PlayStation 3 tuli taloon
Niinhän siinä sitten lopulta kävi, että pitkän järkeilyn, pähkäilyn ja epäröinnin jälkeen myös meikäläinen heitti pinon euroja tiskiin ja lunasti itselleen PlayStation 3:n.
Selittelin ostopäätöstä aivoilleni työasiana, mutta tosiasiassa kyse oli yksinkertaisesti kiiltävän lelun vastustamattomasta vetovoimasta. Millaisissa tunnelmissa ensimmäinen viikonloppu sitten vierähti? Ihan hyvissä, kiitos kysymästä.
PlayStation oli koko viikonlopun tehokkaassa käytössä, kun sitä käytiin ihmettelemässä koko kaveripiirin voimin. Jostain ihmeen syystä olin nimittäin porukan ainut kyseisen vempeleen ostanut.
Reaktiot olivat, kuten minullakin, pääsääntöisesti positiivisia. Motorstorm teki kaikkiin vaikutuksen helvetillisellä vauhdillaan ja hyvällä meiningillään, BluRay-leffat näyttävät HDTV:llä juuri niin hyvältä kuin sopi odotottaakin ja lisäksi vehje paljastui myös epä-Sonymaiseen tyyliin todella laadukkaasti rakennetuksi. Mikään ei heilu, rahise tai töki silmään. Ei siis ainakaan tässä vaiheessa harmita, vaikka vehje olikin kalliimpi kuin diili itsensä pirun kanssa.
Ei kaikki silti ole täysin positiivista. PlayStation 2 -yhteensopivuus paljastui juuri niin onnettomaksi kuin pelättiinkin. Vaikka luvuista jätetään pois ne ennakkoon toivottomiksi tiedetyt tapaukset (mm. Guitar Hero – miksei kaupan hyllyltä löydy Virallista Välikappaletta, jolla kitarat saisi toimimaan? Kyseessähän ei kuitenkaan ole kuin firman viime joulun myydyin peli), ei PS2-pelitys juuri hymyjä herätä.
Testatuista peleistä vain pari toimi, muut kehoittivat lataamaan verkosta päivityksiä, joita ei tietenkään ole olemassakaan, eikä edes tulossa, mikäli viimeaikaisiin puheisiin on uskominen. Toimivilla peleilläkään ei voinut varsinaisesti mistään juhlasta puhua, sillä toisin kuin esimerkiksi Xbox 360 (jonka yhteensopivuus ei sekään vakuuta) PlayStation 2 ei osaa skaalata pelien resoluutioita katselukelpoisiksi.
Kyse ei ole pelkästään AV-snobbailusta, vaan käytännön harmista. Ainakaan minun HDTV:ni ei nimittäin suostu vastaanottamaan PlayStation 2 -pelien käyttämää 576i-tarkkuutta DVI:n tai HDMI:n kautta, joten PS2-pelejä varten pitäisi A) hankkia ja B) kytkeä erilliset piuhat. Matti Näsää mukaillen kuka helvattu sellaiseen jaksaa ryhtyä? Mikäli tilanteeseen ei tule firmwaren myötä päivitystä, PS2-yhteensopivuus jää minun osaltani pelkäksi kuriositeetiksi. Harmi, sillä konsolilla on edelleen paljon pelejä, joita oikeasti haluaisi pelata.
Kokonaisuutena ensimmäinen viikonloppu meni suunnilleen niin kuin sen toivoikin, julkaisupelejä ihastellessa. Ensikiilllon häivyttyä silmistä on aika tehdä vähän tarkempaa tuttavuutta PlayStation 3:n kanssa ja pistää vehje hikoilemaan. Latauksessa on parikin erilaista vartavasten Pleikkaria varten tehtyä Linux-distribuutiota, joiden siirryttyä edessä on koneen muuttaminen äärimmäiseksi mediakeskukseksi. Palaan asiaan joko riemujuhlan tai savuavan raunion merkeissä.
P.S. vastoin tiukkoja nettihuhuja sen paremmin Xbox 360 kuin PlayStation 3:kaan ei räjähtänyt joutuessaan toisen kanssa lähikontaktiin. Näemmä voi siis omistaa molemmat, eikä tarvitse julistautua kummankaan uskonnon tunnustajaksi.
