Aliens: Colonial Marines (PC, PS3, Xbox 360)

20.02.2013 21:07 Tero Lehtiniemi

Tekijä: Gearbox Software
Julkaisija: Sega
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Laitevaatimukset: PC 2 Ghz tuplaydinprosessori, 2 Gt muistia, 20 Gt kiintolevytilaa, NVIDIA Geforce 8500/ATI Radeon HD 2600 256 Mt
Pelaajia: 1, 2-16 (internetissä)
Pelin kotisivu: http://www.sega.com/alienscolonialmarines/
Arvostelija: Tero Lehtiniemi

Ikuisuusprojekteiksi venyvät pelit ovat varsin ikäviä tapauksia. Lupaavat, pitkään ja hartaasti tehdyt pelit kun tuuppaavat lopulta jäämään joko raakileiksi tai suorastaan heikkotasoisiksi. Poikkeuksiakin toki on.

Yksi näistä lopulta valmistuneista ikuisuusprojekteista on yli viisi vuotta työstetty Aliens: Colonial Marines. Sittemmin ohjaustöissään pehmenneen James Cameronin vuonna 1986 julkaistuun scifiklassikkoon perustuvaa peliä on työstänyt erinomaisesta Borderlands-sarjasta tuttu Gearbox Software. Vuoden peli -tason materiaalin lisäksi Gearboxin meriittilistalta löytyy myös vähemmän mairittelevia nimiä. Tämä on tosiasia, jonka muistaa valitettavasti myös Aliens: Colonial Marinesia pelatessa.

Colonial Marines sijoittuu elokuvasarjan kaanonissa jonnekin Aliens- ja Alien 3 -elokuvien välille. Se seuraa Ripleyn ja kumppaneiden lähettämään hätäviestiin vastaamaan lähteneiden avaruusmerijalkaväen sotureiden edesottamuksia elokuvasta tutuissa maisemissa. Helposti unohtuvan sankariporukan näkyvimpänä jäsenenä toimii pelin päähenkilö, korpraali Christopher Winter. Tarina yrittää rakentaa jonkinasteista Gears of War -tyylistä me-henkeen ja uskollisuuteen nojaavaa rakennelmaa, mutta yritys kaatuu jo henkilöhahmojen latteuteen. Ylipitkä ja huonosti rytmitetty tarina ei sekään juuri auta asiaa.

Alien-elokuviin perustuva peli ei kuitenkaan välttämättä tarvitse hyvää tarinaa. Kauhu-scifin kulmakivenä sarjan ideana on ollut kuvata epätoivoista selviytymistaistelua ylivoimaisen vahvoja ja armottomia olentoja vastaan. Niinpä onkin suorastaan käsittämätöntä, kuinka näistä lähtökohdista on onnistuttu pilaamaan osapuilleen kaikki mahdollinen.

Sittiäisiä ja hernepyssyjä

Ensimmäisen vartin ajan kaikki näyttää olevan kunnossa. Hajoamispisteessä olevan Sulacon tutkiminen on jännittävää, ja pelaajalle esitellään esimerkiksi liikkeentunnistin jonka avulla mahdolliset uhat voi havaita. Ensimmäinen kohtaaminen xenomorph-otuksen kanssa on sekin asiaankuuluvan tyylikkäästi toteutettu.

Valitettavasti tämän jälkeen mennään metsään ja olan takaa. Kauhuelementti hylätään kokonaan, peliajasta suurin osa menee massiivisia alien-vyöryjä vastaan taistellessa. Vihollisten yleisvariantti on noin yhdestä haulikonpatruunasta kuoleva pikku-alien, jotka hyökkäävät kimppuun laumoina. Meininki onkin lähempänä Starship Troopersia kuin Aliensia, valitettavasti vain ilman Starship Troopersin hyvää meininkiä.

Isompia ja vaarallisempiakin xeno-variantteja toki tulee vastaan, ja muutama pakollinen pomotappelukin löytyy. Valitettavasti nämä ovat vielä peruspeliäkin pahempi pettymys, samoin kuin naurettavuuden rajoja kokeileva, huonosti peliin soveltuva hiiviskelykenttä.

Jotta epäonnistuminen olisi täydellinen, joutuvat avaruussoturimme sotimaan myös Weyland-Yutani-firman palkkasotilaita vastaan. Ihmisvihollisia on noin kolmea eri mallia, ja yhteistä niille kaikille on tylsyys ja traagisen tyhmä tekoäly.

Tasapaksuksi räiskinnäksi lässähtävän meiningin epätyydyttävyyttä vielä korostavat ankeat aseet. Tylsiä pulssikivääreitä, ponnettomia haulikoita ja lähinnä itsensä tappamiseen soveltuvia räjähteitä pursuava arsenaali on aina mukana kokonaisuudessaan, joten ammusten kesken loppumisesta ei voi puhua edes huumorilla.

Juna meni jo

Positiivisten ennakko-odotusten vuoksi Aliens: Colonial Marinesin epäonnistuminen on äärimmäisen harmillinen juttu. Siitä tekisi mieli pitää jo tekijätiiminsä vuoksi, mutta ei auta: se on peli joka ei hyödynnä mahdollisuuksiaan millään tavoin. Lajityyppinsä perusasioiden äärellä sen epäonnistumisen aste on suorastaan huvittava.

Graafisesta ankeudesta ja pelimoottorin bugisuudesta voisi helposti jauhaa muutaman kappaleen verran, mutta lajityypin pelille varsin tärkeän audiovisuaalisen puolen epäonnistuminen ei kaiken muun rinnalla tunnu edes kovin merkittävältä. Tärkeämpää on se, että Colonial Marinesilla olisi helposti ollut mahdollisuus olla pitkästä aikaa kuumottava ensimmäisen persoonan räiskintäpelikokemus. Tarjoaisihan asetelma eväitä vaikka mihin.

Surkea juoni, ankeat henkilöhahmot, ponnettomat aseet, epäonnistunut audiovisuaalinen toteutus yhdistettynä koko elokuvien hengen täydelliseen vesittämiseen on niin täydellinen epäonnistumisten yhdistelmä, ettei sellaista olisi odottanut varsinkaan Gearboxin kaltaiselta firmalta. Projektiin mukaan värvätyt Aliens-näyttelijät ja tutut maisemat ovatkin suurin piirtein ainoat asiat, mitkä muistattavat esikuvana toimineesta legendaarisesta elokuvasta. Viholliset eivät enää sitä ole: Colonial Marinesin xenot voisi muuttaa vaikka koiriksi, ja tämä korkeintaan tekisi vihollisten käyttäytymisestä uskottavampaa.

Moninpeliä on toki tarjolla, mutta siinäkään ei ole juuri hurraamista. Kampanja ei kavereiden kanssa pelatessa juuri parane, ja muita pelaajia vastaan pelattavat pelitilat kärsivät sekä pelin toiminnan yleisestä ponnettomuudesta että suppeasta karttavalikoimasta.

Mikään itsensä tai muiden kiduttamiseen soveltuva paskatuote Aliens: Colonial Marines ei kuitenkaan ole. Se on vain yksinkertaisesti täydellisesti ja joka tasolla epäonnistunut peli, jonka olisi voinut jättää julkaisematta.

Toinen mielipide

Lisätietoja: Nelinpeli.com

Kolmas mielipide

Ymmärrän pyhän vihan Colonial Marinesin ympärillä. Alien on tuotteena ja tarinana monelle henkilökohtaisesti tärkeä. Se on myös yksi kaikkien aikojen parhaista elokuvasarjoista, jos satut pitämään sci-fista, jossa tapahtuu muutakin kuin eksistentiaalista pohdintaa ihmisen halusta tuhota itsensä. Viimeinen ei jää kuitenkaan Alienilta huomiotta. Weiland-Yutani on, ja tulee aina olemaan merkki kasvottomasta kapitalismista joka pakoilee kaikkea inhimillistä vastuuta johtokuntien ja byrokratian taakse. Alien on puolestaan Graalin malja, päämäärä joka pyhittää kaikki keinot, sillä palkinnot ovat liian suuret sivuutettavaksi. Kaikkea tätä vastaan taistelee yksinäinen nainen, ja loppujen lopuksi taistelu käydään siitä, onko ihmisen tuntema äidinrakkaus vahvempi kuin eläimen.

Itse asiassa koko Alien-sarjan alateksti on pullollaan kommentaaria feminismistä sekä seksuaalisuudesta, naitettuna yhteen vahvoilla henkilöhahmoilla sekä upealla visuaalisuudella joka on kestänyt ajan hammasta hämmästyttävän hyvin. Ei vähiten kiitos Ridley Scottin, jonka visio yhdessä H.R Gigerin kanssa synnytti koko sarjan elämään.

Colonial Marinesia eivät edelliset nakkaa paskan vertaa. Lupausten mukaan sen piti kunnioittaa lähdemateriaalia, ja viime vuoteen asti tämä vaikutti tosiseikalta. Gearboxin julkaisemat bullshotit sekä ennalta skriptatut videot olivat lupaus siitä, että vihdoinkin peli pystyisi tarjoamaan tunnelmaltaan Aliens-elokuvan tasoiset mittasuhteet. Luonnollisesti fanit olivat innoissaan, ainakin siihen asti kunnes he käynnistivät pelinsä.

Colonial Marines tekee kaksi asiaa väärin, näistä se suurempi synti on ikivanhan grafiikkamoottorin käyttö. Peli on kuin tuulahdus menneisyydestä, ja jopa puolisoni osasi sanoa että peli näyttää hieman Quakelta, siltä mitä pojat pelailivat aina koulussa.

Nostalgia on tässä tapauksessa vääränlaista. Pelin käyttämä moottori tuntuu lähinnä kliiniseltä. Se on rakennettu samaan tapaan kuin yhteisön voimin tehdyt modit, jossa valmiiksi rakennettuja palikoita tiputellaan toinen toisensa perään yhteen, joista muodostuu kenttä. Tekstuurit ovat suttuisia, valon dynamiikasta ei voida puhua yhtikäs mitään, ja hahmomallit ovat animoitu noin viiden ruudun tarkkuudella. Tämä saa xenomorfit näyttämään lähinnä naurettavilta, puhumattakaan bugeista joita peli on pullollaan. Tekoäly ja viholliset ovat jumissa jatkuvasti erilaisissa esteissä, ja seinät välkkyvät siellä täällä paljastaen tyhjyyden jonka päälle ne on suunniteltu. Kaksi kertaa hahmoni ajautui myös jonkinlaiseen lentotilaan jonka ansiosta pystyin tutkimaan kentän arkkitehtuuria varsin vapaasti. Peliin en tosin enää päässyt takaisin.

Tunnelmaton ja tasapaksu valaisu ja visuaalisuus korostaa paperinohuita henkilöhahmoja. Colonial Marines sisältää draamaa. Josta kukaan ei välitä piirun vertaa. Tekoälykavereiden kasvot eivät kestä mitään lähempää tarkastelua, eivätkä ne välitä minkäänlaisia tunnetiloja. Ei vaikka ääninäyttely on kautta linjan pirun hyvin tehtyä.

Tässä tulee se toinen synti: Colonial Marines ei tunnu Alienilta. Se ei ole millään tasolla ahdistava. Kiitos ylitehokkaiden aseiden ja satojen vihollisten mikään ei säikytä merijalkaväen sotilaita. Jopa liikkeentunnistimesta on tehty turha, sillä se ilmoittaa aivan liian kovaäänisesti seinien takana ppiileskelevien alieneiden olemassaolosta.

Edes tätä ei oikeastaan tarvita. Jalkaväen kimppuun hyökätään aina suoraan edestäpäin ja täysillä. Vain umpisokea ei näe eteen vyöryviä laumoja ötiäisiä ja sotilaita, jotka eivät omaa minkäänlaista taktista silmää taistelulle. Sotilaat kykkivät piilossa kunnes niiden siustaan koukataan, Alienit eivät puolestaan vaivaudu muuta kuin rynnimään päälle. Ne eivät hyökkäile seinistä, niiden päältä voi surutta kävellä sillä happo ei vaikuta sotilaisiin mitenkään, ja ne ovat tymiä kuin saappaat.

Ja rynnimistä on tiedossa. Käytännössä koko toinen puolisko pelistä on tylsää avoimen maaston räiskintää, jossa ainoastaan ammukset ratkaisevat. Puolet ajasta en edes kiinnittänyt huomiota mihin oltiin menossa ja miksi, taistelusta oli tullut itsetarkoitus.

Kyseessä ei ole Alien-peli. Ei vaikka Colonial Marines on saanut kunnian olla osa virallista kaanonia. Se saattaa käsitellä asioita joita sivutaan myös elokuvissa, mutta tunnelma ja juoni on siirretty syrjään tylsänpulskean räiskinnän tieltä.

Kaikesta tästä voisi päätellä että kyseessä on roskaa johon ei kannata koskea pitkällä tikullakaan. Ja näin on, jos olet Alien-fani. Mutta jos peli olisi julkaistu neljä vuotta aiemmin, ilman Alien-nimikettä tätä saattaisi jopa suositella niille jotka pitävät räiskinnästä. Tänä päivänä Colonial Marines ei pysty vastaamaan ankaraan kilpailuun jota käydään kotikonsoleissa. Se ei pysty vastaamaan visuaalisesti edes miltei kaksikymmentä vuotta vanhalle Alien-elokuvalle, eikä tasan tarkkaan tarjoa mitään mitä juuri julkaistu Crysis 3 ei tarjoa paremmassa muodossa.

Colonial Marines on eräänlainen sulka Gearboxin hattuun. Samanlainen sulka, jonka studio ansaitsi Duke Nukem Foreverin julkaisusta. Joidenkin pelien pitäisi pysyä vaporwarena.

Heikki Takala

Neljäs mielipide

Mitä helvettiä Gearbox, oikeasti?

Pakko myöntää, että peli on kova pettymys niin graafisesti, äänimaailmaltaan, tunnelmaltaan, animaatioiltaan, pelattavuudeltaan ja niin edelleen. ACM menee reippaasti jopa viime vuoden pettymyksen, Resident Evil 6:en, ohi.

Jos haluaa parempaa pelattavuutta ja tunnelmaa Alieneiden kanssa, on Aliens vs Predators huomattavasti parempi tapaus, kaikilla osa-alueillaan. PC-pelaajat ovat onnellisessa asemassa siinä mielessä, että varsinkin vanhat AvP-pelit ovat loistavia pelejä, ja ne toimivat nykykoneilla yskähtelemättä.

Gearbox on kannessa päätekijä, mutta heidän lisäkseen peliä on ollut tekemässä kolme muutakin studiota: Nerve Software (Doom 1 ja 2 Xbox Live Arcade -versiot ja Black Opsin moninpelikentät), TimeGate Studios (FEAR Files, Section 8) ja Demiurge Studios (Mass Effect -porttaus PC:lle, ja jeesannut Borderlands 1:en ja Rock Bandien parissa).

Huomaa kyllä, että peliä on tehnyt liian moni firma. Asiat tuntuvat aivan liian irrallisilta, eikä yhteistä visiota lopputuloksesta ole ollut.

Vaikka aihepiiri on hyvä ja lähdemateriaalia on kertynyt vuosien saatossa huomattavasti, jäi asenne liian lepsuksi, vaikka tekijät kehuivatkin että leffaviitteitä kyllä riittää. Leffaviitteiden tuputus tuntuu erityisen typerältä siksi, että kaikki asiat on tehty vasemmalla kädellä.

Pelillä ei ole mitään tekemistä elokuvien kauhun kanssa. Mukana on koko ajan vähintään yksi tekoälytön kaveri, joka jää jumiin huoneisiin ennen kuin kaikki öllit on ammuttu. Alienit ovat hitaita ja kömpelöitä, eikä niidenkään älyssä ole kehumista. Plasmakiväärin ja sensorin äänet ovat uskollisia elokuville, mutta sensoria ei voi käyttää samaan aikaan aseen kanssa. Kuvittelin tätä alkuun ihan jees -ideaksi, mutta ei senkään parissa saanut aikaan kauhuntunteita. Sitäkin enemmän myötähäpeää.

Kalle Laakso

Lisää upeita pelivideoita eDomen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet.