UUSIMMAT

Arvostelu | Nintendo julkaisi Super Mario -klassikon uudelleen – ja se on edelleen viiden tähden huippupeli

13.03.2021 08:28 | Henrik Savonen

Wii U -klassikko Super Mario 3D World on kestänyt hyvin aikaa – aivan kuten Mario-peliltä sopii odottaa.


Julkaisupäivä: 12.2.2021
Studio: Nintendo EAD Tokyo
Julkaisija: Nintendo
Saatavilla: Nintendo Switch
Pelaajia: 1-4 (Bowser’s Fury 1-2)
Ikäraja: –
Peliä pelattu arviota varten: Noin 20 tuntia


Vuonna 2012 päivänvalon nähneen Wii U:n nousukiito ei ottanut myyntilukujen osalta oikein tuulta alleen. Yksinoikeuspelien suhteen konsolilla pyyhki kuitenkin varsin hyvin. Jotta mainio pelikirjasto ei jäisi suurelta yleisöltä tyystin kokematta, ovat monet Wii U:n nimikkeistä saaneet uuden elämän menestystä niittäneellä Switchillä. Marion 35-vuotispäivien päätteeksi ehosteltujen Wii U -klassikoiden kasvavaan joukkoon on liittynyt nyt myös Super Mario 3D World + Bowser’s Fury, joka lisänimensä mukaisesti sisältää alkuperäispelin lisäksi täysin uuden Bowser’s Fury -lisäseikkailun. Mikäli Wii U -versio jäi siis aikoinaan välistä, voi tilanteen korjata nyt terävöidystä ulkoasusta ja uudesta sisällöstä nauttien.

Tarina Mario-peleissä ei ole koskaan ollut sen liiemmin tunteita herättävää tai pelien tarinankerrontaa mullistavaa. Eikä se ole sitä nytkään. Alussa Mario, Luigi, Peach ja Toad tallustelevat pitkin tähtitaivaan peittämää Sienivaltakuntaa kaikessa rauhassa. Mukava iltakävely keskeytyy alta aikayksikön Sprixie-keijukaisen saapuessa hätää kärsivänä paikalle. Vihreän putken syövereistä tupsahtanut olento kertoo keijutovereidensa olevan pulassa, eikä aikaakaan kun Bowser ilmaantuu kuvioihin ja kaappaa viimeisenkin vapaalla kulkevan keijun mukaansa, ottaen siinä samalla keijuvaltakunnan haltuunsa. Sankarijoukon harteille jääkin keijukaisten pelastaminen Bowserin kynsistä, mikä tietää hyppelyä pitkin erilaisia maailmoja.

Super Mario 3D Wordin päätarinalla on tarjota kaikkiaan kahdeksan toisistaan poikkeavaa maailmaa, joista jokaisen lopussa häämöttää pomotaistelu sekä pelastettava keijukainen. Erityisesti alkuvaiheilla kentistä milteinpä jokainen tuntuu olevan ohi yhdessä hujauksessa. Mitä pidemmälle edetään, sitä vaikeammaksi urakka kuitenkin käy ja muutamat osuudet – erityisesti viimeisten maailmojen puolelta – osoittautuivatkin melko kovaksi palaksi.

Kenttäsuunnittelultaan pelin anti on hyvin monipuolista, ja vaihtelee lumenpeittämistä jääkentistä ja pimeistä luolastoista ilma-aluksen päällä temmellettäviin kokonaisuuksiin. Mielikuvituksesta ei siis olla juurikaan pihistelty. Jokainen kentistä eroaa toisestaan riittävästi omilla idearikkailla ratkaisuillaan ja tavoillaan edetä kohti maalissa häämöttävää lipputankoa.

Aivan kuten Wii U -versiossakin, myös Switchillä pelaaja saa kerättäväkseen vihreitä tähtiä, joita on piilotettu pelin jokaiseen kenttään. Tähdet ajavat asiansa niin ikään pelin omana valuuttana, jota vastaan pelaaja voi avata koluttavaksi uusia tasoja.

Omaa tähtisaldoaan voi myös täydentää muun muassa Captain Toad -pulmatehtäviä suorittamalla. Alkuperäisestä Wii U -versiostakin tutuissa – ja sittemmin myös oman Captain Toad: Treasure Tracker -pelinsä poikineissa – minitasoissa pelaaja ohjastaa otsalamppu päässä haahuilevaa Toadia tarkoituksenaan kerätä jokainen käänneltävien kamerakulmien taakse piilotettu tähti annetun aikarajan puitteissa.

Vaikka tähtien haaliminen saattaa tuntua ajoittain turhauttavalta, varsinkin vaikeimpia kenttiä tarpoessa, ei runsaasta tähtimäärästä ole juurikaan haittaa. Päinvastoin, sillä vähälle jäänyt tähtien keruu voi muodostua esteeksi pelissä etenemiselle. Älkää siis tehkö niin kuin minä, vaan tehkää niin kuin minä sanon, kuten aikamme suurilla ajattelijoilla on tapana todeta.

Pelaajalla on valittavanaan neljä hahmoa, joita voi myös vaihdella mielensä mukaan tasojen välillä. Näistä Mario taipuu kyvyiltään milteinpä joka tilanteeseen. Peach kykenee hypättyään pysyttelemään hetkisen aikaa ilman kannattelemana. Luigi onnistuu sen sijaan loikkimaan pisimmälle, kun taas Toad on parhaimmillaan nopeutta ja vikkelyyttä vaativissa osuuksissa.

Yksinpelin lisäksi koko seikkailun voi tahkota läpi kaikkiaan neljän pelaajan rykelmänä. Arvion aikana testailtu kaksistaan pelailu oli suuren osan ajastaan melkoista toheltamista, mutta – kenties juuri siitä syystä – hauskaa. Mikäli moninpelikarkelot eivät syystä tai toisesta onnistu samalta sohvalta, voi kaveriporukalla lähteä touhottamaan myös verkon ylitse.

Alkuperäinen Wii U -versio jäi aikoinaan itseltäni kokonaan välistä – kuten itse konsolikin. Omat kokemukseni Super Mario 3D Worldista nojautuvat siis pitkälti tuoreen Switch-käännöksen varaan sekä arvioinnin aikana merkillepantuihin, merkittävimpiin eroihin uuden ja vanhan välillä.

Ainakin graafiselta ilmeeltään Super Mario 3D World on pysynyt melko lailla identtisenä Wii U -vastineen kanssa. Eli Mario-pelien tapaan hyvin pirteänä ja värikirjavana sekä helposti lähestyttävän näköisenä – ikäpolveen katsomatta. Suurin ero alkuperäiseen näkyy resoluutiossa, joka on pumpattu pykälää ylöspäin 1080p-resoluutioon siinä missä ruudunpäivitys rullaa 60 kuvan sekuntivauhdissa. Kannettavassa muodossa Switchin omalla ruudulla peli pyörii näyttöpaneelin sallimalla 720p-resoluutiolla. Myös tätä nykyä joka pelistä löytyvä valokuvatila on sekin tällä kertaa mukana. Lisäksi liikkeentunnistuksen ympärille suunnitellut ominaisuudet toimivat nyt aiempaa jouhevammin Switchin Joy-Con-ohjainten astetta kehittyneemmän teknologian ansiosta.

Sisältönsä puolesta, kuten maailmojen ja kenttien määrän suhteen, tarjolla näyttäisi olevan noin muuten juuri se sama vanha Wii U:lla ihastuttanut seikkailu. Joskin astetta terävämpänä ja pelattavuudeltaan sulavampana.

Sen sijaan, että itse Super Mario 3D Worldin sisältöä oltaisiin lähdetty ulkoasun viilailua enempää sörkkimään, on pelin Switch-versioon lisätty erillinen, täysin oma kuuma ja tulinen sivutarinansa nimeltään Bowser’s Fury, joka tarjoaa pääpeliä avoimempaa loikintaa. Ympäristönsä puolesta lisäosa poikkeaa varsin merkittävästi pääpelin suoraviivaisemmasta etenemisestä. Kenttäsuunnittelultaan kokemus muistuttaa häkellyttävästi enemmänkin Super Mario Sunshinen veden ympäröimää miljöötä Super Mario 3D Worldin sijaan.

Uusi seikkailu saa alkunsa, kun Sienivaltakunnan mailla tallusteleva Mario ajautuu maanpintaan ilmestyneen aukon nielemäksi ja sitä kautta Lake Lapcat -nimiselle kissasaaristolle, joka nimensäkin mukaisesti vilisee kissoja sekä kaikkea kissoja muistuttavaa muodossa jos toisessakin. Perille päästyään Mariota odottaa Bowser Jr, jonka kanssa putkimies päättää liittoutua saadakseen totaalisesti seonneen Bowserin takaisin järkiinsä. Tavoitteessa onnistuakseen pelaajan on kerättävä Cat Shines -nimisiä esineitä. Valtaosa näistä on ripoteltu saariston eri alueille, joista useat sisältävät monia pääpelin kentistä tuttuja painikkeita, esteitä ja vimpaimia. Keräilyn lomassa pelaaja joutuu aika ajoin ottamaan myös yhteen säännöllisen epäsäännöllisesti uniltaan heräävän Bowserin kanssa ja vältellä matelijan viskomaa rihkamaa, kunnes tämä on vaipunut takaisin unten maille. Bowser’s Fury on siis käytännössä pomotaistelua pomotaistelun perään, joiden välissä sitten puuhastellaan ja valmistaudutaan siten varsinaiseen loppukoitokseen. Kun Bowser on lopulta saatu kukistettua, pelaaja voi jäädä vielä keräilemään loputkin puuttuvista  Cat Shines -palasista.

Mustan mönjän peittämää Bowseria voi lähteä pieksemään niin yksin Mariona kuin yhdessä kaverin kanssa siten, että toinen pelaajista lyöttäytyy peliin Bowserin jälkikasvuna avustajan roolissa liidellen. Koska kamerakulmien säätö on vain ja ainoastaan Mariolla pelaavan kontolla, menee osa yhteisestä peliajasta helposti Bowser Juniorin paikantamiseen yläilmoista ja pitämiseen mukana ruudulla tapahtuvassa toiminnassa.

Jos ja kun Bowser’s Furyn moninpeluu alkaa maistua – ainakin Bowser Juniorilla pelaavan mielestä – puulta, voi jälkikasvun siirtää tekoälyn paapottavaksi, jolloin aisaparin rooli pyörii valtaosin kolikonkeruun sekä vihollisten läimäilyn ympärillä.

Bowser’s Furyn kaksinpelisessiot jäivät siis melkoisen vaisuksi Super Mario 3D Worldin yhdessä loikkimisen rinnalla. Yksinään pelaillessa lisäseikkailusta ei kuitenkaan löytynyt suurempaa moittimista, ja tekemistä lisärillä riitti tarjota useamman tunnin edestä.

Kuten Mario-pelit noin yleensä, myös Super Mario 3D World on kestänyt hyvin ajan hammasta.

Wii U:lla yksi konsolin suurnimistä lukeutuu täten eittämättä nyt myös Switch-pelaajien pakko-ostosten listalle. Varsinkin, mikäli peli on yhä tyystin kokematta. Mukaan sisällytetty Bowser’s Fury on sekin oikein kiva lisä, joka ei tosin onnistunut tarjoamaan aivan yhtä railakasta moninpelikokemusta kuin combon pääpeli. Noin muuten kyseessä on kuitenkin loppuun asti hiottu kokonaisuus, josta riittää hupia niin pieniin kuin pidempiinkin pelihetkiin.

SUPER MARIO 3D WORLD + BOWSER’S FURY

’’Super Mario 3D World ei pettänyt Wii U:lla eikä täten Switchilläkään.’’