Deadpool (PC, PS3, Xbox 360)

26.07.2013 14:30 | Juho Anttila

Tekijä: High Moon Studios
Julkaisija: Activision
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://deadpoolgame.com
Arvostelija: Juho Anttila

Deadpool on supersankari, joka on sekaisin päästään. Kaiken lisäksi Deadpool tietää olevansa sarjakuvassa. Paitsi että tällä kertaa Deadpool ei ole sarjakuvassa, vaan videopelissä. Joka kertoo Deadpoolin omasta videopelistä. Tavallaan.

Jos tuo kuulosti sekavalta, se oli tarkoituskin. Sillä sekava on pelin päähenkilökin. Deadpoolia joko vihaa tai rakastaa, joskus molempia yhtä aikaa. Sama muuten pätee miekkosen omaan peliin. Meno näet jakanee kansan kuin kaksi katanaa konsanaan.

Pelimaailmaa purkavan itseironisen huumoritoiminnan parissa askarreltiin tässä mittakaavassa viimeksi vuonna 2009 mainion Eat Lead: The Return of Matt Hazardin muodossa. Matt Hazardiin verrattuna Deadpool on kuitenkin eri maata. Eat Lead irvaili hyväntahtoisesti peleille. Deadpool vääntää vitsiä kaikesta. Ja on päästään sekaisin.

Ensimetreillä tuttavuussuhde tuntuu läheisemmältäkin. Deadpool tahtoo tehdä videopelin itsestään. Deadpool värvää agenttinsa hommiin. Deadpool kiertelee räjähtäneessä kämpässään ja jakelee pelaajalle saavutuksia kaksin käsin. Metahommia kerrakseen, kunnes varsinainen peli pyörähtää käyntiin.

Neljäs seinä romuksi

Deadpoolin huumorin kantava idea on neljännen seinän pistäminen totaalisesti päreiksi. Niin mikä ihmeen neljäs seinä? No tietenkin se näkymätön raja katsojan ja pelimaailman välillä, yksisuuntainen linssi, jonka läpi pelaajat katselevat pelimaailmaa ja sen katselijasta autuaan tietämättömiä asukkeja.

Kun seinä rikotaan, rikotaan se sitten kunnolla. Deadpool juttelee ja piruilee pelaajalle, välillä oikein alleviivataan sitä, kuinka pelaaja oikeastaan seuraa sankaria kameran kanssa. Sankari soittaa välillä pelin tuottajalle ja vaatii korjaamaan pelimaailman ongelmia. Tuottaja puolestaan repii hiuksia päästään pelin budjetin repeillessä liitoksistaan.

Tarinalla ei sinällään ole juuri väliä. Jättäähän päähenkilökin valtaosan käsikirjoituksesta lukematta. Tärkeintä on se, että sekaan on sotkettu melkoinen läjä Marvel-sankareita ja -roistoja sekä muita viittauksia Deadpoolin historiaan. Puhumattakaan huumorista, jota viljellään ämpärikaupalla.

Nolan North on esittänyt Deadpoolia ennenkin. Tällä kertaa peliäänten yleismies Jantunen on liekeissä. Mies esittää mainiolla otteella niin Deadpoolin päänsisäisiä ääniä kuin myös muun muassa itseään. Hyvin vetää muukin kööri, ei sen puoleen.

Mitä huumorin tasoon tulee, no, nyt vedetään läskiksi roisilla otteella. Tässä kohden yleisö jakaantunee. Deadpoolilla on takanaan pitkä historia sarjakuvissa ja hahmokin on kehittynyt moneen suuntaan. Pelinäkemys edustaa sitä räävittömintä ja anarkistisinta Deadpoolia. Kaikille ei kelpaa, mutta minulle maistui.

Standarditoimintaa

Pelillisestihän tässä sekasotkussa liikutaan God of Warin ja lukemattomien sukulaistuotosten viitoittamalla tiellä. Kolmannen persoonan näkökulmasta kuvattu toimintapläjäys kera lähitaistelun ja räiskinnän on resepti, joka on nähty aika monta kertaa aiemmin, eikä Deadpool pelillisesti tuo tähän soppaan oikeastaan mitään uutta.

Arvasitte jo varmasti, että ohjaimesta löytyy heikko hyökkäys, vahva hyökkäys, väistö ja erikoisliikenappula. Näillä pistetään sushiksi valtava määrä vihollisia. Mukaan mahtuu kolme lähitaisteluasetta, neljä pyssyä ja neljä erilaista miinaa tai kranaattia.

Eikä tässä meiningissä teknisesti ole suurempaa ongelmaa. Pikkuisen taisteleminen kärsii napinhakkausilmiöstä, eikä kamerakaan aina pysy mukana menossa. Itse asiassa kamera seilaa puolet ajasta vähän missä sattuu, mikä haittaisi pelaamista, ellei vaikeustaso olisi alun perinkin aika kepeä. Peli on sama aloittaa suoraan vaikeimmalla vaikeustasolla, ellei tahdo heittäytyä tyystin sisältöturistiksi.

Ilman huumoria Deadpool jäisikin keskinkertaiseksi toimintapläjäykseksi. Tekniikka on tasoa ihan ok, vaikka tekoäly tökkiikin välillä pahemman kerran ja hahmot, sekä itsensä että viholliset saa paikoin jumitettua maastoon. Visuaalinen ulkoasukin vaihtelee tylsien käytävien ja näyttävien ulkoalueiden välillä valitettavasti ensiksi mainittuun painottuen.

Tykkäät, jos naurat, muuten et

Tämänkaltaisten toimintapelien suurin synti, johon myös genren suuruudet ajoittain sortuvat, liittyy rytmitykseen. Erityisesti pelien loppupuolta kohden tuttuja vihollistyyppejä kierrätetään yhä sankempina laumoina ja pelaajan valtaa helposti ”loppuisi jo”-ajattelu.

Snap! Takaisin Deadpoolin pariin. Ei ole tämäkään peli immuuni mainitulle ongelmalle, etenkin, kun taistelujärjestelmä tarjoaa aika vähän uutta ja innovatiivista. Lähes koko pelin keston ajan tasapainotellaan sillä rajalla. Tylsistyminen loputtomiin vihollislaumoihin uhkaa iskeä, mutta sitten peli vetää hihastaan jotain hilpeää, joka palauttaa innon.

Välillä peli muuttuu kaksiulotteiseksi tasohyppelypeliksi, välillä taas lyödään pöytään sellainen härski vitsi-ilotulitus, että huutonauru lipsahtaa ilmoille stoalaisimmaltakin yrmyltä. Ihan lopussa nauruja tarjoillaan vähän liian harvoin toiminnan määrään nähden, mutta hahmo ja sen huumori kantaa melkein loppuun saakka. Viimeistään lopputekstien rävähtäessä ruudulle hymy palaa myös vähän tylsistyneen huulille.

Palauttaa siis, jos Deadpoolin huumori osuu nauruhermoon. Meno on seksististä, räävitöntä ja aivan ehdottomasti K-18-tasoisen väkivaltaista puhumattakaan siitä, että vitsit liikkuvat ison osan ajasta kalsaritasolla. Kalsarien sisällä siis ja niin edessä kuin takapuolellakin.

Jos tämä ei naurata, voi suosiolla vähentää pelin saamasta arvosanasta yhden tähden verran. Ilman Deadpool-menoa Deadpool on vain keskinkertainen toimintapeli, joka kärsii heikosta kamerasta, ajoittaisista bugeista ja toiminnan monotonisuudesta. Ei siis mikään merkkiteos.

Varsinaisesta merkkiteoksesta ei ole kyse nytkään, muttei suinkaan flopistakaan. Ostopäätöstä tehdessä kannattaa vain pitää mielessä, ettei tätä teosta ole tarkoituskaan hankkia pelillisten ansioiden perusteella. Tekniikka kantaa passelisti pelin läpi saakka huumorin ja tarinan voimalla. Jos tämä riittää, niin mikä ettei, kyllä Deadpoolin parissa viihtyy sen yhden läpipeluun verran.

 

Lisää aiheesta

Batman Arkham City (PC, PS3, Xbox 360)

Injustice: Gods Among Us (PS3, Wii U, Xbox 360)

Spider-Man: Edge of Time (PS3, Xbox 360, Wii)

Teräsmies murhasi Lois Lanen, Lepakkomies sotii Teriksen tyranniaa varten ja Jokeri onkin hyvis…

Lue myös

Fast & Furious Showdown (PS3, Wii U, Xbox 360)

Game & Wario (Wii U)

Hotline Miami (PSV)

Magic 2014: Duels of the Planeswalkers (PC, PS3, Xbox 360

Magrunner: Dark Pulse (PC)

Skulls of the Shogun (PC, WP, Xbox 360)