Fallout 4 (PC, PS4, Xbox One)

20.11.2015 18:30 Heikki Mustonen

Tekijä: Bethesda Game Studios
Julkaisija: Bethesda Softwork
Testattu: Xbox One
Saatavilla: PC, PlayStation 4, Xbox One
Laitevaatimukset: OS: Windows 7/8/10 (64-bit OS vaaditaan), Intel Core i5-2300 2.8 GHz/AMD Phenom II X4 945 3.0 GHz tai vastaava, 8 GB RAM , NVIDIA GTX 550 Ti 2GB/AMD Radeon HD 7870 2GB tai vastaava
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: https://www.fallout4.com
Arvostelija: Heikki Mustonen

Sanotaan se nyt heti alkuun. Fallout 4 on loistava peli. Se lunastaa maltilliset odotukset, tarjoaa jotain lisää, mutta ei pyri räjäyttämään kenenkään päätä uudistuksilla. Jeesuspelejä on ollut ennenkin, mutta tästä uudelleentulemista on messuttu niin hartaasti, että voidaan puhua maniasta. Kaikkien huhujen, feikkilaskurien ja spoilerien jälkeen, Fallout 4 on vihdoinkin täällä. Se on loistava peli, mutta onko se sitä riittävästi, sillä odotukset ovat olleet todella korkealla? Nyt mitataan hype-junan vauhti!

Käyttämättömiä juonikuvioita on maailmassa vielä muutamia, eikä Fallout verota niiden varastoa. Perinteitä pidetään yllä rakentamalla tarina, jossa puoliso kuolee ja ainokainen poika viedään mysteerimiesten toimesta jättömaan tuolle puolen. Hiukan paksumpaa kohtaa haukataan, kun päähahmo onkin 200 vuotta vanha kääpä, joka sulattelee itsensä liikkeelle pakastepussien keskeltä. Jäähyaition on luonnollisesti tarjonnut Vault-Tec, jonka palveluiden tasalaatuisuus ei ole parantunut sitten edellisen Falloutin. Harmillisesti elelyä pommisuojan povessa ei ole tarjolla, vaan matka rauhallisesta lähiöstä sodan runtelemaan tulevaisuuteen käy pikakelauksella.

Kun ohjainta on pidetty kädessä kotvan aikaa (moniplatformisuus ei ole invaliditeetti vaan rikkaus!), huomaa fanipoika olevansa kotona. Aivan kuten peliin liitetty mainoshokema ”tervetuloa kotiin” lupaa. Kun matkaan on päästy, kaikki näyttää tutulta, tuntuu tutulta ja on tuttua.

Fallout 4 istuu tunnelmaltaan saumattomasti samaan jatkumoon sarjan edellisten osien kanssa. Aivan kuin kyseessä olisi jatko-osa. Kun mukaan heitetään vielä yhtenevät kontrollit, pelimekaniikat ja pelattavuus, voi hämmästellen huudella: ”Tämähän on Fallout!”

Tässä piilee ansa, joka saattaa räpsähtää joidenkin pelaajien sormille. Fallout 4 on niin Fallout, että kokonaan uusia vaatteita keisarille odottaneet saattavat pettyä. Jotkin osa-alueet olisivat voineet mennä enemmänkin eteenpäin.

Chopping that meat

Uutta ruosteen kukittamaa kivaa pelissä tarjoaa tukikohtien rakentelu. Kun päähahmo liittyy paikallisen kodinturvajoukon riveihin, viuhahtaa nakki tukikohtien perustamisen suuntaan. Ennen kuin voi laittaa sementtimyllyt pyörimään, pitää tukikohdaksi valitun alueen asukkaat saada puolelleen tai häätää paikan vallanneet rosvot yön selkään.

Ensimmäisen kotipesän lisäksi tukikohtia voi perustaa pelin edetessä enemmänkin. Pitkin poikin säteilyerämaata asustelee pikku yhdyskuntia, jotka koettavat riipiä elantonsa mullasta. Pelaaja voikin halutessaan auttaa myös näitä leveämmän leivän ja turvallisemman elämän suuntaan.

Tarjolla on kaikkea sitä, mitä nykyisissä kyhäilypeleissä on yleensäkin: seinää, huonekalua, puolustusrakennelmia ja kasvimaata. Hyvä tukikohta houkuttelee lähialueen ihmisiä asukkaiksi ja tekemään päivittäiset askareet. Reippaasti toimivaa tukikohtaa on kiva ihastella, mutta sen pelillinen merkitys on erittäin pieni. Tukikohtien tarkoituksena on varmasti sitoa pelaajaa tiukemmin ympäristöön. Käytännössä tämä onnistuu vain osittain, sillä tukikohdat jäävät kulissipahveiksi, joissa homma lirvahtaa simssailun puolelle.

Värilämpötiloissa ollaan pakkasen puolella.

38911 bytes free, missä olen nähnyt tämän ennenkin?

Pieni varoitustarra niiden kylkeen olisi kuitenkin paikallaan.

”Saattaa aiheuttaa riippuvuutta” -teksti voisi auttaa meistä herkimpiä pysyttelemään niistä erossa, sillä pahimmillaan ne vaarantavat pojan pelastamistakin. Allekirjoittanut hurahti välillä tuntikausiksi rakentelemaan ja etsimään puuttuvia resursseja. Tavaroiden löytäminen ja penkkaaminen on iso osa Fallout-kokemusta, ja nyt tukikohtien rakentelu on yksi iso syy lisää kommata autiotalon kaappeja etsien sitä risaista herätyskelloa. Ennustan, että tukikohdista tulemme näkemään vielä huikeita tuubivideoita, aivan kuten hienoimmista Minecraft-rakennelmista.

Onnistuneeksi uudistukseksi voidaan lukea power armorin, tuo ydinenergialla toimivan raskashaarniskan, tuominen lähemmäksi pelin keskiötä. Tämän mini-mechin saa käyttöönsä aikaisessa vaiheessa ja siitä tulee pelaajan arvokkain aarre. Aiemmissa Fallouteissa power armorin on saanut käyttöönsä vasta pelin loppuvaiheissa, joten tämä tuntui alkuun melkoiselta peli-ilon killeriltä. Mutta ei se näin mennytkään: haarniska näet vaatii fuusiopattereita, jota ei ole ihan joka kulmalla saatavilla, ainakaan aluksi. Haarniskaa ei siten voikaan käyttää suruttomasti, vaan se pellit on jätettävä jäähtymään, jotta pattereita säästyisi tärkeämpien taisteluiden varalle.

Lisäksi haarniskan korjailu ja virittely vaatii resursseja ja aikaa, joka sinällään on ihan asiaan kuuluvaa, mutta jossain kohtaa tästä tulee rasite. Kumppanina kulkevan salarakkaan haarniskan jatkuva paikkailu alkaa näet sanalla sanoen kyllästyttämään. Haarniskalla ajaminen on kuitenkin hauskaa puuhaa, vaikka sen vaikutuksista pelitasapainoon voi olla montaa mieltä.

Perusta pelaamiselle on edelleen isompien ja pienempien tehtävien suorittamisessa. Pääjuonta ei ole pakko juosta eteenpäin, riittää kun menee minne power armorin suutin osoittaa, niin työsarkaa löytyy kuin kalloja gootin kaapista. Edellisosiin verrattaessa sabluuna on suoritteiden osalta muuttumaton. Hae, nouda tai ota tarvike x vihollisten keskeltä. Tehtävät voi hiipiä tai räiskiä läpi oman valintansa mukaan, mutta niihin kaupaisi enemmänkin vaihtelua.

Taipaleella kohdataan myös sankka joukko hahmoja, joista toiset ovat onnistuneempia kuin toiset. Xbonella suorituskyky yskähtelee sen verran, että osa ihmisistä on naamaltaan outolaakson asukkeja. Jonkin verran häiritsee myös se, että populaatioon nähden liian moni on persoonallisuus nupikat kello viidessä. Vähempikin teatraalisuus piisaisi.

Kaksi piippua, yksi tankki.

”Avoin maailma” on tulkinnalle altis määritelmä, jonka pelien kehittäjät mielellään liittävät teokseensa, jos se millään muotoa on mahdollista. Mordorissa, Gothamissa ja Maxin suurilla aavikoilla liikutaan kyllä vapaasti paikasta toiseen, mutta avoimen maailman tittelit jäävät saamatta, jos mittatikkuna käytetään Fallouteja.

Todellinen maailma on valintojen, ihmisten ja ajan verkko, jonka parasta digitaalista jäljitelmää Fallout 4 tarjoilee. Se iso, vapaasti liikuttava alue ei ole muuta kuin tyhjää tilaa. Vasta maailma on se lusikka, pöntölle itsensä ampuneen vainajan taskussa. Se on valinnan vapautta ja tapoja hoitaa tilanteet – ja yksityiskohtia. Yksityiskohtia niin paljon että suurin osa menee ohi, aivan kuten oikeassa elämässä.

Sama kaiku on askelten

Vanhaan ja parempaan varaan on turvauduttu myös pip-boyn radiossa. DJ on vaihtunut, mutta monet tutut hitit kauhovat radioaalloilla väkevästi ja viskaavat tuttuihin Fallout-tunnelmiin. Harmillisesti yhdessäkään tehtävässä ei kerätä täytettä tiskijukan keikkasalkkuun, vaan ongelma radion kanssa on edelleen sama. Biisejä on niin vähän, että välillä hulluus koputtelee kypärään. Mahdollista on toki vaihtaa vain klassista musiikkia tarjoavalle kanavalle, mutta vielä parempi on radioton vaihtoehto. Pelin ”oikeat” musiikit ovat tunnelmiltaan synkkiä ja vaihtuvat luontevasti pelitilanteen mukaan. Kokonaisuutta korvalla pitäen musiikkipuoli on onnistunut tehtävässään kiitettävästi.

Kaikki hienoudet ja huonoudet eivät mahdu millään yhden arvostelun piiriin, mutta niitä löytyy jokaiseen makuun. Hamstraajan elämänhallinta ei helpotu vieläkään, mutta aseiden modaaminen toimii hyvin. Säätilojen vaihtelut ovat hienoja katsella, mutta tekoäly on kyvytön kuin naapurin Ismo.

Kokonaisuutena Fallout 4 on täydellinen Fallout-kokemus, mutta tilaa ja kasvunvaraa on vielä reilusti. Modaajat ovat jo lähtökuopissaan, ja spekuloinnit päivitysten ja lisäreiden osalta on aloitettu. Fallout 4 elääkin varmasti pitkän elämän ja uudistuu sen aikana moneen kerraan. Mutta kyllä sen liikkeellelähtökin on jykevää kuin Vault-Techin valmistama panssariovi.

Toinen mielipide (PS4)

Heikin arvosteluun ei ole hirveästi lisättävää, mitä nyt pelin aiheuttamien fiilisten allekirjoittaminen. Liikun itse vahvasti siinä 4,5/5 + Peukku -tunnelmissa, mutta miksi?

Seikkaileminen on niin vahvan mukaansatempaavaa. Pelimaailma on valtava, vaihteleva ja yllättävä. Seikkaillessa kohtaa koko ajan jotain outoa ja jännittävää. Perusmonsujen seassa talsimisen jälkeen löytää aina jonkin uuden tarinan tai paikan, jota on mukava penkoa. Sitä vain näkee jotain kiinnostavaa, menee sinne ihmettelemään ja usein löytää uusia hahmoja, tarinoita ja kokonaisia tehtäväsarjoja, joista parhaat vievät heti mukanaan ja oho, taas on pelattu viisi tuntia ihan jotain muita juttuja mitä piti.

Vaikeusaste kohoaa kauemmas mennessä tasaisesti, ja aina jossain kohtaa huomaa, että nyt ollaan liian kovien tyyppien seassa. Parempi vain koettaa paeta takaisin vähemmän tappavien otusten ja tehtävien pariin, ehtiihän tuohon ilmansuuntaan myöhemminkin.

Tarinallisesti Fallout 4 on monisyinen ja kumpuileva. Omalla kohdallani varsinainen päätarina, sen menetetyn lapsen etsintä, on jäänyt toistaiseksi ihan sivuun, kun sivujuonia ja ihmiskohtaloita riittää tutkittavaksi muutenkin. Pelissä on valtavasti kiinnostavia hahmoja, joiden tarinoista rakentuu hiljalleen laaja kuva elämästä ydintuhon jälkeisessä maailmassa, iloineen ja suruineen. Joissakin tehtävissä tuntuu olevan myös erilaisia lähestymistapoja, hyvinkin erilaisilla päätöksillä. Roolikokemus onkin vahvana ilmassa.

Grendeliina ja Cait, seikkailijat.

Koska vain!

Roolipelikokemus, jotkut voivat ihmetellä. Kyllä, vaikka Fallout 4 onkin ns. toimintaroolipeli, voi siinä luoda oman hahmonsa ja elää roolia. Näytellä. Eli roolipelata. Ei roolipeli määrity sillä, että onko se vuoropohjainen tai reaaliaikainen räiske-elämys, vaan sillä että voiko siinä elää roolia, tehdä asioita omien valintojensa kautta. Ja kyllä Fallout 4:ssä voi ihan riittävässä määrin.

Seikkaileminen suuressa maailmassa on muutenkin mukaansatempaavaa, muun muassa maailman yllätysten ja elävyyden ansiosta. Asioita tapahtuu. Muutoksiakin. Sitä vain kulkee jossain, ja yhtäkkiä kummastelee että mitä tuolla nyt oikein tapahtuu. Tai kulkee viidennen kerran saman paikan ohitse, kun siellä onkin nyt jotain ihan muuta. Häh, mitä tämä nyt on? Eri faktiot toimivat ainakin jonkin verran omiaan suorittaen, ja välistä sitä vain jää tuijottamaan monttu auki, että mitä ihmettä nyt taas. Muutaman kerran aiempien valintojen tulokset ovat myös läiskähtäneet päin naamaa tavalla, joka ei ole ollut ihan omaankaan mieleeni. Jaa että vastuuta jostain päätöksestä pitäisi kantaa, tuota noin, hemmetti.

Näin omakohtaisesti seikkaileminen säteilevässä Bostonissa on myös hyvin kiinnostavaa. Kaupunki on tuttu, olen ollut siellä. Olen kävellyt Freedom Trailin läpi oikeassakin elämässä. Olen käynyt tuossa puistossa, olen käynyt Bunker Hillillä, olen ihastellut USS Constitutionia satama-altaassa. Silloin siinä ei ollut rakettimoottoreita. Olen syönyt illallista Goodneighborsin pormestarin työhuoneessa. Paikat näyttävät tutuilta ja samaistuttavilta. Juuri tällä hetkellä yritän itse asiassa hahmottaa missä täsmälleen ottaen sijaitsee Harpoonin panimo. Tekevät muuten hyvää olutta! Ehkä heistä on jäljellä jotain…

Mitään suurempia ongelmia en ole seikkaillessa kohdannut. Maailma näyttää hyvältä, enkä tasan käsitä mitä jotkut itkevät Falloutin rumuudesta. Niin, eihän siinä nyt jonkun uusimman Call of Dutyn kasvojenmallinnusta ole, mutta miksi pitäisikään? Peli kuitenkin näyttää hienolta ja tunnelmikkaalta. Pelattavuus on muutoin kohdallaan, mutta inventaariojärjestelmä voisi olla paljon parempikin, etenkin kaltaiseni kamahiiren kohdalla. Roinan rahtaaminen, purkaminen ja modailu näet voisi sujua luontevamminkin. Varsinaisia bugeja on tullut vastaan tähän mennessä tasan kolme kappaletta, joista yksi vaati pelin sammuttamisen ja viimeisimmän saven lataamisen.

Fallout 4 on Fallout. Se on Bethesdan roolipelimaailma, jollaisista jotkut tykkäävät, toiset eivät. Mielipide- ja makukysymys. Minulle Fallout 4 on sitä mitä varovasti toivoin ja enemmänkin. Siinä on niin paljon muutakin kuin pelkkää tehtävien läpijuoksua, taikka pelkkää räiskintää räiskimisen vuoksi. Räiskiminenkin on sitä paitsi kivaa! Tärkeämpää on silti se, että mesoamisen lomassa voin aina katsella quest-listaani ja suorittaa tarinallisempia tehtäviä – ja pelata rooliani.

Wasteland oli hyvä peli. Fallout oli hyvä peli. Fallout 2 oli hyvä peli. Fallout 3 ja New Vegas olivat hyviä pelejä. Wasteland 2 oli hyvä peli. Myös Fallout 4 on hyvä peli. Ei siinä sen kummempaa. Nähdään Bostonissa!

Jukka O. Kauppinen