Arvostelupäivitys: Batman Arkham Origins, Tomb Raider Definitive Edition ja Blackguards

Taas lisää jatkavia ja jakavia mielipiteitä peliarvosteluihin! Domen vekkulit maakarit kun eivät malta pitää sormiaan erossa hyvistä peleistä, eivätkä aina huonoistakaan. Niinpä arvosteluja täydentäviä mielipiteitä on tarjolla peleistäBatman Arkham Origins, Tomb Raider Definitive Edition ja Blackguards

Testaajina Leevi Rantala, Mikael Miilumäki ja Pekka Leinonen.

Arvosteluihin lisätyt mielipiteet löydät varsinaisen peliarvostelun leipätekstin jälkeen.

Batman: Arkham Origins (PC, PS3, Xbox 360) 

Lainaus kolmannesta mielipiteestä:

Originsin juoni sijoittuu aikaan ennen Arkham Asylumia ja on jopa Arkham Cityn tarinaa parempi. Juonen langat pysyvät hyvin kirjoittajien käsissä, eikä se rönsyile turhan pahasti. Vastaantulevat pahikset ovat aikaisempaa tuntemattomampia, mutta toki tuttuja sarjakuvien ja Lepakkomiehen ystäville.

Pelin suurimmat haukut tulevat samasta asiasta kuin Cityssä. Miten voi olla mahdollista että pelisarjaa ei ole vieläkään uudistettu juuri lainkaan? Batmanillä on käytössään samoja leluja, taistelut noudattavat samaa tuttua kaavaa ja jopa animaatiot ovat identtisiä edellisten pelien kanssa. Positiivinen yllätys olivat tarinan kuluessa eteen tulevat rikospaikat, joissa sankarimme täytyy selvittää tapahtumien kulku. Mistään kunnon pulmista ei kuitenkaan ole kyse, sillä tutkiminen on luokkaa ”katso paikkaa B ja paina nappia, jolloin näet mitä tapahtui”. Toinen uudistus on myös mukana oleva nettipeli, mutta siitä en innostunut ollenkaan.

Leevi Rantala

Lue koko arvostelu: Batman: Arkham Origins (PC, PS3, Xbox 360) 

Tomb Raider Definitive Edition (PS4, Xbox One) 

Lainaus toisesta mielipiteestä:

Kiipeän korkeaa vuorenrinnettä ylöspäin hakun ja köyden avulla. GPS:n mukaan vuoren huipulla sijaitsee salainen hauta, joka kätkee sisäänsä jälleen uusia salaisuuksia ja mysteerejä. Hakkuni uppoaa tyydyttävästi kiviseinään ja sivuillani avautuu äärettömän kaunis vuoristo. Huipulle  päästyäni päästän päiviltä pari saarelaista. Jouseni tekee jälleen tehokasta jälkeä. Pari hassua osumaa päähän ja villit kaatuvat nopeasti ja hiljaa. Jatkan matkaani ja laskeudun luolaan. Sisustuksessa ei ole säästelty pääkalloja tai kynttilöitä. Kerrassaan hurmaavaa…

Laran seikkailut ovat minulle melko uusi tuttavuus. Elokuvat ovat toki tuttuja, mutta peleissä en ole päässyt tutustumaan leidiin. Tomb Raider on kuitenkin niin laadukas luomus päästä varpaisiin, että sen myötä monen muunkin olisi aika tutustua sarjaan ja sen päähahmoon. Pelin alussa odotin siltä oikeastaan vain mukiinmenevää räiskintää näteissä maisemissa, mutta sain todella paljon enemmän. Tässä on seikkailu mikä todellakin kannattaa kokea!

Mikael Miilumäki

Lue koko arvostelu: Tomb Raider Definitive Edition (PS4, Xbox One) 

Blackguards (PC) 

Lainaus toisesta mielipiteestä:

Juuri tässä pelissä on kysymys. Siitä miten sattuu onnistamaan. Aluksi luulin että olin vain rakentanut hahmoni päin hevonkuusta. Tarkistin keskustelufoorumeilta vinkkiä, ja kävi ilmeiseksi että en ole yksin, tuurissahan se on.  Se on sääli, koska olen hävinnyt liian monta kertaa Riskissäkin ylivoimalla, kun olen pyörittänyt surkeat luvut. Itse asiassa testasin pelin satunnaisteoriaa ja riipasin eräänä peli-iltana kovan kännin.  Lopputulos oli sama kuin selvänä.

Taidolla ja taktiikalla on ratkaiseva merkitys vasta sellaisissa kentissä, joissa on ympäristössä mahdollisia taktisia etuja kuten ansoja sekä suojia. Monet taistelupaikoista vain valitettavasti ovat aakeeta laakeeta ja jos vihollisilla on aloitusvuoro, on sama yrittää alusta.

Sitä taistelua tosiaan riittää. Ihme ettei melkein joka ruutuun. Alkoi pikkuisen olla taisteluväsymys loppupuolella, etenkin kun onnetar suosi minua hyvin penseästi. Hahmojeni taidot alkoivat olla melko lailla kaakossa,  koska suoritin lähes joka sivutehtävän, niin ihmetytti miten päässä alkoi soida M.A Nummisen Joulupukki puree ja lyö. Grindausta ei periaatteessa esiinny koska taistelujen määrä on vakio.

Pekka Leinonen

Lue koko arvostelu: Blackguards (PC)