Arvostelupäivitys: Metro Last Light Redux ja The Evil Within

Taas lisää jatkavia ja jakavia mielipiteitä peliarvosteluihin! Domen vekkulit maakarit kun eivät malta pitää sormiaan erossa hyvistä peleistä, eivätkä aina huonoistakaan. Niinpä arvosteluja täydentäviä mielipiteitä on tarjolla peleistä Metro Last Light Redux ja The Evil Within.

Testaajina Juha Somby ja Niklas Isberg.

Arvosteluihin lisätyt mielipiteet löydät varsinaisen peliarvostelun leipätekstin jälkeen.

Metro Redux (PC, PS4, Xbox One) 

Lainaus toisesta mielipiteestä:

Pelissä on silti muutamia ärsyttäviä puolia, joita Redux ei korjaa. Tosin ne ovat enemmänkin asenneongelmia. Peli on niin suoraa putkijuoksua, että lopputekstit näkyvät ensihetkestä lähtien, enkä tykkää myöskään checkpoint-tallennusratkaisusta. Jälkimmäisestä aiheutui muun muassa se ongelma, että jouduin aloittamaan muutaman etapin uusiksi, kun tuhlasin maskin suodattimet etsimällä ratkaisua, joka oli suoraan silmieni edessä. Seuraava vaihe alkoikin sitten hengitysvaikeuksien kera…

Ilman muutamia aivopieruja, näkymättömiä esteitä ja kaatumisia peli olisi loistava putkijuoksuksi, vaikka välillä tuntuikin siltä, että olin vain matkustaja Last Light -nimisessä junassa. Olen luultavasti poispilannut itseni hiekkalaatikkopelien parissa, eikä vanha Doom-henkisyys enää minulle toimi. Tai sitten tässä oli liikaa kaksivuotiaan logiikalla pääteltävissä olevia ratkaisuja.

Pelasin seikkailun läpi kymmeneen tuntiin ja tunnelma vallitsi minut niin mukaansa, että luulin lopettaessani puhuvani jo sujuvaa venäjää. Valitettavasti kyrilliset kirjaimet eivät jääneet pysyvästi verkkokalvoille, vaan kyseessä oli tilapäinen mielenhäiriö. Niin ja parasta tässä on se, ettei venäläisessä maailmanlopussa ole valkaistuja hampaita.

Juha Somby

Lue koko arvostelu: Metro Redux (PC, PS4, Xbox One) 

The Evil Within (PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One) 

Lainaus toisesta mielipiteestä:

Alussa pelaaminen tuntuu aidosti kauhulta. Tunnelma on ahdistava ja miljöö suorastaan aavemainen. Vihollisia ei vyöry laumoittain päin, vaan paniikki luodaan toisin. Verisen teurastaja-moottorisahamiehen hengityksen tuntee niskassa ja tunnelma saa kiemurtelemaan sohvalla.

Fiilis kuitenkin latistuu juonen edetessä eikä se onnistu enää ahdistamaan ja saa lähinnä tuntemaan olon epämukavaksi, kuten Miikkakin arvostelussaan toteaa. Olisin kuitenkin kaivannut enemmän ahdistuneisuuden ja kauhistuksen tunteita kuin Hostel-tyylistä gorea. 

Kauhuaspekti kärsii myös oudon juonen takia, sillä siinä ei ole oikein päätä eikä häntää. Aluksi tuntuu siltä, että palaset loksahtavat lopulta kohdalleen, mutta lopputekstien pyöriessä olin aivan yhtä pihalla kuin aloittaessa. Paikasta toiseen loikkiminen saa sekä pelaajan että päähenkilön kuutamolle tapahtumien kulusta, mikä saa jatkuvasti kysymään ”mitä nyt taas?”.

Niklas Isberg

Lue koko arvostelu: The Evil Within (PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)