Tässä on todellinen kulttiklassikko, johon moni sekoaa

24.08.2011 17:15 | Jukka O. Kauppinen

Ranskalaisen indie-kehittäjä Streum On Studion E.Y.E.: Divine Cybermancy on outo peli. Todella kummallinen, puoleensavetävä, buginen ja lumoava teos, joka yrittää, uskaltaa ja epäonnistuu.

Kuten Miikka Lehtonen arvostelussaan ihmetteli

E.Y.E. on peli, joka yllätti minut täysin puskista. Se vain ilmestyi Steamin pelilistaan ja näytti kiinnostavalta. Tuttu kuvaili sitä Warhammer 40K:n ja legendaarisen Deus Exin risteytyksenä. Kuvien ja tämän kuvauksen perusteella olin jo myyty ja intoni oli huipussaan, kun arvostelukappale saapui. Intoa ei kauaa kestänyt, vaan pian tunsin ainoastaan syvää hämmennystä. Eikä se tunteiden kirjo siihen jäänyt.

Hämmennyksen jälkeiset pelitunnit menevätkin aika hyvissä fiiliksissä. Tämä olikin niitä pelejä, joissa on korkea oppimiskynnys, mutta sen jälkeen myös korkeat palkinnot! Ammuin tehtävänantajan, peli otti sen huomioon ja antoi uudenlaisen tehtävän. Hienoa! Voin tutkia kentältä löytämääni teknologiaa ja kehittää uusia aseita. Huisia! Kun epäonnistun hakkeroinnissa, kohde hakkeroikin minun ruudulleni ison hymiön. Veikeää!

Myös se pelattavuuden tärkein osa-alue, eli räiskintä, toimii hyvin. Varusteita on reippaasti ja ne saa sovittaa itse haluamaansa pelityyliin. Räiskipä sitten haulikolla, pistooleilla tai minigunilla, tähtäys sujuu kivuttomasti ja aseissa on mukavasti munaa. Kun päästää minigunilla menemään väkijoukkoon, uhrit lentelevät komeissa ja koomisissa kaarissa kohti horisonttia tai liukuvat lattialla räsynukkeina. Ja kun päällä on raskasta panssaria, todellakin tuntee olevansa yli-inhimillinen sotakone, josta luodit vain kimpoilevat tehottomasti pois.

Haluaisin niin kovasti pitää E.Y.E.:stä. Paperilla se on kuin unelmapelini. Deus Ex –henkinen toimintaroolipeli, joka sijoittuu synkkään tulevaisuuteen? Pistäkää 30! Saman tien suoraan suoneen, säästyy aikaa!

Ja hieman – tai oikeasti aika paljonkin – paremmin toteutettuna se voisikin olla kova tapaus. Eräs pelitoimittaja totesi osuvasti, että jos E.Y.E. ei olisi niin rikki, se voisi olla vuoden peli  -ehdokas. Ja tämä on aivan totta. En muista, milloin olen viimeksi pelannut näin kunnianhimoista, erikoista ja rohkeaa peliä. Silloin, kun palaset toimivat kunnolla, peli on miltei maaginen kokemus. Persoonallinen ja hetkittäin huikean tyylikäs taidetyyli, omatakeinen huumori ja monipuolinen pelattavuus ovat kovia valtteja ja tarjosivat minullekin hyviä pelihetkiä.

Lue koko arvostelu: E.Y.E.: Divine Cybermancy (PC)

Lue myös

Captain America: Super Soldier (PS3, Xbox 360)

Fruit Ninja Kinect (Xbox 360)

Insanely Twisted Shadow Planet (Xbox 360)

Magic: The Gathering – Duels of the Planeswalkers 2012 (PC, PS3, Xbox 360) 

Red Orchestra 2: Heroes of Stalingrad -ennakko (PC)

Warhammer 40K: Kill Team (PS3, Xbox 360)

Keskustelu

@ 1, 2 ja 3: Ihme vinkujia. Teksti on selvästikin suollettu innostuneessa ja hämmentyneessä mielentilassa, ja näinollen välittää kirjoittajan fiilikset mainiosti. Tätähän pitää päästä itsekin kokeilemaan, jos siitä kerran joku saa tuollaiset pärinät.

Mitä vittua oikein luen? Onko tää jotain modernia taidetta?

Muropaketin uusimmat