö-hirviö-kone – herää vieraassa paikassa tietämättä kuka hän on ja missä. Siitä sitten lähdetään rullaamaan raiteita pitkin ympäri romuista maailmaa, jota kansoittavat samanlaiset puoliorgaaniset koneolennot, ja joka toimii täysin omien lainalaisuuksiensa mukaan.

Heti kättelyssä tulee vastaan kaksi keskeistä mittaria: ego ja polttoaine. Liikkuminen maailmassa kuluttaa koneolennon egoa sekä ”maito-polttoainetta”, joita molempia pitää tankata säännöllisesti. Jos nämä loppuvat, pääsee olento hengestään. Tankkaamista varten tarvitaan paikallista valuuttaa, jota Garagen maailmassa saa kalastamalla erilaisia sammakoita.

Kyllä, Garage: Bad Dream Adventure on paitsi pulmapeli ja point and click -tyylinen seikkailu, myös yllättävän pitkälle mietitty kalastussimulaattori. Tämän kaiken lisäksi se on hyvin painostava ja häiriintynyt pelikokemus.

Tyylillisesti Garage voisi olla peräisin jostain H. R. Gigerin alitajunnan syövereistä, sen verran seksuaalisesti virittynyt on koko pelimaailma. Esimerkiksi tankkaaminen tapahtuu klikkaamalla naispuolisten koneiden ”porttia”, jonka jälkeen pelihahmoon ruutataan maitoa fallisella lonkerolla. Eikä tämä jatkuvasti toistuva yhdyntä ole edes suorasukaisinta kuvastoa tässä pelissä.

Yksityiskohtia paljastamatta Garage: Bad Dream Adventure ei todellakaan ole peli, jota haluat klikkailla menemään vaikkapa julkisella paikalla tai perheen seurassa. Penikseltä näyttävä sammakko aiheuttaa vielä lähinnä kikattelua, mutta osa jutuista on jo oikeasti häiriintyneitä.

Koko tunnelma Garagessa on muutenkin vinksahtanut ja painostava. Tätä tukee surinoista ja vinkunoista koostuva musiikki, joka on itseasiassa aika taidokasta, ja se luo muuten simppeliä äänimaailmaa tehokkaammin pelille omanlaisensa tuntuman.

Peliteknisesti Garage on ensisijassa pulmapeli, jossa selvitetään pelihahmon ja koko pelimaailman arvoitusta. Eteneminen on melko vapaata, etenkin sitten kun saa avattua pelialueen kokonaan, mutta tietysti tarve valuutalle, polttoaineelle ja pelihahmon koneiston virittelylle jossain määrin rajoittaa etenemistä. Pelin ekonomiasta pääsee kyllä nopeasti jyvälle, eikä selviytyminen enää parin tunnin jälkeen ole niin haastavaa kuin kuvittelisi.

Keskeisiin mekaniikkoihin myös opastetaan kiitettävästi, mitä samaa ei voi sanoa päätarinassa etenemisestä. Garagen pelaaja joutuu toistuvasti pohtimaan, mitä nyt oikeastaan pitäisi tehdä, kenelle pitäisi puhua, onko jotain jäänyt löytämättä ja niin edelleen. Asiaa ei auta se, että tarinamaailma on niin kertakaikkisen outo.

Garage: Bad Dream Adventuren tarina on niin läpitunkematon joukko ristiriitaisuuksia, vihjauksia ja arvoituksia, että sen tulkitsemiseen menisi vähintään esseen verran tekstiä. Onko tämä sukellus alitajuntaan, vertauskuva yhteiskunnan romahduksesta vai kuvaus ihmisyyden kadottamisesta teknologian alle? – Ehkäpä se on tätä kaikkea samaan aikaan ja vielä paljon muuta.

Vaikka eteneminen tuottaa välillä harmaita hiuksia, on Garagen maailmassa jotain äärimmäisen kiehtovaa. Se on samaan aikaan ahdistava ja vähän luotaantyöntävä, mutta myös koukuttava ja puoleensavetävä. Se saa tekemään vihkoon hutaistuja muistiinpanoja hahmoista, paikoista ja puzzle-tehtävistä, ja täytyy myöntää että pari muuta työtehtävääkin tuli lykättyä kun en malttanut lakata pelaamasta. Pelin loppuratkaisu (joita on ilmeisesti useampi) on vielä näkemättä, mutta loppumetreillä voi jo todeta, että tässä pelissä on jotain todella omalaatuista viehätystä.

Garage: Bad Dream Adventure on tietysti vaikea arvostella nykyistä pelikulttuuria vasten, sillä se on oikeastaan yli 20 vuoden ikäinen. Pelin HUD-elementtejä on vanhojen videoiden perusteella vähän uusittu, mutta muutoin peli näyttää uskolliselta uudelleenjulkaisulta.

Ikä tuntuu etenkin pelityylissä ja joissakin käytännön kompastuskivissä. Esimerkiksi pelaajan varustevalikko on tavaroiden kertyessä aika hidas ja kömpelö, kartta on alkupelistä turhan sekava, ja peli kaipaisi ehdottomasti selkeää objective-listaa, josta tajuaisi ja muistaisi mitä seuraavaksi pitikään olla säätämässä. Pelaaminen vaatii siis sietokykyä aika retrolle käyttöliittymälle.

Toisaalta retrotyylissä voi olla myös yksi Garagen voimavara. Se erottuu jopa nykyaikaisista indiepeleistä ja klikki-seikkailuista eriskummallisena teoksena, jossa on menty taiteellinen visio edellä, menettämättä pelillistä viehätystä.

Garage: Bad Dream Adventure tuskin saa suurta suosiota osakseen, mutta itselleni se on jo nyt vuoden mieleenpainuvin pelikokemus. Pienet ärsytyksen aiheet pelisuunnittelussa eivät kykene vesittämään kokemusta, joka on täynnä mysteerejä, kieroa huumoria ja toinen toistaan oudompia hahmoja, tilanteita ja pulmia.

GARAGE: BAD DREAM ADVENTURE

Arvosana: 4/5

”Kulttipeli Garage: Bad Dream Adventure on herkkua pelaajille, jotka eivät pelkää outoilua ja luulevat nähneensä jo kaiken.”