UUSIMMAT

Pelintekijäkin ansaitsee elämän

17.04.2013 15:00 | Jukka O. Kauppinen

”Miksi pelejä tekevät lapsettomat, 31-vuotiaat valkoiset miehet?”, kysyy Penny Arcade Report. Ja syystäkin. Pelien tekeminen voi olla joillekin unelmien ammatti, mutta todellisuudessa se on usein hirveää grindiä, jossa ei ihmisparalle paljoa jätetä. Perhe? Lapset? Vapaa-aika? Pyh. Töissä sinun on istuman 60-80 tuntia viikossa. Ja kun dedis painaa päälle, vielä enemmän.

Siksi Miha Rinteen Matkailua pelialalla –nettisarjis on niin osuva. Kun se on ihan liian totta. Jos se ei ole jo tuttu, lue nyt tai osta iBookStoresta (luku 1, luku 2, luku 3).

Penny Arcade Reportissa avataan hyvin tätä pitkien päivien ja elämättömyyden ongelmaa. Pahimmillaan devaajilta vilistää muu elämä ohi ihan huomaamatta, ja pelinteossakin tarvitaan paitsi muuta osaamista ja yleissivistystä, myös ihan rehellistä itsensä nollaamista ja erilaisten asioiden harrastamista. Joillekin istuminen koneen äärellä 24/7 voi toki olla unelmahommaa, mutta luovaa työtä tekeville se ei tee hyvää pitkällä tähtäimellä. Jatkuva supergrindaus pitkien työviikkojen merkeissä voi aiheuttaa pahimmillaan sitäkin, että kun ihmiset tajuavat miten turhaa ja typerää se on, he vaihtavat kokonaan alaa.

Näin peliteollisuus kärsii jatkuvasta parhaimpien taitajien aivovuodosta, kun ”he aikuistuvat henkisellä tasolla ja tajuavat, että toisaalla työtunnit voivat järkevämpiä ja tilipussikin paksumpi.”

Pelialan kulissientakaisesta elämästä ja siitä, miten pieni Nine Dots –studio yrittää tehdä pelimaailmasta hitusen paremman, voi lukea oheisesta artikkelista.

Sillä myös pelintekijä ansaitsee oman elämän.

Lue juttu: Why your games are made by childless, 31 year old white men, and how one studio is fighting back

Lisää aiheesta

Bethesda siirtyy Skyrimistä ”kohti uusia seikkailuja”

Facebook uskoo yhä sosiaalisiin peleihin

Miksi LucasArtsin klassikot jaksavat aina vain inspiroida?

Ubi-pomo: pelaajia ei pidä aliarvioida