Binary Domain on kuin terminaattorin uskontunnustus

07.03.2012 21:30 Jukka O. Kauppinen

Miikka Lehtonen. Japani. Ja robotteja. Mitä seuraa, kun nämä laitetaan yhteen? Ehkäpä peli, joka osoittautui loppumetreillä paljon hauskemmaksi kokemukseksi kuin alkuvaiheessa, vaikka kaikki lupaukset eivät täyttyneetkään.

Eikä voi liikaa hypettää sitä tyydyttävää tunnetta, kun päästelee konekiväärillään robottikööriin ja saa palkinnokseen pinon lentäviä irtoraajoja ja maassa ryömiviä robottitorsoja. Räiskintä on jatkuvasti hauskaa ja vihollisvalikoima sen verran monipuolinen, että peli pysyy tuoreena alusta loppuun saakka.

Binary Domainille tämä ei riitä, vaan se yrittää nousta massan yläpuolelle lisäämällä soppaan suhteidenhoitoa. Pelaajan mukana roikkuvat tiimikaverit eivät ole vain kaksiuloitteisia pahvikuvia, vaan kaikilla on teoriassa oma persoonallisuutensa. Mitä fiksumpia käskyjä heille jakaa ja mitä enemmän heidän kanssaan on samaa mieltä, sitä enemmän tiimikaverit pelaajaa auttavat ja sitä parempi tunnelma ryhmässä on. Näin siis ainakin paperilla.

Käytännössä Binary Domainin ennakkoon mainostetuin ominaisuus on myös sen kömpelöin. Tehtävän aikana annetut käskyt eivät tunnu vaikuttavan lainkaan tiimikaverien fiilikseen, joten väliin on tungettu kohtauksia, joissa tiimi kävelee hitaasti kaupungin läpi ja joku toteaa jotain tyyliin ”Hei, tissibaarit ovat aika jees, vai mitä?” ja pelaaja saa valita yleensä kolmesta vastausvaihtoehdosta. Kyllä ja ei ovat vielä aika loogisia, mutta ”Daaaaamn!” –tyyliset kolmosvaihtoehdot ovat aina arpapeliä. Onko tämä nyt humoristinen ”Damn you nasty!” –tyylinen toteamus, vai vetääkö kaveri herneet nenäänsä? 50-50.

Lue koko arvostelu: Binary Domain (PS3, Xbox 360)