Arvostelu: Super Mario Party on ylipirteä peli universumista, jossa teoillasi ei ole mitään väliä

19.10.2018 20:00 | Tuukka Hämäläinen

Nintendo Switchille julkaistu Super Mario Party on viihdyttävä bilepeli, jonka tekoäly ja armoton sattumanvaraisuus muistuttavat, ettei maailmankaikkeudessa ole mitään suunnitelmaa tai järkeä. Kaikki on nopanheitosta kiinni ja lopulta Wario voittaa kuitenkin.


Julkaisupäivä: julkaistu / Kehittäjä: NDcube / Julkaisija: Nintendo / Testattu: Nintendo Switch / Saatavilla: Nintendo Switch / Pelaajia: 1-4 paikallisesti (erillinen moninpeli verkossa) / Ikäraja: 3  / Peliä pelattu arvostelua varten: n. 6 tuntia


Super Mario Party on Nintendon Mario-nimikkeellä myytävistä sarjoista ehkä kummallisin. Super Mario -pelit ovat tasohyppelyä, Mario Kart on kilpa-ajoa ja Super Smash Bros. on kamppailupeli. Niihin verrattuna 20 vuotta sitten syntynyt Mario Party on identiteetiltään sekava yhdistelmä digitaalista lautapeliä ja minipelejä, jotka ovat samaan aikaan liian helppoja ja tolkuttoman vaikeita.

Koska jokaisesta Nintendon sarjasta täytyy saada oma versionsa jokaiselle alustalle, on viime vuonna julkaistu Nintendo Switch -konsoli saanut nyt oman versionsa myös Super Mario Partysta. Toisin kuin Mario Kart 8 Deluxe (2017) ja monet muut Switch-julkaisut, on SMP myös täysin uusi peli, eikä pelkkä käännös vanhemmasta Nintendo-pelistä.

Mario Partyn introvideo paljastaa kummallisen taustakertomuksen. Eräänä päivänä Super Mario ja kaverit alkavat riidellä siitä, kuka on suurin supertähti. Ratkaisuksi Mario päättää järjestää maailman ahdistavimmat bileet, joissa kilpailemalla selvitetään kuka on suurin sankari – mikäpä olisikaan tuhoisampi resepti illanvietolle kuin riidasta alkanut kilpailu paremmuudesta?

Käsittämättömästä lähtökohdasta käynnistyy kuitenkin hauska ja viihdyttävä bilepeli. Samalla se osaa silti olla vähän masentava, ja peli toimii parhaiten ihmispelaajien kesken. Siksi onkin kummallista, että Nintendo on päättänyt totaalisesti pilata Super Mario Partyn verkkopelimoodin.

Minipelit ja yhteistyö toimivat

Switchin versio Super Mario Partysta toimii pääpiirteissään samoin kuin aiemmatkin sarjan pelit. Päämoodissa pelataan lautapeliä, jossa on aina vastakkain neljä hahmoa. Ihmispelaajia voi olla mukana yhdestä neljään, ja peli toimii myös paikallisesti joko yhdellä tai kahdella Switchillä. Tarjolla on myös esimerkiksi joukkueversio samasta lautapelistä sekä neljän hahmon tiimipeli River Survival. Vaikeusasteitakin on kolme eri tasoa: Normal, Hard ja Very Hard – Japanissa ei ”helppoa” tunneta.

Lautapelin lähtökohta on viehättävän yksinkertainen. Noppapeliä pelataan 10, 15 tai 20 kierrosta. Yksi peli kestää valinnasta riippuen 60-120 minuuttia. Kaikki pelaajat heittävät noppaa, etenevät laudalla ja yrittävät kerätä rahaa, jolla voi ostaa voittoon tarvittavia tähtiä sekä hyödyllisiä esineitä. Joka kierroksen jälkeen pelataan minipeli, jossa voi ansaita lisärahaa.

Minipelit ovat Mario Partyn sydän, ja niihin on Switch-versiossa todellakin panostettu. Minipelejä on kaikkiaan 80, joista osa kuuluu tiimipeliin ja osa kilpailulliseen peliin. Minipelit ovat parhaimmillaan yllättävän kekseliäitä ja vaihtelevia, ja niitä edeltävä ”koulutusruutu” päästä aina kokeilemaan peliä ennen varsinaista suoritusta.

Monipuolisissa minipeleissä esimerkiksi pyydystetään putoavia hedelmiä, rakennetaan kahden hengen tiimissä jääveistosta, testataan pelaajien muistia tai imuroidaan huonetta tyhjäksi pölyistä. Eräässä pelissä on tehtävänä jopa silittää valtavaa toukkaa mahdollisimman varovasti, ettei se vain heräisi.

Minipelit myös hyödyntävät Switchin Joy-Con -ohjaimia erinomaisesti. Liikkeentunnistuspelit ovat yleensä parhaimillaankin epätasaista huttua, kuten 1-2 Switch viime vuonna osoitti, mutta Super Mario Partyssa ne toimivat yllättävän hyvin. Liikkeentunnistukseen perustuvat minipelit pistävät esimerkiksi paistamaan lihapalaa pannulla mahdollisimman tasaisesti tai tasapainoilemaan tynnyrin päällä. Ja ohjaus toimii enimmäkseen todella hyvin.

Pelin hauskimpia ja hengästyttävimpiä moodeja on erillinen Sound Stage, jossa pelaajat osallistuvat rytmipelinä toimivaan tanssiesitykseen. Siinä pitää esimerkiksi heiluttaa nyrkkiä ylöspäin oikeassa tahdissa samalla kun taustalla soivat klassisten Mario-teemojen dance-versiot.

Erinomaisen hauskaksi kehuisin myös River Survivalia, jossa tavoitteena on selvitä joen loppuun ennen aikarajaa, venettä ohjataan yhteistyössä melomalla ja minipelejä pelaamalla voittaa aina lisäaikaa joukkueelle. Tämä on oikeasti mukava moodi, joka yhdistelee sopivasti haastetta ja tiimityötä.

Ensin v*****aa, sitten masentaa

Mario Partyn päämoodi, eli lautapeli, on sen pahin kompastuskivi. Eri hahmojen omista erikoisnopista ja lisävarusteista huolimatta lautapeli on nimittäin tuuripeliä pahimmalla mahdollisella tavalla. Pelatakseen sitä kovin tosissaan pitäisi olla lapsi, joka ei vielä ole tajunnut, kuinka turhauttavaa on vain heitellä kilpaa suurinta silmälukua.

Muutaman pelatun pelin perusteella Mario Partyn lautapeli on masentava muistutus siitä, että viime kädessä universumi on sattumanvarainen kaaos, jossa kaikki suunnitelmasi menevät kuitenkin pieleen, eikä taidoillasi ole viime kädessä mitään merkitystä. Voit suunnitella reittiä tai jopa päästä johtoon, mutta lopulta tekoäly-Wario kaahaa ohitsesi ja onnistuu pelkällä moukantuurilla hankkimaan KOLME TÄHTEÄ SAMASSA VUOROSSA, SIIS MITÄ HELVETTIÄ?!

Jos ohjaimesi on lautapelin lopuksi ehjänä, jaetaan silloin vielä mielivaltaisia bonus-tähtiä, vaikkapa sille, joka sattui saamaan eniten liittolaisia tai liikkumaan pisimmälle. Eli sinne menivät sinun taktiikkasi. Wario oli vielä niin tyhmä, että jätti parhaat erikoisesineet käyttämättä, ja onnistui silti voittamaan sinut.

Tämän pelin parissa menee helposti hermot. Jos suutut herkästi Afrikan tähdessä, kannattaa Mario Partyn lautapeli jättää väliin ja keskittyä muihin pelimuotoihin. Tai ainakin pelata vain ihmispelaajia vastaan, jolloin tulee ainakin ystävyyssuhteiden lujuus testattua.

Sitten on vielä verkkopeli Online Mariothon, minkä kohdalla Nintendolla näyttää livenneen homma hanskasta ja hanska kädestä. Kun Mario Party -sarjaan on nyt ensi kertaa tuotu verkkopeli, on se tolkuttoman rajoitettu. Kuten aiemmin uutisoimme, ei verkossa pääse pelaamaan mitään laajempia pelimuotoja, vaan ainoastaan sattumanvaraisia minipelejä viiden pelin seteissä. Lisäksi Mariothonin on kerrottu sisältävän vain kymmenisen minipeliä, eli murto-osa koko pelin tarjonnasta.

Kun tämä verkkopeli sitten vielä on suljettu äskettäin avautuneen Nintendo Switch Online -palvelun maksumuurin taakse, alkaa koko pelimuoto tuntua täysin turhalta. Ehkäpä verkkopeliä tulee kokeilleeksi, jos on Switchin verkkopalvelusta jo maksanut, mutta erikseen siitä tuskin kannattaa ryhtyä luottokorttia vinguttamaan.

Kokonaisuutena Super Mario Party on kuitenkin parhaimmillaan hauska ja yllättävän toimiva paketti, jossa edes Nintendo-pelien ylipirteys ei käy turhan päällekäyväksi. River Survival, minipelit ja mahdollisuus pelata niitä erikseen ovat Mario Partyn parhaat puolet, ja neljän ihmispelaajan kanssa lautapeliäkin ehkä sietää paremmin. Vaikuttaa kuitenkin pahasti siltä, ettei Nintendo täysin tajua, missä pelin vahvuudet ovat ja mihin kannattaisi panostaa lisää.

SUPER MARIO PARTY

”Eksistentiaalinen kriisi hauskan Nintendo-pelin muodossa.”