Arvostelu: IL-2 Sturmovik: Battle of Moscow tarjoaa PC-pelaajille upeaa sotalentämistä

Tekijä: 1C Game Studios
Julkaisija: 1C Company
Testattu: PC Windows 7, Intel Core i5 3,4 GHz, 8 Gt muistia & GeForce GTX 760
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Windows 7 64-bit tai uudempi, Intel Core i5i7, 4 Gt muistia, 2 Gt muistilla varustettu näytönohjain, DirectX 11 -näytönohjain & 10 Gt levytilaa
Pelaajia: 1, 2-32 (internetissä)
Arvostelija: Jukka O. Kauppinen

IL-2 Sturmovik -lentosimulaattorit ovat tarjonneet upeaa lentämistä toisen maailmansodan taivailla jo toistakymmentä vuotta. Sarjan uusin teos, Battle of Moscow, ei petä ilmailun ystäviä.

Vaikka pelisarja porskuttaa yhä, on Sturmoviikkien lento kärsinyt vuosien saatossa ilmakuopista.

Vuosituhannen alussa maineeseen noussut pelisarja huipentui IL-2 Sturmovik: Forgotten Battlesissa, ei vähiten suomalaisen pelaajayhteisön yhteisten ponnistusten ansiosta. Simulaattori nousi hurjaan suosioon ja tietty huipentuma nähtiin 1946-kokoelmassa, jossa paketoitiin yhteen kaikki aiemmat IL-2:t ja niiden lisärit. Sitten IL-2 kuitenkin romahti teknisiin ja taloudellisiin ongelmiin. IL-2: Cliffs of Dover oli tietyistä hyvistäkin puolistaan huolimatta buginen paske. Se toimi simulaattorina, mutta oli pelinä surullisen huono. Myynnit floppasivat ja julkaisija Ubisoft kypsyi totaalisesti.

Sarja ehdittiin jo kuopata täysin, kun 1C Publishing päätti yrittää vielä kerran. Pelastavaksi ideaksi löytyi uuden, simulaattoreihin keskittyvän kehitysstudion perustaminen. 1C pisti hynttyyt yhteen jenkkiläisen 777-simukehittäjän kanssa, ja perusti amerikkalais-venäläisen 1C Game Studios -yrityksen, joka kehittää rinnakkain sekä ensimmäisen maailmansodan taivaille sijoittuvaa Rise of Flight -simua että IL-2 Sturmovikin uusia painoksia.

Uusi alku osoittautuikin erittäin onnistuneeksi. Parin vuoden takainen IL-2 Sturmovik: Battle of Stalingrad toi simun hienosti takaisin etulinjaan ja nyt Battle of Moscow jatkaa lentotoimintaa hienosti eteenpäin. Taikka taaksepäin, Moscowihan on kuitenkin ajallisesti aiemmin.

Ilien uusi linjaus kuitenkin eroaa monella tapaa vanhoista Sturmoista. Pelimoottori on täysin erilainen, samoin simun filosofiset ja sisällölliset linjauksen. Kaksi suurinta eroa ovat kampanjamoottori ja konevalikoima.

Kampanjajärjestelmä voi olla yllätys monille. Se ei näet urauta pelaajaa minkään tietyn virtuaalisen avatarin lentosaappaisiin, vaan taistelu Moskovasta etenee tunti tunnilta ja päivä päivältä. Pelaaja voi loikkia täysin vapaasti puolelta toiselle. Joka toinen lento toveri neuvostoliittolaisena, joka toinen hunnina – hyvin sujuu. Samoin oman koneensa ja tehtävänsä voi valita täysin vapaasti. Toki halutessaan voi tarttua tiettyyn rooliinkin, lentää samalla koneella tehtävästä toiseen, mutta pakko ei ole. Tämä lentämisen vapaus estää urautumista tai jurpiintumista.

Vanhat Sturmot tunnettiin valtavista konevalikoimistaan. 1946:ssa taisi olla lopulta yli 500 konetta, ja alkuperäisissäkin oli alkuun kymmeniä, myöhemmin satoja lennettäviä koneita. Stalingradissa ja Moscowissa on 6-10 konetta, Moscowissa itsessään ostoversiosta riippuen 8-10. Jos myös Stalingrad on ostettu, niin Moscowin yksittäistehtävissä voi lentää Stalingradin koneilla (mm. Ju-87, Yak-1 ja LaGG-3). Stalingradin Heinkeliä ja F-Mersua voi lentää myös Moskovan kampanjassa.

Koneiden sinänsä pieneltä kuulostava määrä ei kuitenkaan ole koko totuus, sillä laatu korvaa nyt määrän. Uuden simulaattorin fysiikkamoottori ja lentomallinnus on aiempaa vaativampi ja tarkempi, joten koneiden rakentaminen ja testaaminen ovat työläämpää ja aikaavievempää. Valikoima kuitenkin laajenee hiljalleen, sillä päivitykset ovat tuoneet uusia koneita sekä tekoälyn että ihmisen lennettäväksi. Koneet ovat kotisimulaattorien ylivoimaista kärkeä, niin visuaaliselta pikkutarkkuudeltaan kuin lentomallinnukseltaan. Virtuaaliohjaamot on rakennettu rakkaudella, samoin koneiden 3D-mallit.

Vapaamuotoista lentämistä

IL-2 Sturmovik: Battle of Moscow on tiukka, monipuolinen paketti itärintaman ilmasotaa. Lentosimulaattorina se on nykyaikainen, näyttävä ja viimeisen päälle viilattu. Tekniikkarintamalla se tukee niin kaikkia mahdollisia ja puolimahdottomia lento-ohjaimia kuin ohjaajan pään liikuttamista TrackIR:n kaltaisilla pääkamera-ohjaimilla.

Pelillisesti IL-2 Sturmovik: Battle of Moscow on myös täyttä asiaa. Ajallisesti se kattaa vähän päälle puolen vuoden mittaisen jakson lokakuusta 1941 huhtikuuhun 1942, eli juuri kriittisimmän vaiheen Moskovan sodinnasta. Saksalaisjoukot ovat edenneet kesän ja syksyn mittaan aina vain lähemmäs Moskovaa, jumiutuneet sitten rospuuttoon ja maan jäätyessä aloittavat lopullisen rynnistyksen Neuvostoliiton pääkaupungin suuntaan. Siinäpä sitten soditaan niin maassa kuin ilmassa. Molemmat osapuolet lentävät hävittäjillään ja pommittajillaan yrittäen kaapata ilmaherruuden ja tukea maajoukkoja pommitus- ja rynnäkkölennoilla.

78 300 neliökilometrin kartalle on mahdutettu Moskovan lisäksi viisi ajanmukaisten karttojen ja ilmakuvien mukaan rakennettua kaupunkia, lentokentät, linnakkeet ja muita maakohteita.

Sotaa käydään puolidynaamisen, viiteen jaksoon jaetun kampanjan kautta. Ne kuvaavat talvisen taistelun eri vaiheita, ja käytännöllisesti pelaaja voi valita haluamansa puolen ja tehtävän täysin vapaasti. Kartalle avautuu joukko simulaattorin luomia, kulloiseenkin tilanteeseen soveltuvia tehtäviä, joita voi lentää kummalla puolella tahansa. Koneenkin voi valita vapaasti tehtävän ja valitun puolen mukaan.

Kampanjan tehtävät on suurelta osin veistetty samasta puusta, jossa matkalennon ohessa varsinaista taisteltavaa löytyy vain maalialueelta. Tätä kuitenkin väritetään välillä tehtävään kuulomattomien koneiden ja maajoukkojen havainnoilla, eikä mikään estä suorittamasta vapaata partiointia tai rynnäköimään varsinaisen tehtävän jälkeen, jos kone ja siipimiehet vain ovat yhä lentokunnossa.

Kampanjatehtävät ovat jakaneet hieman pelaajien mielipiteitä. Toisaalta niitä luodaan tietyn kaavan mukaan, mikä luo toistoa. Toisaalta niissä on kuitenkin myös yllätyksiä ja vapauttakin. Ja ainakin niissä on lupa myös epäonnistua ja sooloilla, toisin kuin vaikkapa Cliffs of Doverin ja monen muun simun valmiiksi rakennetuissa tehtävissä. Valmiskampanjat ovat pahinta myrkkyä, mitä realismia ja pitkää kestoa hakevan simulaattorin putkistoon voi injektoida.

Niin hyvää lentosotaa

Simulaattorin käytettävyyden ja uskottavuuden osalta IL-2 Sturmovik: Battle of Moscow on tämän päivän ylivoimaista kärkeä. Lentämisen voi hoitaa automatisoidusti niin, että tehtävä alkaa ja päättyy ilmasta käsin, eikä moottorisäätöjäkään tarvitse suuremmin roplata lentäessä. Asetukset voi vääntää myös käsipelille niin, että moottoria, ilmanottoja, ahtimia ja muita järjestelmiä saa säätää jatkuvasti lennon aikanakin, toki sen mukaan miten alkuperäisessäkin koneessa. Kullekin mittansa mukaan, siis.

Ylipäätänsäkin eri koneiden käyttäytyminen istuu hyvin käteen, etenkin ympäröivän maailman vaihtuvien säätilojen, tuulen, turbulenssin ja muiden yksityiskohtien myötä. Koneita on käsiteltävä eri tavoin, ja tempominen johtaa vain ongelmiin. Koneet tuntuvat persoonallisilta ja eläviltä, ainakin kun niihin tottumiseen varaa aikaa ja malttaa viilata ohjainten asetuksia ja toimintoja omiin ohjaimiinsa sopiviksi.

Tämän päivän muihin lentosimulaattoreihin verrattuna Stalingrad ja Moscow pärjäävät erinomaisesti. Ne nousevat sotalentosimukukkulan ylivertaisiksi kuninkaiksi ja polkevat alleen jopa DCS-simulaattorisarjan. DCS:n yksittäiset koneet ovat toki uskomattoman hienosti rakennettuja, ja niiden pro-lentomallit ovat lentohommia syvemmin tuntevien mielestä Iliäkin paremmat. Mutta DCS:n yksittäiset koneet vain maksavat yleensä vähintään sen mitä koko IL-2-simu, eikä DCS:ssä ole järkeviä kampanjoita toisen maailmansodan koneille.

Kunnon lentopeliä, simuhommia ja ennen kaikkea todelliseen historiaan pohjaavaa tekemistä etsiville Battle of Moscow on ylivertainen hankinta.