Uusimmat

Arvostelu: MediEvil on oikeastaan kehno remake, mutta Gallowmeren fantasiamaailmassa viihtyy silti

11.11.2019 11:11 Tuukka Hämäläinen

Alkuperäisen PlayStation-konsolin kulttipeli MediEvil julkaistiin jo toistamiseen uusintaversiona, eikä napakymppiä tullut tälläkään kertaa. Kun kömpelöistä mekaniikoista ja vanhentuneesta suunnittelusta pääsee yli, on MediEvil kuitenkin viihdyttävää mäiskettä alkuperäisen ystäville.


Studio: Other Ocean Emeryville
Julkaisija: Sony Interactive Entertainment
Saatavilla: PlayStation 4
Pelaajia: 1
Ikäraja: 12
Peliä pelattu arvostelua varten: 11 tuntia


Remasteroitujen pelien huumassa on viime vuosina julkaistu mallikelpoisia remake-versioita parikymppisistä klassikkopeleistä. Esimerkiksi Crash Team Racing Nitro-Fueled vakuutti kesällä karting-pelien ystävät, ja viime vuonna ilmestynyt Shadow of the Colossus oli alkuperäisen veroinen taideteos.

Kun sitten kulttimainetta nauttivan MediEvilin (1998) uusintaversio julkistettiin, ja traileritkin näyttivät lupaavilta, nousivat odotukset korkealle. Innostusta ei hillinnyt edes se, että alkuperäisen Pleikkarin seikkailupelistä ilmestyi jo vuonna 2005 yksi remake PSP-käsikonsolille, laimealla menestyksellä.

Toisin kuin PSP-remake aikanaan, on nyt ilmestynyt MediEvil lähes yksi yhteen uusintaversio vuoden 1998 alkuperäispelistä. Hiukan pelisisältöä on lisätty tuomaan uudelleenpeluuarvoa, mutta mekaniikat, tasosuunnittelu, musiikit ja kaikki muukin on suoraan 21:n vuoden takaa, mitä nyt paremman näköisenä.

Vaikka kyse on tosiaan täysverisestä remakesta, eikä siis pelkästä remasteroinnista, on juuri ikä MediEvilin pahin kompastuskivi. Ulkoasua lukuunottamatta kaikki tuntuu vanhalta: ohjaaminen takkuilee, kamera on kömpelö, taisteleminen pahimmillaan epätarkkaa huitomista ja tasot pieniä ja ahtaita.

MediEvil todellakin tuntuu vuoden 1998 peliltä, hyvässä ja pahassa. Enimmäkseen pahassa.

Idea ja tarinakin ovat siis samat kuin 21 vuotta sitten: Gallowmeren fantasiamaailma ajautuu kriisiin, kun paha velho Zarok langettaa kirouksen, joka nostaa kuolleet haudoistaan. Vaan kuinka ollakaan, samalla loitsulla palaa elävien kirjoihin myös Sir Daniel Fortesque – leuaton ja yksisilmäinen antisankari, joka kuoli aikanaan suuren taistelu ensimmäiseen nuoleen.

Pelaajan ohjastamana Sir Dan lähtee sitten pelastamaan valtakuntaa. Eli hutkimaan eläviä kuolleita miekalla ja viskelemään irtonaista käsivarttaan vihollisten naamaan.

Parasta MediEvilissä on ehdottomasti tunnelma.

Vaikka Sonyn pelikehittäjät aikanaan ammensivat roppakaupalla vaikutteita Tim Burtonin ja Henry Selickin hittielokuvasta Painajainen ennen joulua (1993), tuntuu MediEvilin humoristinen goottimaailma omaperäiseltä, ja se erottuu edelleen joukosta pelimarkkinoilla. Alkuperäisen soundtrackin säveltäneet Andrew Barnabas ja Paul Arnold palasivat vastaamaan myös uusintaversion musiikeista, mikä on erinomaista, sillä MediEvilissä musiikki tekee ainakin puolet tunnelmasta.

Jollain ihmeellä huomasinkin alkukankeuden jälkeen viihtyväni melko hyvin MediEvilin parissa, ongelmista huolimatta. Jotain hurmaavaa pelissä selvästi on, ja se onnistuu ainakin herättämään tarpeellista nostalgiaa alkuperäisen PlayStation-pelin pelaajissa.

Uusille, nykypeleihin tottuneille pelaajille MediEviliä voi kuitenkin suositella vain suurella varauksella. Pelillä on nimittäin ehdottomasti ongelmansa.

MediEvilissä ei esimerkiksi ole erillisiä vaikeusasteita, mutta se osaa olla armoton, ja lisäksi haastavuus vaihtelee valtavasti tasojen välillä. Klassiseen pelityyliin pelaaja myös heitetään koko tason alkuun, jos elämät putoavat nollaan, ja mistään checkpointeista on turha edes unelmoida.

Pelisuunnittelua monimutkaistaa MediEvilin Hall of Heroes -järjestelmä: käytännössä jokaiselta tasolta voi ansaita Chalice of Souls -lisäpalkinnon, jonka avulla pääsee tason jälkeen Hall of Heroesiin, josta taas saa uusia aseita. Tämä on muuten mukava ajatus, mutta ennen pitkää lisäaseet muuttuvat ensin pakollisiksi ja sitten naurettavan ylivoimaisiksi. Koko järjestelmä tekee vähän hallaa koko pelille.

Loppupeliin on lisätty uusi lisätehtävä, jossa lähdetään pelastamaan kadonneita sieluja kaikilta tasoilta arvoitusten ohjaamana. Tästäkin menee kuitenkin pointti, jos ja kun Sir Dan on saanut käsiinsä taikanuolet ja ylivoimaisimman miekan, joilla melkein kaikki viholliset lakoavat ilman minkäänlaisia haasteita.

Kaikkine ongelmineenkin MediEvil on tervetullut remake kaikille alkuperäisen pelin ystäville, mutta mitään suurta hittipeliä siitä tuskin tulee.

Suoran uusintaversion sijaan Sonyn olisi kannattanut satsata kehitykseen enemmän resursseja ja tehdä suosiolla laajempi peli moderneilla mekaniikoilla ja kokonaan uudella tasosuunnittelulla. Sellaisesta olisi voinut tulla vaikka koko pelisarjan uudelleenkäynnistävä menestys. Tällaisenaan MediEvil jäänee nostalgiakarkiksi, joka kannattaa poimia vasta alennusmyynnistä.

MEDIEVIL

”MediEvil on herkkua nostalgiannälkään, mutta lopputulos on turhan kankea ja vanhanaikainen.”

Tuukka Hämäläinen

"Olen kirjailija ja toimittaja, joka on avustanut Muropakettia vakituisesti vuodesta 2016 alkaen. Juttuja kirjoittelen pääasiassa pelipuolelle, mutta myös leffapuolella voi nimeni näkyä. Pidän eniten seikkailupeleistä, joissa voi edetä hiippailemalla, enkä koskaan lakkaa puhumasta Jurassic Parkista ja Metal Gear Solidista. Olen vannoutunut konsolipelaaja, jonka suosikkipelejä ovat esimerkiksi Outer Wilds, Death Stranding ja The Last of Us Part II."

Muropaketin uusimmat