Capcom tarjoilee japanilaista näkökulmaa euroropeen – arvostelussa Dragon’s Dogma
Roolipeleissä on perinteisesti ollut kaksi varsin tiukasti erillään pysynyttä maailmaa: satunnaistehtäväpainotteinen, avoimen maailman länsimainen roolipeli ja tiukan henkilöhahmo- ja juonivetoinen japanilainen roolipeli. Toisinaan näiden kahden maailman edustajat kuitenkin uskaltavat kokeilla rajojaan, ja Capcomin Dragon’s Dogma on tuorein esimerkki.
Mahtipontisia taisteluita ja hirmuisen määrän tekemistä tarjoava Dragon’s Dogma on ihan kelpo viihdettä, mutta kompuroi muutamalla olennaisella osa-alueella.
Isot pomotaistelut ovat kuitenkin ehdottomasti pelin parasta antia. Hirviöiden päällä voi kiipeillä ja parhaimmillaan todella isoiksikin kasvavilla mörökölleillä on heikkoja paikkoja, jotka on kaivettava esiin joko akrobatialla tai tarkalla tähtäyksellä. Tällä saralla peli selkeästi onnistuu Shadow of the Colossus -henkisen fiiliksen hakemisessa, varsinkin kun kontrollit ovat esikuvaansa paremmassa kunnossa.
Taisteluissa ehkä suurin ongelma on se, että alustoina toimivien konsolien rauta alkaa olla auttamattomasti vanhentunutta. Parhaimmillaan todella näyttävät loitsuefektit yhdistettynä massiivisiin hirviöihin oli yhdistelmä, jonka mukana testialustana toiminut PlayStation 3 ei ainakaan aina täydellisesti pysynyt, vaan vaarallisten hirviöiden lisäksi vaarana oli myös ruudunpäivitys.
Lue koko arvostelu: Dragon’s Dogma (PS3, Xbox 360)
Lue myös
Max Payne 3 (PC, PS3, Xbox 360)
