Wiikon wanha: Alien Breed

04.02.2010 14:00 Jukka O. Kauppinen

Vuosi 1991 oli amigisteille upeaa aikaa. Jopa suorastaan parhautta. Hyviä pelejä ilmestyi monen monta. A-10 Tank Killer. Birds of Prey. Lemmings. Railroad Tycoon. Populous 2. Mutta tärkein kaikista oli täynnä kauhua. Suuria hampaita. Valtavia kitoja. Leiskuavia pyssyjä. Ja selviytymistä. Tai sen yrittämistä.

Kysehän on tietysti brittiläisen 90-luvun superkehittäjä Team 17:sta Alien Breedistä, joka toimi innoittajana äskettäin Xbox 360:lle julkaistulle Alien Breed Evolutionille.

Päältä kuvatussa räiskintäpelissä pelaaja marssii kaukaisella planeetalla sijaitsevan tukikohdan käytävillä, tutkien että mitäs pahusta täällä oikein on tapahtunut. No, kamalia, tietysti. Asukkaat on teurastettu julmasti ja joka paikka on täynnä kuolleiden ruumiita. Eläviäkin on, mutta ne pahukset ovat niitä isohampaisia alieneita.

Tästä voidaankin helposti päätellä mitä sitten tapahtuu. Tussaria käteen ja puhdistetaan paikat. Välillä kentiltä löytyy lisää ammuksia ja ensiapupakkauksia, mutta suuri osa peluusta on myös avainten etsintää, jotta pelaaja pääsisi lukituista ovista ja seuraaville kentille.

Sinänsä Alien Breed on selkeä oman aikansa tuote. Päältä kuvattua pikseligrafiikkaa ja räiskintää, kuten noin puoli miljoonaa muutakin tuon ajan räiskintää. Alien Breed kuitenkin pieksi kilpailijansa hyvällä tunnelmallaan, pelottavalla meiningillä, kiihkeällä toiminnalla ja ennen kaikkea erittäin toimivalla kaksinpelillä. Moni amigisti pitää sitä yhä edelleen yhtenä loistavimmista toimintapeleistä kuunaan, kiitos juuri hienot kaksinpelihetket, kun kaverukset tarraavat kauhuissaan joystickeihin alienlaumoja kurmottaessaan.

Vaikka peli kuvataankin päältäpäin, niin eräs seikka auttaa huomattavasti tunnelman kohotuksessa. Alien Breed näet pohjautuu hyvin läheisesti scifi-elokuvien klassikko Aliensiin. Pelaajan on todella helppo uppoutua tunnelmaan, kun hän kuvittelee ruudulla möyrivät alienlaumat Alien/Aliens-leffojen pitkähampaiksi. Ja oh hoh kun sieltä löytyy Alien Queen.

Onhan peli yksioikoinen ja paljolti itseään toistavaa kenttien ramppausta, muukalaislaumojen puhdistusta ja sälän keräämistä – mutta kyllä se vain oli samalla myös niin hauskaa ja hyvin tehtyä räiskintää. Amiga-aikakauden suurimpia klassikoita, helposti.