Erään pressireissun anatomia
Aina silloin tällöin ehdin/muistan kertomaan vähän pelimedian näkymättömämmästä toiminnasta. Muutenkin kuin vain kertomalla, että tulipa taas käytyä siellä tai tuolla. Ja tulihan sitä, taas. Tiistai, toinen lokakuuta, oli kosteahko päivä, mutta ryhmä pelimeedioita pakeni tällä kertaa Ruotsiin EA:n toimistolle tutustumaan Need for Speed: Most Wantediin ja Medal of Honor: Warfighteriin. Ajattelin vaihteeksi ottaa mukaan taskuräpsyni ja dokumentoida vähän päivän kulkua, jotta Tekin vähän näkisitte millaisia nämä juttumatkat keskimäärin ovat.
Tällä kertaa lähtö ei ollut kovinkaan paha. Usein herätyskello soi ennen aamuneljää tai viittä, kun kuuden kone lennättää Tampereelta jatkolennolle Helsinkiin tai Tukholmaan. Nyt kone sentään lähti ysin jälkeen, joten reissuun pääsi kirkkain silmin.
Pahimmillaan Tukholman kentälle on laskeuduttu aamukuudelta (paikallista aikaa) ja takana on vain 2-3 tunnin yöunet. Ja tapahtuma alkaa 10-11 maissa. Siinä on kuulkaa ihminen todella rikki, kun istuu silmät ristissä Arlandan saapumisaulassa. Jos edes pystyisi kirjoittamaan juttuja, mutta jos aivot ovat jäässä niin mikään ei onnistu. Monet kerrat onkin tullut tehtyä niin, että parin tunnin hitaan murenemisen jälkeen junailen keskustaan ja kulutan sitten tunnin, pari ihan vain hitaaseen lompsimiseen kohti tapahtumapaikkaa. Mikään järkevähän ei tietenkään ole kaupungissa vielä auki, mutta ainakin on saanut hyvän happihyppelyn ja ehkä jopa vähän herännyt kohteelle saavuttaessa.
Jei! Perillä. Treffasimme Suomi-iskujoukon kanssa kentällä ja ihmettelimme, että missäs se meille luvattu taksi viipyy. Ei näkynyt ikinä, joten otimme kentältä randomin tilataksin ja suuntasimme EA:n toiimstolle.
Pohjoismaiset mediat vellovat pienessä aulassa odottaen ovien avautumista. Monta tuttua kasvoa.
Ensi alkuun tarkistetaan haastatteluaikataulut. Nehän olivat tietysti ihan päin helvettiä noin viidessä minuutissa. Slottien siirtelyä, punakynämerkintöjä ja sitten mentiinkin perstuntumalla. ”Your turn is now”, aha, ok, hetki, kasaan kamani, olisit nyt viiden minuutin varoituksen edes antanut…
Pressien sisältö vaihtelee valtavasti. Joskus devaajat puhuvat pitkään ja lavealti. Joskus luvassa on powerpointteja. Joskus porukka vain heitetään sisään ja ”pelatkaa”. Tällä kertaa Criterionin herra piti oikein innostuneen ja piristävän briiffin ennen pelitestauksen aloittamista. Pelailun aikana hän myös kierteli ja kertoi asioista, joita bongaili testaajien tutkivan.
Tiukkaa vääntöä. Oikealla Team Suomi feat. Tero, joka kantoi tällä kertaa Pelaajan värejä.
Nälkähän siellä tuli. Lounaskin tuli vain tunnin myöhässä. No, onneks oli limppaa ja bantskuja.
Päivä pulkassa. MoHin devaajien urakka ohi, viimeinen foto ennen EA:n studiolta poistumista.
Team Denmark + Finland yhteisessä hississä.
Lentokentällä kello 1840. Lento kotiin 22.55.
Odottavan aika on pitkä ja vaikka sitä yrittää piristää Retro Gamerin uudella numerolla, kahvilla ja jutun kirjoittamisella, niin kyllähän siinä jo ehti kypsyä moneen kertaan. Silmäluometkin alkoivat notkua siihen malliin, ettei kirjoittaminenkaan sujunut. No, ainakin sentään KonsoliFinin Markus oli samassa liemessä. Helsingin herrat sentään pääsivät kotio jo kahdeksan jälkeen lähteneellä lennolla.
Kotona lopulta joskus 01.15 maissa. Onneksi Tampereen kentältä suhahtaa nopeasti taksilla keskustaan. Vähän rottien rapsuttelua ja sitten petiin. Unta ei tarvinnut kauaa houkutella. Seuraavana päivänä suunta toimistolle, jutut auki ja mietitään, että mitäs eilen tapahtuikaan.
