Pitihän sitä Pokemonia kokeilla – ja sehän oli… tosi kivaa!
Viikko sitten jenkkilässä julkaistun Pokemon Go -pelin suosio on äimistyttänyt jotakuinkin kaikkialla, ei varmasti vähiten Nintendon väkeä. Vaikka peliä ei ole vielä julkaistu Euroopassa, niin pikku kikkailulla sen saa ajoon täälläkin. Pitihän sitä kokeilla.
Pokemon Go on GPS-pohjainen liikkumispeli, joka hyödyntää älypuhelimien ja tablettien sijaintitietoja sekä kameraa, rakentaen niistä niin sanotun täydennetyn todellisuuden pelikokemuksen. Pelaajat kuljeskelevat ympäriinsä ja tarkkailevat todellista maailmaa älylaitteensa kameran läpi ja etsivät saalistettavia pokemoneja eri paikoista, siis ihan silleen fyysisesti, liikkumalla.
Pokemonistelu on rakennettu hauskaksi ja ennen kaikkea hyvin helpoksi. Kokemus on täydennetyn todellisuuden peliksi varsin pelkistetty, samoin GPS-pohjainen kuljeskelu. Saalistaminen ja pelillinen touhuaminen on kuitenkin niin yksinkertaista, että touhuun pääsee nopeasti ja helposti kiinni.
Pelin käyttöliittymäkin on selkeä. Karttatila näyttää karkeanpuoleisen näkymän pelaajan ympäristöstä ja samalla sekä PokeStop-paikkojen että gym-koulutuskeskusten sijainnit. Molemmat ovat todellisen maailman lokaatioita, joissa käymällä pelaaja saa käyttöönsä erilaisia pelissä käytettäviä tarvikkeita.
Tässä kohtaa peli tarjosi jo yllättäviä ahaa-elämyksiä. PokeStopit näet ovat usein hyvinkin jänniä kohteita jopa aivan arkipäiväisessä elämässämme ja ympäristössämme, joihin ei tajua edes kiinnittää huomiota. Ai täällä puistossa on tuollainen muistomerkki? Enpä ole ikinä huomannutkaan, että tuossa puskassa on patsas. Yhtäkkisesti oikea maailma avautuu pelin kautta aivan uudella tavalla. Valtavan hienoa!
Ai tuossa on patsas? Jaa, tämä talo on tällainen. Pokemon Go auttaa näkemään arkipäiväistäkin ympäristöä uusilla tavoilla, ja johdattaa pelaajat uusien, jännittävien paikkojen ääreen.
Siinä samalla peli kannustaa liikkumaan. PokeStoppeja on siellä täällä ja mitä useammalla vierailee, sen parempi. Ja ohops, siinä sivussa tuleekin kuljeskeltua kilometri jos toinenkin.
Pokemonin täydennetyn todellisuuden toimivuus on oivallista sekin. Kännykkä ilmoittaa, jos lähistöllä on saalistettavia pokemoneja, mikä innoittaa pelaajaa aivan kummasti valppauteen ja tarkkasilmäisyyteen. Sitten yhtäkkiä puhelimen näytölle ilmestyy otus, jota voi yrittää siepata pokepalloja heittelemällä. Otukset mekastavat puhelimen kameran videokuvassa, ja videopelitodellisuuden sekoittuminen oikeaan maailmaan on kerrassaan lumoavaa. Ehkä myös vähän omituista ohikulkijoiden silmissä, etenkin jos pelaajat ovat kovinkin riemuissaan ja innoissaan löydöistään.
Nyt minä sinut nappaan!
Mäy mäy!
Lystikkäästi pokemoneja voi myös löytää ihan mistä tahansa. Puskasta, patsaalta, kadunkulmasta, voileivästä ja sängystä. Joskus otukset oikein parveilevat samoissa paikoissa, joskus niitä löytääkseen on oikein rampattava urakalla.
Tämä Pokemon asui pizzerian menussa.
Pokemon Gossa on kieltämättä valtavasti vetovoimaa. Aiemmin jossain määrin vastaavan Ingress GPS-pelin tehnyt Niantic on hyödyntänyt lokaatiopelien osaamistaan taitavasti, ja valtavan suositun brändin yhdistäminen toimivaan pelitekniikkaan on synnyttänyt todellisen helmen. Jopa jonkinlaista massahysteriaa, sillä vaikka lokaatio- ja AR-pelejä on ollut olemassa aiemminkin, niin vasta Pokemon Go puraisi suuriin massoihin.
Aiempiin lokaatiopeleihin ja erityisesti geokätkentään verrattuna Pokemon Go on samalla selvästi pelillisempi ja pelaajaan itseensä keskittyvä. Siinä missä geokätkentäretkillä tavoite on selkeästi ”mene tuonne, jonnekin, yleensä kauas ja käytä sitten ties miten pitkän aikaa kätkön etsimiseen”, niin pokemonittelussa pelaaja kaivaa luurin taskustaan ja keskittyy pelaamiseen, ehkä vähän ympäristönkin seurannan kustannuksella. Huomio on puhelimessa ja sen karttanäytössä, sekä lähistöllä ehkä pomppivien pokemonien etsimisessä. Pelaaminen vaatii selkeää keskittymistä, eikä se sovellu niinkään vaikkapa kävelyretken oheistoiminnaksi. Mutta toki kävelyretken aikana voi pysähtyä, kaivaa luurin taskustaan ja viettää sitten vartin pokemoneja etsiskellen.
Oli miten oli, Pokemon Go kannustaa astumaan ulos, tuonne pelottavaan maailmaan, ja tutustumaan uusiin paikkoihin. Ja pitämään silmänsä auki.
Suklaakaupasta sai sekä uusia pokepalloja ja pelinsisäistä tilpehööriä, että tietenkin oikeaa suklaata. Damn you, Pokemon Go!
Näin vanhana geokätkijänä ja pelaajana ymmärrän hyvin pelin vetovoiman ja miten jännittävältä, uudenlaiselta kokemukselta se tuntuu monille. Myönnetään, saatan itsekin harrastaa tätä sitten, kunhan Pokemon Go julkaistaan virallisesti Euroopassa.
Jos liikuntapelaaminen – tai edes erittäin hyvän tekosyyn hommaaminen ulkona kuljeskelulle – noin muuten kiinnostaa, niin tutustukaa toki myös näihin:
Ingress – Pokemon Gon tekijöiden aiempi GPS-peli
Geokätkentä – GPS-laitteilla pelattava eräänlainen aarteenetsintäpeli tosimaailmassa
Pokemon Go
Tekijä: Niantic
Julkaisija: Nintendo
Testattu: Android
Tulossa: Android- ja iOS-laitteet, Euroopan julkaisupäivää ei kerrottu
Laitevaatimukset: GPS-vastaanottimella varustettu Android- tai iOS-älypuhelin tai tabletti
Muuta: ilmainen ladattava peli, sisältää mikromaksuostoksia
Pelin kotisivu: http://www.pokemon.com/us/pokemon-video-games/pokemon-go/
Jukka O. Kauppinen
Pokemon Go
