Deus Ex: Mankind Divided jää trilogian lepsummaksi väliteokseksi (PS4, PC, Xbox One)
Tekijä: Eidos Montreal
Julkaisija: Square Enix
Testattu: Xbox One
Saatavilla: PC, PlayStation 4, Xbox One
Laitevaatimukset: PC Windows 7 tai uudempi 64-bit, Intel i5-4460 / AMD FX-8350 -tasoinen prosessori, 8 Gt muistia, 2 Gt näytönohjain, 55 Gt levytilaa
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: https://www.deusex.com
Arvostelija: Heikki Takala
Transhumanismi on kiehtonut minua siitä lähtien, kun luin Philip k. Dickin Electric Antin. Tietyssä mielessä ajatus ihmisen parantelusta apuvälineillä on jo alkanut älypuhelimien ja internetin kautta, mutta olemme kaiketi vielä kaukana siitä, että voisimme korvata vioittuneen käden entistä paremmalla kyberneettisellä implantilla tai upottaa silmäämme lämpöä lukevan sensorin.
Deus Ex on sen sijaan sitä mieltä että tämä kaikki on todellisuutta viidentoista vuoden päästä. Mankind Divided jatkaa Adam Jensenin tarinaa ja sijoittuu aikaan kaksi vuotta edellisen Human Revolution -pelin jälkeen. Silloinen tapaturma on jakanut maailman kahtia, ja nyt kyberneettisesti muunnellut ihmiset kokevat mitä apartheid-politiikka todella tarkoittaa.
Niin, ja jos satuit unohtamaan mitä tarkalleen ottaen edellisessä osassa tapahtui, Mankind Divivded sisältää varsin hyvän kertausvideon ensimmäisen osan tapahtumista.
Poliittisesti korrekti
Ei liene spoileri sanoa, että Mankind Divided ainakin yrittää ottaa kantaa niin eettisiin kysymyksiin, kuin vanhan liiton rasismiin. Jensen heitetään pelin alussa Prahaan, jossa pommi-isku juna-asemalla laukaisee tapahtumasarjan, josta ei salaseuroja, maailmanlopun salaliittoja tai hämäriä hakkereita puutu. Synkkään sarjakuvamaiseen pääjuoneen sotkeutuu vielä jossain määrin päälleliimatusti pohdintaa ihmisyydestä, sekä teknologian mahdollisuuksista ja uhista, jotka sekoittuvat mukavasti peliksi, jonka nimi on Deus Ex.
Tällä kertaa kirjoittamisen taso kuitenkin heittelee. Mankind Divided on parhaimpina hetkinään kevyttä viihdettä, ja huonoimmillaan töksähtelevää muka-kommentaaria, josta alatekstejä on turha etsiä.
Tähän vaikuttaa kenties eniten se, että tehtävärakenne tuntuu usein turhan nopeasti kasaan kyhätyltä. Pelin päätehtävät usein vilisevät silmissä, ja niiden pointti on helppo hävittää valtavaan e-kirjojen ja piilotettujen viestien mereen. Taustakirjallisuus ja vihollisten toisilleen jättämät sähköpostit avaavat heidän motivaatioitaan joskus liiankin paljon, ja nämä missaamalla saattaa joskus herätä kysymys: miksi minä olinkaan täällä?
Sama ongelma vaivaa sivutehtäviä, jotka ovat usein monin tavoin palkitsevampia kuin itse pääjuoni. Useat edellisestä osasta tutut hahmot tekevät comebackin tai cameon tavalla tai toisella, ja he kaikki haluavat jotain Jenseniltä. Sivutehtävät ovat pääsääntöisesti hyvin kirjoitettuja, ja näyttelevät ainakin puolta Mankind Dividedin sisällöstä, mutta ne jäävät harmillisen usein kesken. Eräässäkin sivutehtävässä oletin että pelastamani hahmo olisi tehnyt paluun ainakin muutamaan kertaan kampanjan aikana, ja takuulla vaikuttanut pääjuoneen. Näin ei kuitenkaan käynyt, joka jätti ikävän maun sivutehtävästä. Miksi se oli niin hyvin kirjoitettu? Miksi esitellä näin merkittävä hahmo ja jättää se vain käyttämättä? Paljonko Square aikoo julkaista peliin DLC:ta?
Sama syndrooma jatkuu kautta pelin. Deus Exän kirjoituksessa tai näyttelyssä ei ole mitään vikaa. Se ei ole vain kovinkaan pitkäjänteistä, joka saattaa monista tuntua töksähtelevältä. Itselleni jäi pelin jälkeen paljon enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, joita toivottavasti perkaillaan auki lisäosien muodossa.
Robotit ei kolise
Onneksi peruspeli on kunnossa. Jensen on läpikäynyt päivitysprosessin joka on johtanut suureen määrään uusia modifikaatioita. Perus hakkerointi- ja hiiviskelytaidot ovat tallella, mutta nyt Jensenillä on käytössä myös eräänlaisia kokeellisia taitoja. Kokeelliset taidot ovat voimakkaita, mutta vaativat useimmiten joidenkin muiden taitojen poiskytkemisen, joka johtaa eräänlaiseen tasapainoiluun taitopuun kanssa.
Pääasiassa kokeelliset taidot painottuvat toiminnan puolelle, kuten kestävyyteen ja lähitaisteluun. Tämä on tervetullut lisä Human Revolutioniin jossa aseet olivat yleensä se viimeinen vaihtoehto. Kokeelliset taidot ovat mukava nyökkäys räiskinnän ystävien suuntaan, mutta ne ovat käytännössä turhia niille jotka nauttivat hiippailusta.
Ja hiippailusta Mankind Dividedissa pohjimmiltaan on kyse. Vaikka aseiden käyttöä onkin muutettu nyt napakammaksi, ne ovat silti hieman kömpelöitä, eikä Jensen kestä montaakaan luotia kuolematta, joten Call of Duty tämä ei vieläkään ole.
Sen sijaan passiiviset taidot, kuten voima ja vaikkapa kyky suojautua kaasulta nousevat arvoon arvaamattomaan. Kenttäsuunnittelu on malliesimerkki siitä kuinka tavoitteiden saavuttaminen tehdään pelaajan ehdoilla, ja tapoja suorittaa on aina enemmän kuin kaksi, jopa sivutehtävissä. Kenttäsuunnittelu huokuu löytämisen riemua, ja useimmiten on hauska kokeilla typeriäkin lähestymistapoja eri tavoitteisiin, nähdäkseen vain voiko niin tehdä. Niin, ja ne älykkäimmät tavat huomaa useimmiten vasta tehtävän suoritettuaan, joka lisännee läpipeluuarvoa entisestään.
Pomotaisteluita ei sen sijaan enää ole. Nämä jakoivat mielipiteet edellisessä osassa, mutta on myönnettävä, että erikoiskohtaamiset toivat oman lisänsä muuten rauhalliseen pelaamiseen. Viholliset kyllä vaihtuvat, eikä Jensenillä ole vastassa pelkkää perusmosaa, mutta mitään spesiaalia on turha odottaa. Tämä on sikäli ristiriitaista, että Jensenistä voi edelleen tehdä melkoisen supersotilaan joka tappaa talossa ja puutarhassa. Nyt murhanhimo kuitenkin kohdistuu liian nopeasti lakoaviin vastustajiin jotka eivät yleensä tarjoa kykyjensä saati tekoälynsä puolesta suurtakaan haastetta.
Väliteos
Deus Ex on suunniteltu trilogiaksi. Mankind Divided on tyypillinen väliteos, joka on selkeästi osa jotakin suurempaa kokonaisuutta, jonka näemme vasta myöhemmin. Itse pelillinen osuus siitä on likimain täydellinen, ja hiippailupeleistä pitävät tulemaan rakastamaan sitä.
Sen sijaan tarina ei käynnisty missään vaiheessa kunnolla. Mielenkiintoisia hahmoja tulee ja menee, mutta suurin osa näistä näyttelee suhteettoman pientä roolia tarinanpalasissa, jotka olisivat voineet olla mittaluokaltaan massiivisia. Tämä ei silti tarkoita etteikö peli pysy nautittavana loppuun asti, mutta teemat olisivat vaatineet tarkempaa paneutumista aiheeseen.
Tällaisenaan Mankind Divided on erinomainen hiippailu, jonka narratiiviset ongelmat korostuvat, koska tarkoitettu pelityyli on tutkiva ja kärsivällinen. Fanit ovat varmasti tähän tyytyväisiä, mutta sarjan uusien ystävien lienee parasta aloittaa Human Revolutionista.
Lisää aiheesta
Missing Link tarjoaa selityksen Jensenin riisumiseen, vaikkakin ohuen. Jonkinlainen EMP-kenttä on sotkenut Jensenin augmentit. Se, miksi tällaista kenttää ei ole keksitty käyttää aiemmin jää kommentoimatta.
Deus Ex: Human Revolution Missing Link DLC (PC, PS3, Xbox 360)
Human Revolution muuttaa kaiken. Se on tyylikäs paluu takaisin pelisarjan juurille, nykyajan ehdoilla. Vaikka olemme jo kertaalleen ehtineet arvostella pelin, niin sen PC-versio osoittautui kestotestissä sen verran konsoliversioitaan piukemmaksi, että se ansaitsee oman juttunsa.
Deus Ex: Human Revolution (PC)
Lommoistaan huolimatta Human Revolution on rautaa. Se yhdistää mainion ja old school –henkisen tarinan pelattavuuteen, joka on parhaimmillaan suorastaan erinomaista. Vaikka jouduin itse sykkimään pelin läpi vauhdilla, se oli alusta loppuun kiinnostava ja hauska kokemus. Mutta toisaalta minä pelasinkin peliä ”oikein”, eli niin, että kiersin ne pahimmat ongelmakohdat.
Deus Ex: Human Revolution (PC, PS3, Xbox 360)
Pienistä vioistaan huolimatta Deus Ex: Invisible War on rautainen tieteisseikkailu. Vaikka grafiikkapuoli latistaakin tunnelmaa, pitävät erinomainen tarina ja hyvät ääninäyttelyt pelimaailman hengissä. Kiinnostus uudelleen pelaamiseen on taattu monipuolisen henkilönkehityksen ja tehtävien vapauden ansiosta.
Deus Ex:n tapahtumat sijoittuvat Cyber Punk -henkiseen lähitulevaisuuteen. Deus Ex:n maailma on synkkä paikka, jossa suuryhtiöt hallitsevat käytännöllisesti katsoen kaikkea. Suuri osa ihmisistä elää jatkuvassa nälässä ja köyhyydessä taistellen elämästään huumeiden, korruption sekä väkivallan runtelemassa maailmassa. Rikkaat elävät puolestaan tyylikkäissä luksuslähiöissä keräten ympärilleen rahaa sekä valtaa.
