PlayStation 3 osa 5: Resistance: Fall of Man
eDomen iskujoukko tutustui PlayStation 3 –konsoliin eri kanteilta ja taltioi kokemaansa niin videolle kuin muistiinpanoihin. Konsolin eri ominaisuuksiin tutustutaan juttusarjassa, jonka eri osissa vilkaistaan laitteen erilaisia toimintoja havainnollistavan videon kera.
Insomniac Games –studion tekemä Resistance on PS3:n julkaisupelien kärkeä ja se kaikkein hypetetyin räiskintä. Resistance astuu kuitenkin kovaan seuraan. Xbox 360:lle julkaistu Gears of War on luonnollinen vertailukohde. Miten Resistance pärjää?
Totta puhuakseni, Gears of War ei ole kovin reilu vertailukohde. Siinä missä Resistance on uudelle konsolille puolessatoista vuodessa tehty lanseerauspeli, Gears on jo koetulle konsolille tehty toisen polven 360-peli. Sen näkee. Resistancesta ei ole Gearsille kilpailijaksi.
Luontevampi vertailukohta löytyy hieman kauempaa. Call of Duty 2 oli Xbox 360:n julkaisupeli, samoin kuten Resistance nyt PS3:lle. Yllättävää kyllä, peleillä on muutenkin paljon yhteistä. Resistancea pelatessamme koko pelin rakenne tuntui Call of Dutystä kopioidulta, vaikkakin toinen maailmansota oli korvattu scifimeiningillä. Tarjolla oli samaa tuttua putkijuoksua, mutta valitettavasti Resistance jää toiseksi tässäkin vertailussa. Pelistä puuttuu tunnelmaa, siellä olemisen fiilistä, elämisen olemusta.
Resistancen meininki on perinteistä. Yksi mies kavereineen, vastassa ylivoimainen vihollinen. Avaruuden muukalaiset höökivät Venäjän kautta Eurooppaan ja Iso-Britanniakin on luhistumaisillaan. Pelaaja saapuu paikalle Yhdysvaltain lähettämien apujoukkojen riveissä. Turpiin tulee ja kovaa, mutta lopussa chimera-muukalaiset itkevät.
Ei vaikuta
Resistance on staattinen. Se kovasti kehuttu pelimaailman dynaamisuus ja pirstoutuva ympäristö puuttuu. Jokin laatikko tai kyltti kyllä rikkoutuu taistelun melskeessä, autokin voi räjähtää komeasti. Ympäristö ja rakennukset ei kuitenkaan piittaa pätkääkään.
Resistance on myös kliininen. Grafiikka ei häikäise odotetusti. Hahmot ovat turhan eleettömiä. Pelatessa tuli jopa Hitman-tyyppinen fiilis, kun muut tyypit näyttivät lähinnä muovinukeilta. Yksityiskohtia riittää, mutta suonista puuttuu veri ja tekstuureista viimeinen silaus. Maisemissa ei ole taistelukentän vaatimaa rupisuutta ja elähtäneisyyttä.
Tekniikan arvosana jää keskitasolle. Kolme tähteä, jos niitä jaettaisiin. Mutta painotetaan vielä erikseen sitä, että visuaalisesta pettymyksestä huolimatta grafiikka toimii ja ruudunpäivitys on ripeää. Ulkoasu on siis funktionaalinen.
Putkijuoksu kuitenkin sujuu pelillisesti. Tapahtumat on rytmitetty tuttuun tapaan ja pelaaja etenee taistelukentällä pisteestä ja hotspotista toiseen, vyöryttäen avaruusmuukalaisten pesäkkeitä ja tukikohtia. Kiivaat tulitaistelut vetävät hetkittäin mukaansa ja muukalaisilla piisaa torahampaita läheltä tuijotettavaksi. Kuoleman tullen uusintayritykset kuitenkin paljastavat armotta skriptauksen tiukkuuden. Joskus pelaaja ehtii nähdä saman kohtauksen eri suunnilta ja eri aikaan, jolloin tietää aivan täsmälleen mikä missäkin odottaa.
Aseet ovat pääosin tutuhkoa tavaraa, joskin seassa on myös hauskoja ideoita. Esimerkiksi maaliinhakeutuvat luodit ja myöhemmin löytyvät erikoisaseet ovat vekkuleita. Alkuvaiheessa kuitenkin räimitään tutulla rynkyllä, josta puuttuu karvat pystyynnostattava muikeusefekti. Vekkulimmatkaan aseet eivät silti peitä pelin yksinkertaista peruskaavaa – etene, heitä kranu, rynnäköi, tapa, tuli, etene…
Pelin edetessä meininki kuulemma kehittyy. Ympäristöt laajenevat ja pelaaja saa rähistä myös jeepin ja panssarivaunun ohjaimissa.
Resistancen koepeli videona
Peligrafiikka ei vastaa aitoa tilannetta, sillä se on kuvattu tv-ruudulta tv-kameralla. PS3-videomme eivät ole kuvauksen tai leikkauksen mestarinäytteitä ja joissakin voi esiintyä taustamekkalaakin. Pahoittelumme täydellisyyden tavoittelijoille.
Kiva, ei megapeli
Pelin kontrolleista kuultiin etukäteen ristiriitaisia kommentteja. Ennakkokäsityksemme vastaisesti ohjaus kuitenkin osoittautui pääosin testiryhmän mieleiseksi. Tosin sillä täsmennyksellä, että ohjaimessa on liikaa kuollutta aluetta. Ei liiku, ei liiku, ei liiku, tähtäin taivaalla. Zoomattuna se on myös hieman yliherkkä, kuulaa tai sädettä on vaikea poksauttaa juuri haluttuun paikkaan. Tuntumaa voi kuitenkin yrittää korjata herkkyyttä säätämällä. Yleensä luodit sai menemään haluttuun paikkaan ja ohjaus sujui kiivaammassakin kahinassa tuskattomasti.
Sixaxis-liikkeentunnistusta ei käytetä kovinkaan järkevästi. Hahmon syttyessä palamaan voi liekkejä sammuttaa ohjainta ravistelemalla. Ravistelu auttaa myös lähitaistelussa. Mutta Call of Duty 3:n Wii-versiossa havaittu läksy pätee tässäkin: lähitaistelu ohjaimella on typerä kikka, hupiarvoa nolla pistettä.
Resistance: Fall of Man ei yllä PlayStation 3:n hankkiminen oikeuttavaksi megapeliksi. Se on pikemminkin hauskan oloinen pikkumättö ilman sen suurempia kommervinkkejä. Todennäköisesti jälkipolvet muistavat sen sanoilla ”ihan kiva”.
Pelin lopullinen arvo määräytyy moninpelistä, jota emme valitettavasti päässeet testaamaan. Yksi suunnaton vääryys kuitenkin pilaa tulevien pelisessioiden iloa: coop-yhteispeliä ei verkkopelistä löydy. Tämä synti on niin perustavanlaatuinen, että Sonyn täytyisi myydä coopin poistamisesta tai tekemättä jättämisestä vastannut Microsoftille orjaksi opiskelemaan yhteispelin tärkeyttä.
PS3 eDomen ennakkosyynissä:
PlayStation 3 osa 1: valikot ja mediatoisto
PlayStation 3 osa 2: PlayStation Store
PlayStation 3 osa 3: verkkoselain
PlayStation 3 osa 4: laite ja ominaisuudet
PlayStation 3 osa 6: MotorStorm
PlayStation 3 osa 7: Formula One Championship Edition
Testiryhmä: Jukka O. Kauppinen, Miikka Lehtonen, Mikko Rekola, Mikko Sivulainen, Jason Ward.
