Kolumni: Ja sellainen oli E3.

Siinä se sitten oli. E3. Se, mihin on koko kevään tuijotettu useammankin messiaan toista tulemista odotellen. Yleensä moisten odotusten jälkeen tuloksena on todellinen pannukakku, mutta ei nyt. E3 ei pettänyt, vaan tarjoili suuria tunteita ja draaman kaarta laidasta laitaan. Puretaanpa siis koko vyyhti ja katsotaan, mitä operaatiosta jäi käteen.

Sehän toki tiedettiin ennakkoon, että E3:sta tulisi tapahtumarikas. Kaksi uutta konsolia, Nintendon Wii U –pelitulva kuukausien odottelun jälkeen, mahdolliset Steambox-havainnot ja monet muut kutkuttavat mahdollisuudet pitivät huolen siitä, että pelaava maailma odotti messuja innokkaammin kuin vuosikausiin.

Microsoft

E3-messut alkoivat maanantaina Microsoftin lehdistötilaisuudella, jossa firma vihdoin teki sen, mikä jäi Xbox Onen esittelytilaisuudessa tekemättä ja puhui peleistä. Niitä nähtiin mukavasti laidasta laitaan ja ihan rehellisesti sanottuna Microsoftin pelivalikoima teki minuun suurimman vaikutuksen koko messuilla. Firma esitteli helposti puoli tusinaa peliä, joita haluaisin pelata tältä istumalta.

Muilta osin Microsoftin lehdistötilaisuus sitten olikin melkoinen farssi. Tyyli oli liian kliinisen yhtiömäinen ja pelitykityksestä huolimatta tuli sellainen olo kuin firma olisi vain pitänyt esitelmää osakkeenomistajilleen ja tavaratalojen sisäänostajille. Vielä ikävämmin firmalta unohtui puhua kokonaan tärkeistä asioista. Uskokaa tai älkää, Microsoftin always online –ratkaisu ja pilviteknologia tuovat mukanaan paljon todella siistejä mahdollisuuksia, joista pelikehittäjät – siis kehittäjät, ei julkaisijat – ovat oikeasti innoissaan.

Esimerkiksi Titanfallilla messujen vaikuttavimman pelin palkinnon pokannut Respawn Entertainment on oikeasti täpinöissään siitä, mitä kaikkea Xbox One antaa heidän tehdä. Firma totesi aivan suoraan Giant Bomb –pelisaitin haastattelussa, että edes PC-versio pelistä ei tule sisältämään kaikkia Xbox One –version nettiominaisuuksia, koska PC-puolen teknologia ei mahdollista niitä ilman suunnattomia lisäkustannuksia.

Vähälle huomiolle jäivät myös digitaaliset pelivuokraukset ja muut mahdollisuudet, joita Microsoftin PR-tyypit sitten myöhemmin muutamille saiteille mainostivat. Joten miten kävikään? Koko keskustelu pyöri vain niiden negatiivisten juttujen ympärillä ja syy on ihan Microsoftin itsensä. Firman ylemmän PR-johdon kannattaakin katsoa peiliin ja miettiä uudelleen, kenelle he puhuvat ja miten. PR-jantteri toisensa jälkeen selvensi kollegoidensa lausuntoja ristiin ja loppujen lopuksi kukaan ei enää tiennyt, mitä hittoa oikein oli tapahtumassa.

Tuloksena oli joka tapauksessa mieletön PR-katastrofi ja tämä jätti oven apposen auki Sonylle, joka sitten marssikin siitä karmit kaulassaan läpi.

Sony

Se on ihan selvä ja saletti, että Sony niin sanotusti voitti E3:n. Se teki PlayStation 4:llä ja koko esityksellään parhaan vaikutuksen pelaavaan yleisöön. Mutta tiesittekö, että aika moni asia oli aivan auki viime hetkeen saakka? Se mainio video, jossa esiteltiin PlayStation 4:n pelien lainausta ja vuokrausta ja kuittailtiin Microsoftille? Se ideoitiin ja kuvattiin sunnuntaina, eli päivää ennen lehdistötilaisuutta.

Erittäin luotettavina pitämäni lähteet ovat myös antaneet ymmärtää, että PlayStation 4:n DRM-viritelmät ja jopa hinta olivat aivan viimeiseen saakka kysymysmerkkejä. Tiettävästi 399 taalaa raapustettiin lopullisesti paperille vain muutamaa tuntia ennen Sonyn lehdistötilaisuutta ja täten se oli puhdas reaktio Microsoftin hintaan.

Ja tiedättekö mitä? Tämä kaikki on paitsi ihan hyväksyttävää toimintaa, myös aivan helvetin hyvä asia. Sony on perinteisesti ollut ylimielisen japanilainen yritys. Viestiminen on ollut jäykkää ja hankalaa, firma on suhtautunut uusiin ideoihin hyvin negatiivisesti ja muutenkin touhu on ollut ummehtunutta ja kliinistä.

Viimeisen vuoden aikana firma on tehnyt valtavia pelivetoja palkatessaan vastuullisiin rooleihin uudella tavalla ajattelevia henkilöitä ja sitten antanut näille valtaa tehdä suuriakin päätöksiä. Indie-piireissä on ihan julkisesti tiedetty jo pitkään, että Sony on aggressiivisesti jahdannut pieniä parinkin kehittäjän nyrkkipajoja ja tehnyt diilejä kaikkien vähänkään lupaavien pelien kanssa. Kyseessä ei ole vain PR-tempaus vaan oikea suunnanmuutos, joka näkyi ja tuntui koko E3-lehdistötilaisuudessa.

Kun Sony kärräsi Adam Boyesin johdolla lavalle suuren lauman indie-kehittäjiä, se ei tuntunut PR-tempulta tai kalastelulta, vaan aidolta asialta. Sony halusi, että kaikki nämä uusia ja kokeellisia juttuja tekevät kehittäjät tekivät juttujaan nimenomaan PlayStation 4:llä. Ratkaisu tulee varmasti kantamaan hedelmää, sillä vaikka indiet eivät välttämättä myykään monta konsolia, Sony saa niistä vähimmillään täytettä PSN+-tilauspalveluunsa ja kyllähän ne kiinnostavat indiet auttavat hiljaisina alkukuukausina.

Messukävijöiden mukaan PlayStation 4:n ohjain on myös vihdoin erittäin laadukas. Se ei nitise tai natise, sen liipaisimet tuntuvat hyviltä ja analogitikutkin mukavilta. Niinpä olen itse erittäin innoissani firman uudesta suunnasta, sillä vähimmilläänkin Sony tarjoaa vastavoiman ja vaihtoehdon, jota jokainen voi halutessaan hyödyntää.

Nintendo

Hyvät uutiset? Nintendo teki tasan sen, mitä heiltä ennakkoon odotettiinkin. Huonot uutiset? Nintendolta ei odotettua paljon. Olivat syyt mitä olivat, Wii U ilmestyi aivan liian aikaisin. Itsekin konsolin joulun kieppeillä ostaneena olen viime kuukausien ajan lähinnä katsellut sen päälle kertyvää pölykerrosta ja välillä pelannut pari kierrosta Punch-Outia. Kolossaalisen hukattu tilaisuus, siis.

Nyt niitä pelejä on vihdoin tulossa, mutta tuleeko niitä riittävästi ja ennen kaikkea riittävän pian? Super Mario 3D World ja Mario Kart 8 menevät taatusti ostoon sillä sekunnilla kun ne kauppoihin tulevat ja muutkin esitellyt pelit näyttivät todella herkullisilta. Ongelma onkin siinä, että masentavan monen herkun kohdalla julkaisuvuotena luki 2014. Se on hieman pitkä aika, kun huomioi Wii U:n nykyisen pelitilanteen. Sopiikin toivoa, että Nintendolla on vielä pari ässää hihassaan loppuvuoden suhteen. Toisaalta jos niitä ässiä on hihassa, miksei niitä pelattu nyt? Mihin niitä säästeltäisiin?

3DS:n tilanne näyttää paljon paremmalta. Alkuaikoinaan pienoisena pettymyksenä pidetty laite käänsi kelkkansa totaalisesti hinnanalennusten ja laajan pelivalikoiman ansiosta ja on nyt selvästi se paras saatavilla oleva käsikonsoli (vaikka olenkin pelannut jo lähemmäs 100 tuntia Persona 4 Goldenia Vitallani). E3:lla firma keskittyi lähinnä esittelemään Wii U –pelejä, mutta 3DS-pelaajatkin saivat pari kivaa tärppiä. Vielä mukavammin niitä pelejä ei tarvitse edes odotella kauaa, vaan julkaisut jatkuvat tiheästi koko kesän läpi.

Niinpä Nintendo tarjoilikin pelaajille juuri sitä mitä nämä odottivat: kiinnostavilta ja houkuttelevilta näyttäviä pelejä tutuista pelisarjoista. Kyllähän tämäkin toki kelpaa, mutta väistämättä pelottaa, että käymme samaa ”missä pelit ovat?” –keskustelua loppuvuoden ja ensi vuoden alkupuolen aikana.

Oliko se sitten siinä?

Kun pöly laskeutui E3:n jälkimainingeissa, internet osoitti jälleen kerran omaavansa kultakalan muistin. Liikuttavan yksimielisesti keskustelupalstat ja meemimaakarit julistivat mielipidettään siitä, että seuraava konsolisukupolvi on jo taputeltu. Sony voitti ja Microsoft voi suksia Xbonensa kanssa vaikka suolle.

Ja kuka tietää, ehkä Sony voittikin. Historia voi vuosien päästä osoittaa, että homma lipsahti täysin raiteiltaan jo nyt ja sukupolvi oli oikeasti siinä. Mutta tuskin kuitenkaan. Vähänkään kauemmin pelanneet muistavat vielä E3 2006:n.

Microsoft oli julkaissut Xbox 360 –konsolinsa edellisvuoden loppupuolella kun Sony tähtäili omaansa loppuvuodelle 2006. Euroopassahan konsoli nähtiin vasta keväällä 2007, koska Sony ei pystynyt valmistamaan vaikeaselkoista vehjettään sellaisissa määrissä, että sitä olisi oikeasti voinut myydä kaikkialla maailmassa samaan aikaan. Niinpä E3-messuista odotettiin Sonyn osalta todella kovaa tapahtumaa. Sellaista pommia, joka saisi kuluttajat unohtamaan Xbox 360:n ja odottelemaan PlayStation 3:a. Toisin kävi.

Sonyn E3-esiintyminen vuonna 2006 on yksi historian surkeimmista. Riiiidge Racer, Giant Enemy Crab, yleisön voihkimaan saanut hintailmoitus (”599 dollars!”) ja monet muut hitit naurattivat verkkoväkeä viikkojen ajan. Kun PlayStation 3 vihdoin julkaistiin, se oli aivan saatanallisen kallis. Euroopassa PlayStation 3:sta pulitettiin yli 600 euroa. Itse maksoin omasta yhden Blu-rayn ja pelin sisältäneestä paketistani yli 700 euroa!

Cell-arkkitehtuuri osoittautui myös täydeksi fiaskoksi. Kukaan muu kuin Sonyn omat insinöörit eivät osanneet koodata laitetta ja firma joutuikin lennättämään tukitiimiään studiolta toiselle, jotta firmat saivat laitteella aikaan pelikelpoista jälkeä.

Yksinkertaisesti PlayStation 3:n julkaisu oli hirvittävä hirvikolari, jossa kaikki mahdollinen meni pieleen. Tuolloinkin julistettiin innolla, että sukupolvi oli sitten siinä. GTFO, Sony. Painukaa tekemään niitä Cell-leivänpaahtimianne ja -jääkaappejanne. Mutta miten kävikään? Tammikuussa 2013 Xbox 360:sta on myyty 75 miljoonaa kappaletta, PlayStation 3:a taas 70 – 77 miljoonaa, riippuen keneltä kysyy.

Vuoden takaa-ajoasema, hiukset päästä räjäyttävän korkea hinta, painajaismainen E3, kamala julkaisupelivalikoima ja laite, jota kukaan ei osannut koodata. Ja silti sukupolvi päättyi tasapeliin. Niinpä saakin olla todellinen puusilmä, jotta julistaa nyt alkavan sukupolven konsolisodan olevan jo ohi.

Loppujen lopuksi kisan ratkaisevat kuitenkin pelit ja niitä kummallakin puolen rintamalinjaa on kiitettävästi. Molemmat laitteet tulevat löytämään yleisönsä, Microsoft tulee miettimään uudelleen joitain ratkaisujaan ja suurin osa pelaajista huomaa ensi vuonna, ettei koko juttu ollutkaan ihan niin kamala kuin kuvittelimme.

Entä minä itse? Olen tietenkin ennakkovarannut jo molemmat konsolit.

Päivitys: Pelaaja-lehden Valtteri Hyttinen näkyy olevan Miikan (ja JOKin) kanssa hyvin, hyvin vahvasti samoilla linjoilla: Blogi: PlayStation 4 ja Xbox One tulevat – Paljonko periaatteesi maksaa?