Call of Duty: Advanced Warfare (PS4, PC, Xbox One)

12.11.2014 18:30 Heikki Takala

Tekijä: Sledgehammer Games
Julkaisija: Activision
Testattu: PlayStation 4
Saatavilla: PC, PlayStation 4, Xbox One
Pelaajia: 1, 2-18 (internetissä)
Pelin kotisivu: http://www.callofduty.com/advancedwarfare/game
Kirjoittajan nimi: Heikki Takala

Call of Duty on jatkanut taantumistaan muutamia valonpilkahduksia lukuunottamatta jo kauan. Kerran jokavuotiseksi blockbusteriksi mielletty peli on ottanut viimeisinä vuosina mallia lähinnä ikuisesti jatkuvista Fifa- ja NHL-sarjoista, jotka menevät joskus eteenpäin, toisinaan taaksepäin. Ja vaikka sota ei koskaan muutu, niin tänä vuonna yritys on ainakin kova.

Advanced Warfaren tämänvuotinen uudistus on uusi ulottuvuus liikkumiseen. Pieneltä tuntuva asia saa kuitenkin tarkasteltuna yllättävän suuret mittasuhteet.

Tulevaisuuden pyssyttelyä

Advanced Warfaren uskalias julistus on se, että nykyaikainen sota on tylsää. Se siirtää kampanjan kolmisenkymmentä vuotta nykypäivästä eteenpäin, ja lelut ovat sen mukaisia. Kampanjan juoni on jälleen yksityisten armeijoiden ja terroristien ympärillä pyörivää höttöä, jonka varjolla päähenkilö voidaan kuljuettaa ympäri maailman aina Etelämantereelta uudelleenrakennetun Irakin ahtaille kujille.

Muistoja tuskin tämäkään matka jättää ainakaan emotionaalisella tasolla, eikä tällä kertaa käydä läpi sen suurempia kysymyksiä itse sodasta. Advanced Warfare kenties onnistuu kampanjassaan juuri siksi, koska se jättää sodan eksistentiaaliset pohdinnat muille. Päähenkilö Mitchell on sotilas joka seuraa ainoastaan omia moraalisia koodejaan ja siinäpä se. Tämä on virkistävää aikana, jolloin pelintekijöillä on jatkuva tarve ottaa kantaa asioihin. Sledgehammer Games ei selkeästi ole hakenut tarinaan inspiraatiota elämää suuremmista kysymyksistä. Hyvä näin, sillä tämä on aiemmin pelisarjan aikana tuottanut lähinnä melodraamaa.

Toiminta sen sijaan on timanttista. Olipa kyseessä autojen päällä hyppiminen tai hävittäjällä lentäminen, jokainen kenttä sai aikaan allekirjoittaneessa pitkästä aikaa ”tmä on siistiä!” – tunteen. Advanced Warfare sisältää lukuisia kohtauksia, joita yksinpelien ystävät osaavat arvostaa, niin suunnittelunsa puolesta, kuin ehkä siksi ettei muilla kehittäjillä yksinkertaisesti ole rahkeita tämänkaltaisiin tuotantoarvoihin.

Kevythenkinen kuusituntinen on ohi nopeasti, ja se on juuri oikean mittainen. Äänisuunnittelusta vastaava ansaitsee kaiken kunnian, sillä oikeanlaisella laitteistolla Advanced Warfare kuulostaa jumalaisen hyvältä valtavine räjähdyksineen ja maahan satavine hylsyineen.

Jos ulkokultaisuus onkin kunnossa, näyttelijäkaarti nostaa sen pykälää korkeammalle kilpailijoistaan. Paljon markkinoitu Kevin Spacey on roolissaan kuin kotonaan. Eikä ehkä vähiten House of Cardsista saadun kokemuksen tähden. Troy Baker puolestaan istuu Mitchellin rooliin kuin nenä päähän.

En yleensä puhu pelien grafiikoista puoleen tai toiseen. Mutta Advanced Warfare on poikkeus, sillä sen yhteydessä alkaa olla jo helppo puhua jonkinlaisesta Uncanny Valley -yhteydestä. Kasvojen mallinnus on niin käsittämättömän yksityiskohtaista, että ne on helppo sekoittaa oikeisiin nopealla vilkaisulla. Ja toisaalta niissä on myös jotain luotaan työntävää, sillä ne muistuttavat ihmistä melkein liikaa. Efektiä on vaikea kuvailla, mutta jonkinlainen raja on yhtä kaikki ylitetty.

Tiettyjä rajoja rikotaan myös yksinpelin arsenaalilla. Tulevaisuuden sotilailla on käytössään muun muassa mute-charge, joka vaimentaa kaien äänen tietyltä alueelta. Muihin mukavuuksiin kuuluvat raide-aseet sekä kärpäsen kokoiset droidit. Yksinpelin kiintoisinta uutuutta käytetään kuitenkin turhan vähän. Tämä on eräänlainen koukku, jolla voi kiivetä nopeasti kerrosten välillä ja on omiaan silloin, kun rakettihypyt eivät tahdo riittää.

Rakettihypyt – tai mikä virallinen termi ikinä onkaan – tulevat exo-pukujen mukana. Nämä antavat sotilaille myös joitakin muita erikoiskykyjä jotka saattavat tarkoittaa elämää ja kuolemaa pelin todellisella taistelukentällä – moninpelissä.

Viharakkaus

On myönnettvä etten ole ollut aikoihin kiinnostunut Call of Dutyn moninpelistä. Se on ollut vuodesta toiseen samaa hyperaktiivista hippaa, jossa ainoa mitään merkitsevä asia on reaktioaika. Ja näillä pohjatiedoilla Advanced Warfaren pitäisi ajaa minut pois vielä kauemmas. Hyperaktiivinen näet muuttui juuri entistä sekopäisemmäksi, sillä nyt sotilailla on mahdollisuus suorittaa exo-haarniskoillaan pitkiä loikkia, jotka siirtävät Advanced Warfaren samaan kastiin niin Destinyn kuin Halon kaltaisten pelien kanssa.

Uudistus on tervetullut, sillä nyt vain vihollisen näkeminen ei välttämättä tarkoita enää välitöntä kuolemista. Katonharjoja pitkin loikkiviin sotilaisiin on hankala osua, ja ne voivat muuttaa nopeasti kulkusuuntaansa uusien kykyjensä ansiosta. Tämä tasoittaa puntteja vanhojen ja uusien pelaajien kesken, sillä nyt veteraaneillakin on paljon opittavaa. Useasti huomasin olevani kohtalaisen samalla linjalla pelejä jo useampia vuosia tahkonneiden kanssa, ja moninpeli oli jälleen pitkästä aikaa hauskaa.

Moni yksinpelin leikkikalu kantaa myös moninpelin puolelle, vaikkakin pienillä viilauksilla. Kranaatteja on monenlaisia, vaikka vain yhdenlaista voi kantaa kerralla mukanaan taisteluun. Myös jonkinlainen pelaajat miltei näkymättömiksi muuttava häiveviitta on läsnä. Tämä on tosin huomattavasti huonompi kuin yksinpelissä, eikä valon luonnottoman taittumisen erottaminen tyhjiltä kaduilta vaadi juurikaan vaivannäköä. Exo-kykyjä lukuun ottamatta uusia aseita on kuitenkin vain vähän. Ei ainakaan mitään mikä olisi jäänyt mieleen. Parhaiten mieleen jäi sotilaiden ulkonäön täysi kustomoitavuus, joten ainakin jokainen pelaaja on kohtalaisen ainutlaatuinen.

Liikkuvuuden lisäksi tarjolla on vain vähän uutta. Pelityypit ovat veteraaneille tuttuja dominationia, ground waria sekä deathmatchia. Myös monien suosima kill confirmed on mukana. Aivan uutena Advanced Warfare esittelee uplink-pelitilan, joka on eräänlaista koripalloa aseilla. Se on hauskaa aikansa, mutta todellinen liha on silti perinteisissä pelaajienvälisissä mittelöissä.

Sota ei siis ole juurikaan muuttunut. Call of Duty on yhä Call of Duty. Ja sen vihaajat tuskin vakuuttuvat uudistuksista, kun taas sarjan fanit luultavasti jakautuvat kahtia uusien kykyjen myötä. Tosiasia on kuitenkin se, että CoDin oli jo aika uudistua. Vaikka vain hieman. Omissa kirjoissani tämä on pelisarjan paras osa sitten Black Opsin, ja on vaikea kuvitella mitä seuraava osa tekisi paremmin.

Toinen mielipide (PC)

Voi Call of Dutyä. Aikanaan siksi realistisemmaksi vaihtoehdoksi EA:n Medal of Honoreille tarkoitettu räiskintäsarja on jo vuosia sitten rynnännyt kauas alkuperäisiltä raiteiltaan. Nyt se asuu Michael Bayn maassa, eli siellä, missä aivojen käyttö on kiellettyä, yllätykset pitäisi pistää vähintään neljään lainausmerkkiin ja ”olihan se ihan viihdyttävä” on korkein mahdollinen kehu.

Advanced Warfaren piti olla se uusi alku. Se peli, joka useamman tylsän ja tympeän pelin jälkeen olisi taas hyvä. Ainakin Call of Dutyksi. Ja onhan se sitä, välillä. Siirtyminen lähitulevaisuuteen ja kunnon futuristisen teknologian lähenteleminen tuovat peliin uutta meininkiä. Kaikista mahdollisista räiskintäpeleistä tuttu ”seinän läpi hidastettuna panttivankihuoneeseen” –kohtauskin tuntuu vähän aikaa tuoreelta, kun se tehdään ääntä vaimentavien räjähdyspanosten saattelemana ja sille hidastukselle on teknologinen syy, eikä pelkkä ”no mutku adrenaliini” –selitys.

Mutta jossain siinä kolmannen pelitunnin kohdalla uutuudenviehätys lakkasi tehoamasta. Kuolin kuudetta kertaa putkeen samaan yliskriptattuun paskakohtaukseen, jossa olisi pitänyt tajuta juosta juuri tiettyä reittiä pitkin juuri tietyssä kohtaa, ettei kuolisi kerrasta ja ilman mitään mahdollisuuttakaan tehdä asialle mitään. Siinä kohtaa tajusin, että vaikka Call of Dutyn paistaisi missä ihmevoissa tahansa, se on yhä Call of Duty.

Juoni on juuri niin väsynyt kuin olla voi ja kaikki arvaavat taatusti sen dramaattiset käänteet ja suunnattomat yllätykset ykkösellä. Sitten juostaan kuutisen tuntia läpi nättiä, mutta niin ahdasta ränniä räiskien terroristeja ja korealaisia päähän koko rahan edestä.

Moninpeli sentään on saanut vähän uutta intoa siitä, että uudet lelut ja teknologiat tekevät siitä aiempaa kolmiuloitteisempaa ja vauhdikkaampaa, mutta jos kaipaan nopeaa parkour-räiskintää, pelaan Titanfallia.

Niinpä lopputulos on minun perspektiivistäni taas se tuttu: yliskriptattua ränniräiskintää korkeilla tuotantoarvoilla, hölmöllä tarinalla ja vähäisellä uudelleenpeluuarvolla. Kiitti mutta ei kiitti.

Miikka Lehtonen

Kolmas mielipide (Xbox One)

Parasta CoDia aikoihin virkkoi Heikki, mikä oli omiaan nostamaan kiinnostusta. Onhan Call of Duty -sarja ollut vuosia perusteettoman ja turhuuksiinkin yltävän kritiikin kohteena. Eihän Hollywood-toimintaelokuviakaan haukuta liiallisista räimeestä. Ongelma on lajityypissä, jos ylitsevuotava räiske ei maistu. Paitsi jos kyse on Michael Bayn tuotannosta, mutta scifimausteista huolimatta Call of Duty: Advanced Warfare on onnellisen kaukana Transformereista.

Tiukasti käsikirjoitettu putkijumppa vilauttelee kieltämättä uudenlaista piristymistä entisestään lisättyjen scifimausteiden kautta. Exoskeleton-haarniskan mukanaan tuomat uudet kyvyt lisäävät parhaimmillaan jopa vapauden illuusiota, vaikka eihän raiteilla etenevä seikkailu jätä lopulta kummoista valinnanvaraa.

Dramaattinen paatos uppoaa parhaiten, kun vääntää aivot alusta saakka nollalinjalle ja antaa vuoristoradan viedä. Toki peruslataus on tuttu, onhan tämä CoDiksi tunnistettava CoD, mutta saman sopan voi keittää joko rutiinilla tai rakkaudella. Advanced Warfare on kuin liiton pelastamiseksi varattu kylpylämatka. Kotiin palattua mikään ei ehkä ole muuttunut, mutta hyvältä tuntuu niin kauan, kun drinkkeja kannetaan porealtaan viereen.

Moninpelipuolella kuulun Battlefield-leiriin, eikä Advanced Warfare saa tätä muuttumaan, vaikka uudet temput alleviivaavatkin eroa edellisten osien reaktiohippaan nähden. Hyvää, laadukasta ja hitottua pelaamistahan tämäkin versio tarjoaa, joten kohderyhmään kuuluvien luulisi viihtyvän taas muutaman kymmentuntisen verran. Yhteistyöpelitila sen sijaan ei juuri uutta pureskeltavaa tarjoa, vaikka maistuuhan sekin, jos pelin on mennyt hankkimaan.

Suotta haukutun Call of Duty -sarjan uutukainen ei pelimessiaaksi yllä, mutta takuuvarmaa joulunalusviihdettä se tarjoaa joka tapauksessa. Kun tuotantoarvot ovat kohdallaan, voi kyynisyyden heittää nurkkaan ja haukata reilun suullisen hattaraa. Korkeakulttuurille on paikkansa, mutta meikäpoika tykkää kyllä vahdata myös ne suuren budjetin toimintapläjäykset. Call of Duty: Advanced Warfare on vastaus juuri tähän tarpeeseen, ei sen enempää. Ehkäpä se tälläkin kertaa on riittävästi oikeuttamaan pelin olemassaolon.

Juho Anttila

Nelinpeli:

Lisätietoja: https://muropaketti.com/pelit/nelinpeli/