Arvostelu: Edes ylivertainen näyttelijäkaarti ei onnistu pelastamaan Angry Birds -elokuvan jatko-osaa
Rovion vihaiset linnut saapuvat toistumiseen valkokankaalle, vaikka pahimmasta Angry Birds -huumasta on jo vuosia. Sonyn koko perheen animaatiossa on vielä edellistäkin osaa upeammat ääninäyttelijät, mutta sekään ei tee lopputuloksesta yhtään vähemmän keskinkertaista.
Ensi-ilta: 9.8.2019
Alkuperäisnimi: The Angry Birds Movie 2
Ohjaus: Thurop Van Orman
Käsikirjoitus: Peter Ackerman
Pääosissa: Jason Sudeikis, Josh Gad, Leslie Jones, Bill Hader, Rachel Bloom, Awkwafina, Sterling K. Brown, Eugenio Derbez, Danny McBride, Peter Dinklage
Suomenkielinen versio: Riku Nieminen, Joonas Saartamo, Antti Lang, Ville Myllyrinne, Tommi Korpela, Pirjo Heikkilä, Heljä Heikkinen, Leea Klemola
Pituus: 97 minuuttia
Ikäraja: K7
Alkuperäinen Angry Birds -mobiilipeli saapui markkinoille vuonna 2009 – siis kokonainen vuosikymmen sitten. Pelisarja tuotteistettiin tehokkaasti, mutta ensimmäinenkin Angry Birds -elokuva sai ensi-iltansa vasta muutama vuosi suurimman suosion laannuttua. Koska elokuva kuitenkin menestyi erittäin hyvin niin Suomessa kuin maailmallakin, oli jatko-osa vain ajan kysymys.
Ensimmäinen Angry Birds -elokuva oli näyttävä, mutta mitäänsanomaton tekele, joka herätti huomiota lähinnä oudon ksenofobisen arvomaailmansa ansiosta. Jatko-osa jatkaa jotakuinkin samoilla linjoilla: Angry Birds -elokuva 2 on juuri sitä, mitä sen kuvittelisikin olevan.
Liikkeelle lähdetään ratkireimukkaasta sotatilasta. Edellisessä elokuvassa tavatut possut asuvat nyt omalla saarellaan ja käyvät avointa keppossotaa (”prank war”) lintusaaren kanssa. Ennen hyljeksitty päähenkilö Red (Jason Sudeikis) on noussut rakastetuksi sankariksi, joka johtaa pommituksia possujen kotikonnuille.
Kun possupomo Leonard (Bill Hader) sitten havaitseekin uuden uhan ja päättää julistaa aselevon lintujen kanssa, joutuu Redin hauras maskuliinisuus uhatuksi. Tyyppi nimittäin pelkää joutuvansa taas pilkatuksi luuseriksi, jos hän ei saa enää johtaa loputonta sotaretkeään possuja vastaan. Aggressio-ongelmista kärsivälle reppanalle ei riitä vähempi kuin sotasankaruus, jotta hän tuntisi olevan kelvollinen lintukunnan jäsen.
Leonardin havaitsema uusi uhka on Kotkasaari, jolta laukaistaan yllätyshyökkäys possujen ja lintujen niskaan. Leonardin ja Redin on pakko liittoutua peitotakseen kahta kauheamman vihollisen: raivokkaan naiskotka Zetan (Leslie Jones), jonka motiivina on pelastaa johtamansa kotkajoukko jäiseltä saareltaan elinkelpoiseen ympäristöön. Ei mikään kohtuuton ajatus, mutta on huomattavaa, etteivät liittoutuneet possut ja linnut edes yritä neuvotella hyökkääjien kanssa.
Kuten yllä kerrotusta käy selväksi, on Angry Birdsin jatko-osan rivien välissä sen verran ajankohtaisia teemoja, että houkuttelisi tulkita koko elokuvaa ontuvana satiirina 2020-luvun vaihteen kulttuurisesta maisemasta. En kuitenkaan jaksa uhrata tämän viihdetuotteen analyysiin niinkään paljon energiaa.
Angry Birds -elokuvan seuraaja on nimittäin oikeasti todella laimea tekele. Se on tarinaa ja vitsejä myöten väsynyt ja yksinkertainen, vain pari naurahdusta aikaansaava elokuva, jonka ”opetuksenkin” arvaa jo alkumetreillä.
Angry Birds 2 kuuluu Illumination-studion tuotosten ohella siihen koko perheen elokuvien kamalimpaan joukkoon, joka on survottu täyteen hittibiisejä ja pop-kulttuuriviittauksia, välittämättä elokuvan rytmistä tai viittausten sopivuudesta. Assosiaatiot ovat pahimmillaan todella laiskoja ja viittaukset irrallisia. (Kohtauksessa näkyy avaruutta? Ei muuta kuin Space Oddity soimaan! Miksi? Mitä väliä.)
Se, mikä Angry Birds 2:ssa toimii, on ääninäyttely. Näyttelijäkaarti on nimittäin vielä edellistäkin elokuvaa upeampi. Ensimmäisessä leffassa vaikuttaneet Sudeikis, Hader, Josh Gad, Danny McBride ja Peter Dinklage ovat saaneet tuekseen muun muassa SNL-tähdet Leslie Jonesin ja Pete Davidsonin, sekä Sterling K. Brownin, Awkwafinan ja Tiffany Haddishin. Mukana on yhdessä pääroolissa myös rikollisen ala-arvostetun Crazy Ex-Girlfriend -sarjan päätähti Rachel Bloom.
Näyttelijät tekevätkin todella hyvää työtä, siinä määrin kuin se tämän käsikirjoituksen kanssa on mahdollista. Mielikuvani on, että repliikit ovat kyllä hieman terävämpää jälkeä kuin ensimmäisessä elokuvassa, mikä selittyisi sillä, että käsikirjoituksesta vastaa nyt Ice Age -leffoja ja The Americansia kirjoittanut Peter Ackerman. (Ei sillä, etteikö ensimmäisen leffan kirjoittanut Jon Vittikin olisi nimekäs tekijä. Ja täytyy kyllä myöntää, että muistan elokuvasta kovin vähän.)
Myös Angry Birdsin animaatio on jälleen komeaa katsottavaa. Siksi onkin vähän sääli, että elokuvan monet fyysiseen kohellukseen perustuvat vitsit jäävät erityisen mielikuvituksettomiksi.
Sekin on mainittava, että alkuperäisen pelin ideasta on Angry Birds -elokuva 2:ssa aika vähän jäljellä. Possut ja linnut ovat alun jälkeen ystäviä, ja oikeastaan vain lintuja linkoavat ritsat muistuttavat 10-vuotiaasta mobiilipelistä. Siinä mielessä tämä ei olekaan enää ”pelileffa”, sillä mitään peliä ei sitä katsoessa tule juuri muistaneeksi.
Angry Birds -elokuvan jatko-osa on enimmäkseen levotonta koheltamista, jossa ei osata Pixar-elokuvien tapaan antaa tilaa hahmoille, emotionaalisille hetkille tai varsinaiselle sanomalle. Olen varma, että pääkohderyhmäänsä eli nuoriin lapsiin Angry Birds -elokuva 2 uppoaa sujuvasti, mutta aikuisten katsojien kannattaa varata mukaan särkylääkkeet ja rutkasti kärsivällisyyttä. Onneksi Toy Story 4:n ensi-iltaan on enää kuukausi.
ANGRY BIRDS -ELOKUVA 2
”Taitavat näyttelijät menevät hukkaan myös Angry Birds -elokuvan jatko-osassa.”
