Onko Destiny räiskintöjen uusi sukupolvi? Se selviää Domen arvostelusta!
Miikka Lehtonen. Destiny.
Destinyn tunnistaa Bungien peliksi välittömästi yleisen ohjaustuntuman perusteella. Se tuntuu Halolta, mikä tarkoittaa minun kirjoissani myös sitä, että se tuntuu aika hyvältä. Aseet ovat mukavan tehokkaita, viholliset kuolevat tyydyttävän nopeasti ja tuntuma on muutenkin kohdallaan. Räiskintä sujuu mainiosti ja esimerkiksi pääosumien saaminen on juuri sopivan haastavaa: ei se itsestään suju, mutta kun pääsee sinuiksi aseensa ohjaustuntuman kanssa, niin vihollisten kaalit possahtelevat mukavan tiheään tahtiin.
Toimivan räiskinnän päälle on ympätty niitä MMO-elementtejä. Pelaajilla on kokemustasot, joiden karttuessa saa avattua hahmoluokalleen uusia kykyjä systeemillä, jota en varsinaisesti kykypuuksi kutsuisi. Kykypaletti lienee osuvampi termi, sillä käyttöön aukeaa tasaista vauhtia uusia kykyjä ja efektejä, jotka muokkaavat jo avattuja kykyjä. Aluksi puhutaan ihan perusjutuista, kuten vaikka kranaatin heittämisestä tai tuplahypystä.
Kun tasoja karttuu lisää, voi sitten saada vaikka kranaatinheittoon muuttujan, jonka avulla kranaatti muuttuukin tahmeaksi tai vaikka räjähtää pienemmiksi kranaateiksi.
Hahmoluokat eivät eroa suunnattomasti toisistaan, sillä kaikki pystyvät käyttämään samoja aseita ja kaikilla on vieläpä aika samanlaiset taidotkin, omilla erikoisuuksillaan, tietenkin. Merkittävin ero löytyy tappamalla ladattavasta erikoishyökkäyksestä, jolla saa lanattua kumoon pinon vihollisia. Titan lyö nyrkkinsä maahan ja räjäyttää kaiken ympäriltään, Warlock heittää räjähtävän energiapallon ja Hunter manaa käteensä palavan taikapistoolin, jolla voi tappaa kertalaukauksella kolme vihollista.
Tämä on sekä hyvä että huono juttu.
Lue koko arvostelu: Destiny (PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)
Lisää aiheesta
Destiny-ennakko (PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)
Pelin introvideo kertoo, mistä on kyse. Marsista löytyy Traveller, jonkinlainen valtava pallonmuotoinen avaruusalus. Tämä löytö mahdollistaa ennennäkemättömän teknologisen kehityspurskauksen ja kukoistuksen aikakauden, ainakin siihen saakka, kunnes Travelleria jahtaava pimeys tavoittaa aurinkokunnan. Sen jälkeen edessä onkin synkkyyttä, tuhoa, itkua ja hammastenkiristelyä. Tapahtuneen jälkeen ihmiskunta on kuin kommunismin jäljiltä, kaikki on rikki ja ruosteessa.
Ankarasti julkaisija Activisionin lompakosta verottanut genrekolossi lainaa elementtejä niin monen pelityypin kantaisistä, että laskuissa menee nopeasti sekaisin. Betan perusteella luvassa on kuitenkin äärimmäisen tasapainoinen ja putkinäköistä riippuvuutta aiheuttava ”vielä yksi instanssi” -mantraa lietsova scifieepos.
