Arvostelu Project Cars 3 sai lopullisen tuomion: ”Paras pelaamani autopeli”
Slightly Mad Studiosin Project Cars 3 on viimein kaiken kansan saatavilla. Ensituntumissa peliä saattoi luonnehtia suorastaan hiveleväksi, mutta aivan kritiikittä se ei selvinnyt. Studio kuitenkin paransi tuotostaan, ja Muropaketin kriitikollakin tapahtui sen myötä eräänlainen herääminen.
Lue täältä pohjustukseksi elokuun alussa julkaisemamme ensituntumat Project Cars 3:sta:
Sokerina Project Cars 3:n bensatankissa toimi pelin ennakkoversion kohdalla huomattavan pitkät latausajat. Ajamaan pääsemistä sai vartoa keskimäärin noin minuutin siitä, kun ajokki ja rata oli valittu. Julkaisuversiossa latausaika on saatu puolitettua, eli nyt vartomista piisasi vain reiluksi 30 sekunniksi. Parannus on huomattava, vaikka vieläkin nopeampi tahti kelpaisi epäilemättä monelle.
Toinen varikkopilttuulle haukkuja kerännyt asia oli ajokkien hinnoittelu. Uudet autot maksavat paljon ja vanhan jälleenmyyntihinta tipahtaa puoleen uuden hinnasta. Tavarallehan on oltava hinta ja internet on räjäytettävä, kun tehdään kunnon autokauppaa.
Julkaisuversiossa hinnat vaikuttavat pysyneen ennallaan. Jälleenmyyntiarvo romahtaa siis entiseen tapaan, kunhan auton ajaa vain ulos kaupasta. Kyniminen ei kuitenkaan haitannut enää ollenkaan, koska kokemuspisteitä ja rahaa tienaa ajamalla kisoja ja suorittamalla haasteita. Nyt ajamaan pääsi selvästi nopeammin, minkä ansiosta hintaärsyke häipyi itsestään. Parasta on tietenkin se, ettei tienaaminen tunnu työltä tai grindiltä, koska se ”työ” massien eteen on pelin parasta antia, ajamista.
Project Cars 3:n julkaisuversion myötä pelistä avautuivat myös loput verkkopelielementit. Kisaamaan pääsee siis toisten ihmisten kanssa. Kokemus on päällisin puolin sama kuin uratilassa muita vastaan ajaessa. Ero piilee siinä, että ihmiset ovat arvaamattomia ja meillä on taipumusta inhimillisiin virheisiin. Tekoälykuskit harvoin törttöilevät kisan alun autosuman hälvettyä.
Toisten pelaajien kanssa ajaessa lopputulos ei ole välttämättä selvä, vaikka se siltä näyttäisikin. Hyvä esimerkki tästä oli, kun lähdin yhden pelaajan kanssa ”kaksintaisteluun”. Kaveri sai vahvan lähdön ja yritin ottaa vahingon takaisin ajamalla aggressiivisemmin. Se johti pitkäksi menneeseen mutkaan ja spinnaukseen. Peli näytti selvältä. Matka jatkui virheettömällä ajolla, koska riskejä ei tarvinnut ottaa. Yllättäen viimeisellä kierroksella pari mutkaa ennen maalia tämä starttinsa hienosti hoitanut oli ajautunut sepelikölle kauas radasta. En antanut näyn häiritä ajoani ja maaliviiva tulikin ylitettyä ensimmäisenä, vastoin kaikkia odotuksia.
Tuossa kohtaa voitto tuntui tavallistakin makoisammalta.
Moninpelin myötä Project Cars 3 sai uuden ulottuvuuden, ja samalla se tarkoittaa, ettei tekeminen pelin ääressä ole aivan heti päättymässä. Ajamisen lisäksi pelitunteja saa kulutettua autojen säätöjen ja tuunauksen parissa.
Ajokkeja on rassattavaksi pilvin pimein, kunhan vain malttaa tienata niihin tarvittavat taalerit. Tuskin tylsää tulee ratojenkaan suhteen, kun niitäkin piisaa huima määrä eri puolilta maapalloa. Lisämausteena tietenkin vuodenajat ja sääolosuhteet. Uratilan äärellä saa kulumaan kymmeniä, ellei satoja tunteja ja toiset mokomat päälle moninpelissä.
Kuten jo ennakkoversiossa saattoi todeta, ajaminen on Project Cars 3:n parasta antia. Ajokit tuntuvat erilaisilta ja teholuokan kasvaessa käytös muuttuu selvästi. Ajettavuuteen vaikuttaa luonnollisesti myös keliolosuhteet. Ajotuntuma on ainakin pad-ohjaimella erittäin miellyttävä. Toki virtuaalikuskien kerma jallittaa pad-pelaajia ratti-polkimet-yhdistelmällä, mutta padia ei tarvitse ainakaan pelätä. Sillä tulee toimeen vallan mainiosti.
Ajokokemukseen vaikuttaa tietenkin myös visuaalinen anti sekä äänimaailma. Project Cars 3:n kohdalla nämä palaset loksahtavat kohdalleen häikäisevän hyvin. Peli näyttää kaikkine yksityiskohtineen erittäin hyvältä ja äänimaailma se vasta hiveleekin.
Se tunne ja ne kylmät väreet, jotka iskevät, kun hienosti vedetyn mutkan jälkeen edessäsi avautuu pitkä suora ja vapautat moottorin demoniset voimat polkaisemalla kaasua. Kaikki kolme palasta loksahtavat kohdalleen ja seurauksena on adrenaliinipiikki, jota alkaa kaipaamaan vielä lisää.
Lyhyesti sanottuna Project Cars 3 on yhä paras pelaamani ajopeli. Kaikki erinomaisen pelielämyksen tuottamiseen tarvittavat elementit ovat läsnä. Lisäkiitoksen pelistudio ansaitsee siitä, että onnistuivat tiputtamaan latausajat huomattavasti siedettävämmiksi. Kun pelkkä ajaminen riittää kylmiä väreitä huokuvaan pelinautintoon, osumaa voi luonnehtia häpeilemättä napakympiksi.
PROJECT CARS 3
”Johan se tuli sanottua: paras pelaamani autopeli.”
