Arvostelu The Stanley Parable: Ultra Deluxea myytiin 100 000 kappaletta vuorokaudessa, mutta peli on menettänyt hohtonsa

12.05.2022 20:40 Teemu Purhonen

Vihdoinkin myös konsoleille julkaistu The Stanley Parable: Ultra Deluxe herättää alkuperäisen pelin veteraanissa lähinnä kiusallisia tuntemuksia. Enää ei tunne olevansa hilpeän mysteerin äärellä, vaan pikemminkin kaljamonologia vetävän kouvolalaisen Douglas Adams -fanin masentavalla stand up -keikalla.


Julkaisupäivä: 27.4.2022
Studio: Crows Crows Crows
Julkaisija: Crows Crows Crows
Saatavilla: Nintendo Switch, PlayStation 4 ja 5, Xbox One ja Xbox Series -konsolit (testattu Xbox Series X)
Pelaajia: 1
Ikäraja: 7
Peliä pelattu arvostelua varten: 3 tuntia


The Stanley Parable: Ultra Deluxe on pelin ja pelaajan välisen vuorovaikutuksen tutkielma. Peli irvailee siitä, miten videopeleissä pelaaja on täysin tahdoton, koska pelit kertovat jatkuvasti, mitä nappulaa tulee painaa ja mihin suuntaan edetä. The Stanley Parable: Ultra Deluxe on omalaatuinen, mutta sikäli myös valitettavan tylsä peli, että sen jälleenpeluuarvo on täydet nolla prosenttia.

Ensimmäinen kerta oli kuitenkin hieno.

Kun pelasin The Stanley Parablea ensimmäistä kertaa vuonna 2013, oli se kaikkea muuta kuin puuduttava. Silloin pelin asetelma, jossa pelaajan ja pelin roolit oli metkasti käännetty, tuntui virkistävältä. Lisäksi pelin toisena päähenkilönä toimivan kertojan loputon monologi vaikutti mielenkiintoiselta, paikoin jopa nokkelalta. The Stanley Parablen miljöönä toimivaa sokkeloista toimistoa oli mukava tutkiskella. Samalla mysteerin selvittäminen kiehtoi, ja pelin moninaiset loput veivät mukanaan. Odotin jatkoa innolla.

Pelin päähenkilö Stanley on töissä nimettömässä toimistossa, ja hänen vastuullaan on totella tietokoneensa komentoja. Kone käskee Stanleyta säännöllisesti painamaan tiettyjä nappuloita, mutta eräänä päivänä tietokone on täysin hiljainen. Myös toimisto on äänetön, sillä sieltä on salaperäisesti kadonneet kaikki Stanleyn työviholliset. Sen sijaan jostain kuuluu kertojan ääni, joka kertoo tarinallisesti Stanleylle mitä tehdä ja mihin kulkea. Kertoja kommentoi Stanleyn valintoja, yleensä perienglantilaisen sarkastiseen tyyliin.

Kuulostaako tutulta? Asetelmasta on saattanut lainata jotain Ben Stillerin luoma Severance-sarja (2022-). Sen päähenkilöt ovat hekin töissä sokkeloisessa toimistossa, ja ainoa työnkuva on painaa tietokoneen komentamia näppäimiä, eikä ole lainkaan selvää, mitä nappien painamiset edes tarkoittavat.

The Stanley Parable tiivistyy alkuasetelmaansa, eikä se naurata kovin pitkään. Kertoja ohjailee Stanleyta labyrinttimaisessa virastossa, ja käskyjen mukaan toimiminen päättää pelin nopeasti. Tällöin pelaajan toimilla ei ole mitään merkitystä pelin kulkuun. Itsepäisellä pelaamisella on täysin erilaiset vaikutukset, sillä alkuperäisessä pelissä loppuja on 19 kappaletta. Ultra Deluxessa niitä on yhteensä 42. Luku tuskin on sattumaa, sillä se on tunnetusti hyvin merkityksellinen Douglas Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille -kirjasarjassa.

The Stanley Parable yrittää epätoivoisesti kanavoida adamsmaista hyvin omalaatuista huumoria, mutta se jää väistämättä pelkäksi yritykseksi. Peliin kyllästyy nopeasti, sillä se ei tarjoa mitään muuta kuin sitä samaa, eli sanailua ja samojen paikkojen koluamista, joka lähes vuosikymmen sitten tuntui viihdyttävältä. Eräs pelin huvittavista puolista on sen röyhkeä rahastus, jolla se suorastaan retostelee. Ultra Deluxe tuo toki peliin monia uusia loppuja, joka on tämän julkaisun tarkoituskin, mutta ulkoisesti suurin uudistus on Stanleyn mukanaan kantama metallinen ämpäri. Hyvä ja osuva valinta.

Eräs pelin koukuista on, millaisia kliseitä peleissä ja etenkin jatko-osissa on.

The Stanley Parable: Ultra Deluxessa haahuillaan messumaisella alueella, jossa kerrotaan millainen peli The Stanley Parable 2 oikein on, ja myöhemmin peli muuttuu valikkoja myöten jatko-osaksi. Messualueella hehkutetaan muun muassa keräiltäviä Stanley-hahmoja, joilla ei ole pelin kannalta mitään merkitystä. Lisäksi sieltä löytyy kone, jonka nappia painamalla pelaaja saa ilmaisia trophy-pisteitä. Tässäkin ensimmäiset minuutit aiheuttavat mietoa hymyilyä, mutta vaikka kannatankin toistoon perustuvaa huumoria (toistoon perustuvaa huumoria), tämäkin väsähtynyt hassuttelu alkaa nopeasti kyllästyttää.

Vaivaannuttavaa huumoria on myös se, kuinka peli kertoo alkuperäisen pelin saamasta suitsutuksesta ja kritiikistä. Arvostettujen pelijulkaisujen ylistystä ei hillitä, ja peliä kehittävä Crows Crows Crows tuo esille myös negatiiviset arvostelut, joita peli on saanut Steamissa. Negatiiviset Steam-kriitikit on pelissä pakattu kurjassa kunnossa olevan alueen kontteihin, joiden kyljissä lukee ”Pressured Gas Reviews”. Kertoja lukee näitä negatiivisia arvosteluita ääneen ja ivaa niitä, joissa ei hänen mielestä ole ymmärretty mistä pelissä on kyse.

The Stanley Parable ei ole mitään abstraktia monitulkintaista taidetta, vaan peli joka käsittelee vitsikkäästi pelaajan valintoja ja niiden merkityksellisyyttä peleissä. Tämä ei tarkoita, että The Stanley Parable on huono peli. Se on tavallisesta poikkeava ja helposti lähestyttävä, mutta lopulta hyvin yksinkertainen kävelysimulaattori, jonka keskiössä on epäluotettava kertoja.

Ainakin julkaisun yhteydessä erinomaisesti kaupaksi käynyt The Stanley Parable: Ultra Deluxe on kaikesta huolimatta kokeilemisen arvoinen peli, tai pikemminkin kokemus. Ensikertalaiselle sitä voi suositella varauksetta, jos kävelysimulaattorit, kepeä sanailu ja absurdi hassuttelu sattuvat olemaan lähellä sydäntä.

THE STANLEY PARABLE: ULTRA DELUXE

Arvosana: 2/5

”The Stanley Parable: Ultra Deluxe on kulttipelin paluu, mutta se ei enää toimi alkuperäisen pelin kokeneelle. Peli ei lumoa, eikä sen moninaisia loppuja jaksa etsiä, eikä kertojaa kuunnella.”