Always Sometimes Monsters (PC)

06.08.2014 16:45 | Pekka Leinonen

Tekijä: Vagabond Dog
Julkaisija: Devolver Digital
Testattu: PC Windows 7 64-bit, i-7 4770k, Geforce GTX 770, 16 Gt muistia
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Windows XP tai uudempi, 2 Ghz prosessori, 512 Mt muistia, 500 Mt levytilaa
Pelaajia: 1
Muuta: Ladattava peli, hinta 10 euroa
Pelin kotisivu: Always Sometimes Monsters
Arvostelija: Pekka Leinonen

 

Mika Waltari kysyi joskus kirjansa otsikossa: aiotko kirjailijaksi? Jos vastaatte myöntävästi, niin miettikää uudelleen. Jos olette yhä samaa mieltä, niin miettikää vielä kolmannen kerran. Mikäli pää taipuu edelleen nyökkäykseen, niin unohtakaa suosiolla koko juttu.

Kirjailijaksi ei vain aiota, vaan siihen aletaan puhtaasti pelkästä kirjoittamisen ja itsensä ilmaisemisen poltteesta. Ei sen takia, että haaveillaan elämästä, jossa juhlitaan kuin Saarikoski tai Melleri ja kirjoitetaan samalla kuin Aleksis Kivi tai Eino Leino. Saa olla melko mestari jos onnistuu yhdistämään päihteet ja tekstin, jossa on oikeasti jotain tolkkua.

Kirjoittaminen on kovaa työtä, johon on annettava kaikkensa ja sitouduttava täysin. Leiville se ei lyö, joten oikea työpaikka tai sossun luukku on tosiasia. Toisinaan tulee hetkiä, jolloin ei saa rustattua ylös lausettakaan viikkoihin, vaikka tuntitolkulla tuijottaisi tyhjää paperia. Joskus inspiraation iskiessä yöunet saattavat jäädä väliin kokonaan.

Jos kuuluu niihin erittäin harvoihin onnekkaisiin, jotka onnistuvat saamaan kustannussopimuksen, saa eteensä tylyt deadlinet ja taaksensa kustannustoimittajan hengittämään niskaan ja kettuilemaan tekstin muotoseikoista. Mutta piru sitä tunnetta, kun onnistuu saamaan aikaan edes pari hyvää lausetta ja näkee työnsä jäljet lavalla tai valkokankaalla. Sitä ei voita mikään.

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

Helppoa elämä ei toki ole toki juuri kenelläkään. Ei tänne synny kultalusikka suussa kuin harvat. Rahat on usein tiukilla. Vuokra pitäisi yrittää maksaa ajoissa puhumattakaan muista laskuista. Työpaikka voi mennä alta milloin vain. Jatkuvasti on tehtävä valintoja eri dilemmojen välillä. Joskus joutuu tekemään rankkojakin moraalisia päätöksiä.

Entäpä jos samaan aikaan puoliso jättää, tulee potkut, häätöilmoitus ja kaverit puukottaa selkään jättäen hankeen makaamaan? Katsooko silloin hetken taakseen ja miettii että tein kaiken oikein, mutta mikään ei riittänyt. Ehkä oikeaa ei ollutkaan. Tarttuako pulloon tai köyteen? Vai antaako vain yksinkertaisesti olla ja kääntää uuden luvun elämässä.

Juuri näitä aiheita käsitellään tämänkertaisessa pelissä Always Sometimes Monsters.

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

Herätys todellisuuteen

Lyhyen intron jälkeen peli alkaa hahmonvalinnalla. Tarjolla on useita eri henkilöitä sukupuolesta riippumatta. Omaa persoonaa hahmoilla ei ole, joten kannattaa poimia se, jonka piiroshahmo miellyttää eniten silmää. Sen jälkeen valitaan puoliso ja mieltymykset – oletko mieluummin hetero vai gay? Nimmari ”kirjoita nimesi tähän” –riville. Seikkailu alkaa. Onneksi olkoon! Sait juuri kustannussopimuksen. Ei muuta kuin yhdet sille ja sormet tanssimaan. Voiko elämä enää paremmin mennä?

Vuosi myöhemmin herätään yksin yksiöstä. Parempi puoli on lähtenyt kävelemään. Kirja on puoli vuotta myöhässä. Vuokra on rästissä kuukauden ja viimeinen varoitus. Rahaa on 13 dollaria. Illalla sentään olisi keikkaa tiedossa, mutta ehtiikö päivässä keräämään 500 dollaria vuokraisännälle, ettei tarvitse nukkua katuojassa?

Asioita ei juuri helpota, että postissa tulee kutsu entisen heilan häihin. Niihinhän on luonnollisesti päästävä. Miksi? Yhdentekevää. Nyt elämässä on tavoite. Ongelma on vain siinä, että häät ovat toisella puolella maata ja perse on auki. Ei liene muuta vaihtoehtoa kuin laittaa hihat heilumaan. Vain 30 päivää aikaa päästä perille.

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

Loputtomasti samaa

Monsters on pienen porukan RPG Makerilla toteutettu seikkailu ja tietyin varauksin simulaattori. Ääninäyttelyä ei ole, mutta varsin pätevästi tehty kirjoitus ajaa asiansa, vaikka välillä kirjoitusvirheet hyppäävät silmille ja pienet epäloogisuudet laittavat miettimään, ettei tätä ihan loppuun asti ole testattu. Grafiikat ja kontrollit ovat suoraan Super Nintendon aikaisista japsiropeista. Musiikit eivät ärsytä, mutta ovat melko mieleen jäämättömiä pimputuksia.

Ei muuten kannata antaa pelin ulkoasun hämätä. Huumeita on kaikkialla, jatkuvalla syötöllä kiroillaan kuin asfalttimiesten saunaillassa, naidaan ahkerasti, puukkoa tulee selkään enemmän kuin Caesarille ja pop-kulttuuriviittauksia löytyy joka nurkan takaa.

Pelillisiltä ominaisuuksiltaan mennään syvemmälle. Alkupuolella vastaan tulee paljonkin moraalisia valintoja. Lähes jokaisella on jonkinlainen seuraus ennemmin tai myöhemmin. Otanko rahat ja juoksen? Menenkö duuniin vai autanko naapurin mummoa? Annanko kuiville päässeelle narkkarikaverille heroiinit hänen pyytäessään vai en?  Rahaa on kuitenkin taottava jatkuvasti bussilippuun ja muihin juokseviin menoihin, kuten ruokaan, mikä tarkoittaa sitä, että useimmiten on valittava ne työt kaiken edelle. Valitettavasti jo muutaman päivän kuluttua konkreettinen tekeminen loppuu, eikä pelihallissa jaksa pelata loputtomiin turhia minipelejä tai rampata pitkin kaupunkia päämäärättä.

Huomasin melko pian, että eihän tässä rahat riitä mihinkään, joten oli pakko mennä tekemään tylsää, itseään toistavaa työtä leikkaamaan lihaa tai hamppua, jotta pääsisi eteenpäin. Peli-into oli kaatua siihen. En minä töitten jälkeen tai lomalla enää jaksaisi puurtaa. Seuraavassa kaupungissa ruljanssi alkoi alusta, mutta juonitehtävät alkoivat mennä jo naurettavaksi. Esimerkkinä piti ryömiä maailman sekavinta ilmastointikanavaa kuin Solid Snake ja hakkeroida kaupungin keskustietokone. Varmasti tapahtuu joka jannulle. Toki tuostakin on mahdollisuus kieltäytyä, mutta sitten joutuu taas johonkin puuduttavaan paskaduuniin. Jokin pirullinen koukku pelissä kuitenkin on, joka pakottaa jatkamaan eteenpäin.

Huomionarvoisena seikkana pitäisin myös sitä, että kerrankin pelistä olisi voinut jättää kokonaan pois vapaatallennuksen ja latailun. Tarinan viehätys nimittäin perustuu hyvin pitkälle siihen, ettei tiedä mitä tästäkin nyt seuraa. Jos valinnan seurauksena kaikki meni päin sitä kuuluisaa helvetin kuusta, niin sitten kävi niin. Ei elämässäkään anneta toisia mahdollisuuksia. Ominaisuutta ei tietenkään ole minkään valtakunnan pakko käyttää ja hauskempi niin.

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

Luuseri vai kova luu?

Pelasin ensimmäisen kierroksen valinnoilla, jotka todennäköisesti reaalitilanteessa valitsisin. Huomasin, että kunniallisen miehen tie on aina vaikeampi tie ja hädin tuskin ehdin deadlineen. Toisella kierroksella päätin olla täysi mulkku ja puhalsin seikkailun läpi paljon nopeammin ja helpommin. Näinhän se valitettavasti usein myös elämässä menee. Väliin on upotettu keskusteluja, jotka käsittelevät filosofisesti elämää ja valintoja kokonaisuutena, mutta harvoinpa niillä suurempaa tarkoitusta on kuin analysoida pelaajaa itseään. Näin on hyvä.

Vielä tähän loppuun voisin kysyä: jos toimii oman moraalinsa vastaisesti, niin vähentääkö se ihmisyyttä, vai juuri nimenomaan tekee ihmiseksi?

 

Lisää aiheesta

1954 Alcatraz (PC)

Final Fantasy XIV A Realm Reborn (PC, PS3, PS4)

Lords of Midnight (Android, iOS, Mac, PC)

Tesla Effect: A Tex Murphy Adventure (Mac, PC)

The Last Door Collector’s Edition (Linux, Mac, PC)

The Last of Us Remastered (PS4)

 

Muropaketin uusimmat