Gran Turismo 5 (PS3)
Tekijä: Polyphony Digital
Julkaisija: Sony Computer Entertainment
Testattu: PlayStation 3, Logitech G25
Saatavilla: PlayStation 3
Pelaajia: 1, 2 (samalla koneella), 2-16 (netissä)
Pelin kotisivu: http://www.gran-turismo.com
Arvostelija: Jani Halme
Useiden viivästymisten ja vastoinkäymisten jälkeen Playstation 3 on vihdoin saanut ensimmäisen Gran Turismonsa. Pitkä kehitystyö ja kova painostus muiden pelien suunnalta ovat nostattaneet valtavia odotuksia, eivätkä olohuoneissaan moottoriurheilemaan janoavat pelaajat odota vähempää kuin niiden täyttymistä kokonaisuudessaan.
Asetetut odotukset eivät ole täysin perusteettomia, sillä vuosien varrella pelin kehittäjä Polyphony Digital on lupaillut sullovansa peliin proverbiaalisen tiskialtaankin. Mukaan on heitetty niin rataeditoria kuin kartingiakin yli tuhannen auton ja 71 ratavariaation lisäksi.
Levylle on itse asiassa sullottu niin paljon dataa että sen liikuttaminen vääristi paikallista aika-avaruusjatkumoa, koska voisin vannoa 20 minuutin asennuksen kestäneen vajaan tunnin. Asennus kannattaa silti sinnitellä läpi, sillä se vaikuttaa merkittävästi pelin aikaisiin latauksiin.
Asennusta seuraava pitkä introvideo auton muodonmuutoksesta aina masuuniin kulkevasta malmikasasta lähtien tehtaan kokoonpanolinjalle asti on vähintäänkin hämmentävä, joskin kieltämättä tyylikäs. Taiteellista osuutta seuraava perinteinen Gran Turismo-tykittely kameran ohi kiitävine autoineen kuitenkin vahvistaa, että konsoliin on laitettu sisään oikea levy.
Miellyttävän pelkistetty alkuruutu esittää rivin ikoneja, joista pääsee hyppäämään muun muassa arcade-pelitilaan, uuteen rataeditoriin sekä Prologuesta tuttuun Gran Turismo TV -tilaan jota kautta löytyy laaja valikoima autoaiheisia TV-ohjelmia, joskin osa vain maksua vastaan. Leijonanosa pelin tarjonnasta kätkeytyy GT Mode -ikonin taakse, josta hallitaan pelaajan virtuaalista kilpauraa ja kaikkea siihen liittyvää oheistoimintaa.
Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet.
Onneksi olkoon, paikka on teidän
Gran Turismojen uramoodi on ollut tyypillisesti kunkin pelin kulmakivi ja tarjonnut pelattavaa sadoiksi tunneiksi. GT5 ei tee poikkeusta, sillä se sisältää valtavan määrän tavaraa kartingista NASCAReihin. Pelin parissa voi helposti viettää tuntitolkulla aikaa ajamatta metriäkään, vain lukien autojen kuvauksia, katsellen museon valokuvakokoelmia tai kuunnellen peliin sisällytettyä liki kahdensadan musiikkikappaleen jukeboksia.
Tyylikkäästi alkanut pelikokemus saa pieniä säröjä uramoodin päävalikkoon tultaessa, sillä jostakin syystä kaikki toiminnot on sullottu yhteen ja ainoaan ruutuun josta löytyy niin neliskanttisia valintoja, pyöreitä nappeja kuin välilehtiäkin. Valikoiden visuaalista sekametelisoppaa on sekä rasittava katsella että navigoida epäloogisten kontrollien ja tarpeettoman nappien painelun takia. Käyttöliittymän auraalinen kokemus kärsii niinikään hieman pelin soittaessa tietyissä ruuduissa lyhyitä musiikkipätkiään jukeboksista valittujen kappaleiden sijaan.
Forzan tyyliin myös GT5 on omaksunut kuljettajalle lieviä roolipelivaikutteita suoritusten perusteella jaettavien kokemuspisteiden muodossa. Kokemuksen karttuessa pelaaja nousee tasoja, joiden myötä pelattavaksi avautuu uutta sisältöä. Kullekin pelissä olevalle autolle, kilpailulle ja erikoistapahtumalle on nimittäin asetettu tasovaatimus, joka pelaajan tulee täyttää. Vaikka mekaniikka on yksinkertainen, se toimii mainiosti auttaen pelaajaa kohdistamaan voimansa tiettyihin haasteisiin ja kilpailuihin kerrallaan. Myöhemmillä tasoilla on tosin pakko grindata jo kertaalleen voitettuja kisoja, jotta pelaaja saisi tarpeeksi rahaa ja kokemusta uusien kisojen avaamiseksi.
Kovasti parjatut lisenssikokeet ovat edelleen mukana mutta tällä kertaa niiden läpäiseminen ei ole ehtona kilpaa ajamiselle. Monelle tämä on varmasti suuri helpotus, mutta suosittelen silti suorittamaan vähintään kansalliset B- ja A-lisenssit ennen kilpailemista. Pronssisten pokaalien saavuttaminen on nimittäin reilusti aiempia pelejä helpompaa, ja kunkin kokeen läpäisemisestä palkitaan kokemuspisteillä sangen avokätisesti.
Nelosen erikoistehtävät, jotka olivat lähinnä laajennettuja lisenssikokeita, nousevat GT5:ssa huomattavasti suurempaan osaan. Mukana on autourheilua laidasta laitaan, sillä listalta löytyy NASCAR-kisoja ovaaleilla, rallierikoiskokeita kartturin nuotittamana ja jopa Kübelwageneilla kisaamista Top Gear -ohjelman radalla. Myös nelosesta tuttu Photo Mode on mukana entistä ehompana ja simuloi uskollisesti omalta osaltaan digitaalista järjestelmäkameraa. Replay-videoissa pikakelauksen täydellinen puuttuminen tosin hankaloittaa valokuvien ottamista omista ajosuorituksista.
Peliin sisällyttetty rataeditori ei varsinaisesti ole editori, vaan ennemminkin ratojen satunnaisgeneraattori. Se näet luo satunnaisia ratoja pelaajan asettamien parametrien mukaan, sen sijaan että ratoja voisi varsinaisesti rakentaa itse. Radat voi tallentaa omalle konsolille ja niitä voi käyttää myös online-peleissä. Lopputulos ei ole ollenkaan hassumpi, mutta ainakin toistaiseksi pitää luopua Alastaron ja Ahveniston ratojen mallintamishaaveista.
Mekaanista kuvataidetta
Autojen hamstraaminen pelaajan mahdottoman kokoiseen talliin on tietenkin olennainen osa jokaista Gran Turismoa. Menopelejä on edelleen tarjolla sekä uutena suoraan autoliikkeestä että käytettynä myynti-ilmoitusten kautta. Tällä kertaa ei kuitenkaan ole aivan täysin sama kumpaa kautta autosi hankit, sillä taustalla piilee pelin ehkä eniten polemiikkia aiheuttanut ominaisuus – standard- ja premium-tason autot.
Huhun mukaan Polyphony Digital on kuluttanut keskimäärin puolen vuoden edestä miestyötunteja ja noin puoli miljoonaa polygonia yhden premium-tason auton mallintamiseen. Tätä ei ole vaikea uskoa, sillä runsaan kahdensadan premium-auton mallinnus on aivan omaa tasoaan. Edes PC:llä ei löydy niille vertaista. Kukin auto on mallinnettu äärimmäisellä pieteetillä pienimpiäkin yksityiskohtia myöten, niin sisältä kuin ulkoa. Auton sisänäkymästä ajaessa ei voi kuin ihailla tarkkuutta, jolla jokainen pieni nappula ja pultinkanta on orjallisesti mallinnettu esikuvan mukaisesti.
Entäs nuo loput noin 800 autoa, jotka eivät ole saaneet premium-käsittelyä? Kaikki myynti-ilmoitusten kautta hankittavat autot ovat standard-tasoa, joka tässä tapauksessa tarkoittaa niiden olevan käytännössä pienin muutoksin GT4:n tai GT PSP:n kehityspuusta siirrettyjä malleja. Standard-tason autojen välillä on lisäksi vielä sisäisiä tasoeroja, tuoreempaan PSP-versioon tehtyjen mallien näyttäessä sentään kohtuulliselta premium-autojen rinnalla.
Koska standard-autoista on mallinnettu vain staattinen ulkokuori, niitä ei voi ajaa sisänäkymästä käsin. Myös vauriot ovat vain yksinkertaisia verteksideformaatioita. Premium-autoista on lisäksi mahdollista vaihtaa korin osia, kuten puskureita ja helmalevityksiä, sekä vaihtaa ja maalata vanteet. Seitsämälletoista premium-autolle on lisäksi tarjolla kahdesta ensimmäisestä Gran Turismosta tuttu kilpamodifikaatio, joka muuntaa auton niin ulkoisesti kuin tekniikaltakin täysveriseksi kilpa-autoksi.
Itseäni ei autojen apartheid erityisesti häiritse, mutta olisin toivonut edes pientä viilausta GT4:sta portattujen autojen tekstuureihin. Nyt ne erottuvat liiankin selvästi muista autoista. Epäilemättä autolistaan kuitenkin tulee, kuten Prologuenkin kohdalla, muutoksia myöhemmin päivitysten ja DLC:n muodossa, joten en näe toistaiseksi aihetta itkupotkuraivarille tämän suhteen.
Autojen visuaalisen puolen lisäksi myös äänipuolen eteen on selvästi tehty reilusti töitä. Autojen ääniä on tallennettu useista eri suunnista ja peli miksaa niistä halutun lopputuloksen katselupaikasta riippuen. Kameran ohi ajaessaan autot kuulostavat pääosin hyvältä, mutta kuljettajan paikalta kuunneltuna suuressa osassa autoja moottorin ääni kuulostaa edelleen hieman ohuelta.
Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet.
Näytä sarves, onko huomenna pouta?
Jos Gran Turismo -sarjan pelejä on tullut hakattua aiemminkin, herättää GT5:n ratavalikoima varmasti mieluisia tuntemuksia. Listalta nimittäin löytyy useita klassisia ratoja, jopa sarjan ensimmäisestä pelistä saakka. Polyphony Digitalin omien ratojen lisäksi maailmalta on peliin kerätty mukaan uusina ratoina Monza, Le Mansin kylässä sijaitseva La Sarthe, NASCAR-radat Indianapolis ja Daytona sekä Top Gear -ohjelman testirata Englannissa.
Sen lisäksi että kustakin radasta on useita eri variantteja, osasta on olemassa myös erikseen versiot, jotka tukevat dynaamista säätä sekä vuorokaudenaikoja. Säätila muuttuu jatkuvasti ajan kuluessa radalla ja taivaan pilvisyys muuttaa ympäristön valoja ja varjoja. Sateen sattuessa radan pinta alkaa tummua ja tuulilasiin kertyy vesipisaroita, jotka virtaavat lasin poikki ajoviiman ja autoon vaikuttavien kaarrevoimien mukaan.
Vuorokaudenaikoja tukevat toistaiseksi vain kestävyysajoja isännöivät Nordschleife ja La Sarthe sekä rallipätkä Toscana. Kellonajat vaihtuvat normaalia nopeammin, joten taivaan punaiseksi värjäävä illan viimeinen auringonkajo vajoaa noin vartissa horisontin taakse yön pimeyden laskiessa radan ylle. Kun vain autojen ajovalot halkovat muutoin pimeää rataa, muuttuu ajaminen huomattavasti haastavammaksi ja kaarteiden opettelu ulkoa on tarpeen.
Kun grafiikka vielä piirretään täydellä 1080p-resoluutiolla ja pääosin 60 ruutua sekunnissa, on pakko todeta, että Gran Turismo 5 on todella upean näköinen peli. Se perustaa grafiikkansa raakaan polygonien määrään ja pitkään piirtoetäisyyteen, eikä yritä piilotella puutteitaan sotkemalla ruutua ylenpalttisella bloom-efektillä. Vaikka Polyphony Digitalin koodarit ovat repineet Playstation 3:sta irti kunnioitettavan määrän tehoa, ovat he silti joutuneet tekemään joitakin kompromisseja visuaalisten efektien suhteen.
Autojen nostattamat volymetriset vesipatsaat, pöly- ja lumipilvet ovat erittäin näyttäviä, mutta niiden ollessa osittain läpikuultavia pudottaa peli pilven takana olevien autojen piirtotarkkuutta neljäsosaan normaalista. Tästä johtuva karkea pikselöityminen erottuu valitettavan selvästi, eritoten kun esteettä näkyvä osa autosta piirretään normaalilla resoluutiolla. Dynaamisesti generoidut varjot on niinikään jouduttu laskemaan matalammalla resoluutiolla, joten ne näyttävät paikoitellen repaleisilta ja välkehtivät omituisesti. Etenkin vuorokaudenaikoja tukevilla radoilla tämä pistää silmään myös puiden ja rakennusten varjojen ollessa reaaliajassa auringon sijainnin mukaan laskettuja.
Tasapainoilua ja äkkipysäyksiä
Vaikka Prologuen ajotuntuma oli pääosin hyvä, lievä epämääräisyys auton pyrkiessä aliohjaamaan vaikeutti oikean nopeuden löytämistä kaarteissa. Tähän on saatu selkeästi parannusta, sillä renkaiden pidon mallinnus ja sen vaikutus ratin force feedbackiin on suorastaan hämmentävän todentuntuista. Peli luo vahvan mielikuvan ratin aidosti fyysisestä yhteydestä eturenkaiden kosketuspintaan, enkä vastaavaa ole aiemmin konsolipeleissä kokenut. Soralla ja lumella tuntumaa autoon tosin on edelleen hieman vaikea omaksua sen liukuessa sivuttain ehkä hieman liian kitkattomasti.
Avusteet poiskytkettynä ajaminen on todella haastavaa, mutta jokainen täysin nappiin osunut jarrutus ja kaarteen läpäisy tarkasti apexia hipoen vapauttaa aitoa onnistumisen tunnetta. Auton painon voi miltei tuntea käsissään ja sen siirtely pyörältä toiselle pienin ohjausliikkein kaasun ja jarrun päällä tasapainotellessa tuntuu luonnolliselta. Esimerkiksi Shelby Cobran vieminen sateisella Nordschleifella on suorastaan hiuksianostattavaa balettia auton pyrkiessä linkoamaan itsensä väkivaltaisesti Nürburgin metsiin joka metrillä.
GT5 on myös sarjan ensimmäinen peli, joka sisältää autojen vauriomallinnuksen. Pelaajan annetaan ensin totuttautua ajamiseen ilman autojen tuhoutumisen riskiä. Vasta tasolla 20 vauriomallinnus alkaa vaikuttaa merkittävämmin, jolloin vaurioita joutuu oikeasti korjaamaan. Pellin oikominen ei muuten ole aivan ilmaista, joten ylenpalttinen törmäily alkaa helposti tuntua lompakossa. Ajoitko Zondasi seinään? Ostapa uutta hiilikuitua puolen miljoonan krediitin edestä.
Vauriomallinnuksen asteittainen esiintuonti on sinänsä ymmärrettävää, mutta olisin silti kaivannut mahdollisuutta kytkeä sen vapaaehtoisesti päälle jo pelin alussa. Tosin vaikka olisitkin hyvä kuski, et voi uskotella itsellesi autosi säilyvän ehjänä, koska tekoälykuskit ovat edelleen sangen eteviä aiheuttamaan kolareita.
Koneen ohjastamien kuljettajien tekoälyä on GT5:ssa kehitetty eteenpäin, mikä on sinänsä ihan hyvä idea, koska ne eivät aiemmissa peleissä juuri älynlahjoillaan yllättäneet. Tekoälykuskien ajotapa mukautuu tilanteisiin ja ne reagoivat muihin autoihin senhetkisen mielentilansa mukaan. Kun edessä tai taustapeilissä on muita autoja, alkaa tekoälykuskin kypärän sisällä lämpö nousta. Periaatteessa ihan fiksu idea, mutta kuskin lämpömittarin elohopean noustessa tappiinsa muuttuu ajaminen täysin älyvapaaksi romuralliksi. Etenkin Top Gearin haasteissa kuudentoista auton letka saa tekoälykuskit välittömästi pois tolaltaan. Seuraus: puhdasta raivoa molemmin puolin peliohjainta.
Ratapäiviä internetissä
Netissä satunnaisia ihmispelaajia vastaan ajaminen ei välttämättä ole yhtään sen rauhoittavampaa kuin tekoälyäkään vastaan, mutta se toki pätee jokaiseen autopeliin. Kuitenkin kun seura on hyvää, on mahdollista saada aikaan huiman jännittäviä ja tasokkaita kilpailuja. GT5 laajentaa merkittävästi online-pelaamista esiosaansa verrattuna ja liittää mukaan huomattavan määrän yhteisöllisiä ominaisuuksia. Koko GT-moodi nivoituu vahvasti pelaajan omaan kaverilistaan, sillä autoja, niiden osia, värejä ja jopa merkinantotorven ääniä voi lahjoittaa kavereilleen. Omia autojaan voi myös lainata, jos haluaa antaa kavereilleen mahdollisuuden koeajaa niitä tai käyttää kilpailuissa.
Varsinainen netissä kisaaminen tapahtuu joko liittymällä jonkun toisen pelaajan luomaan peliin tai aloittamalla oma. Tarjolla olevista peleistä saa esille selailtavan listan, josta näkyy esimerkiksi pelaajien määrä ja ajettava rata. Saadakseen tietoa mahdollisista rajoituksista automallien tai tehon ja painon suhteen on kuitenkin pakko ensin liittyä peliin. Pelin omistaja voisi toki antaa lisätietoja kuvaustekstin kautta, mutta se on käsittämättömästi rajoitettu runsaaseen 20 merkkiin.
Peliin liityttyäsi et joudu notkumaan chatissa odotellen kisan alkamista, vaan voit halutessasi lähteä muiden pelaajien sekaan radalle ajamaan harjoittelu- ja aika-ajokierroksia. Suorastaan loistava idea! Vietinkin runsaasti aikaa ajellen pelkästään kierrosaikoja muiden pelaajien seurassa. Pelin omistajan käynnistäessä kilpailun siirtyvät autot lähtöruudukkoon starttia varten. Lähtöjärjestyksen voi joko arpoa tai määrittää joko suoraksi tai käänteiseksi nopeusjärjestykseksi aika-ajokierrosten perusteella.
Online-pelaaminen on selkeästi alue, joka on jäänyt hieman keskeneräiseksi. Siitä näet puuttuu useita hyviä ominaisuuksia, jotka löytyivät jo Prologuesta. Kuukausittain vaihtuvat tarkasti speksatut kilpailut sekä nopeasti matchmakingilla pelin löytäminen olisivat ainakin olleet mukavia esiosan lisäksi pääpelissäkin. Time attack -moodin netissä olevat leaderboardit puuttuvat myös, mutta ne Polyphony Digital on jo ilmoittanut julkaisevansa joulukuun aikana saapuvassa patchissä ja jatkoa varmasti seuraa.
Gran Turismo 5 on Kazunori Yamauchin rakkauskirje autoille ja siitä paistaa läpi tekijöidensä rajaton intohimo nelipyöräisiä ajoneuvoja kohtaan niiden käyttötarkoitukseen katsomatta. Liika innokkuus on kuitenkin päässyt puremaan nilkkaan, sillä vähemmän mielenkiintoiset alueet, kuten käyttöliittymä, ovat jääneet liian vähälle huomiolle. Pelaajalle nämä eivät kuitenkaan ole yhdentekeviä asioita. Niinpä Gran Turismo 5 jättää lievästi ristiriitaisen tunteen. Toisaalta peli on parhaimmillaan käsittämättömän upea kokemus, mutta välillä se turhauttaa pelaajansa raivon partaalle.
Samaa kuitenkin voi sanoa, enemmän tai vähemmän, jokaisesta aikaisemmasta Gran Turismosta. Kukin sarjan peli, uusin mukaan lukien, on aina onnistunut murtamaan rajapyykkejä niin grafiikan, fysiikkamallinnuksen kuin ajotuntumankin saralla, vaikkakin osaksi pelillisten ominaisuuksien ja käyttöliittymän kustannuksella. Varauksetta en siis voi Gran Turismo vitosta kaikille suositella. Mutta ne, jotka ovat ajopelien suhteen tosissaan ja valmiita katsomaan GT5:n puutteita läpi sormien, palkitaan parhaalla ajokokemuksella mitä tämän sukupolven konsoleilla on tarjota.
Toinen mielipide
Gran Turismo 5 on ollut yksi konsolisodan viimeisiä suuria lyömäaseita. Mikä sen herkullisempaa kuin viritellä vertailua Forza Motorsport 3:n ja uuden Turismon välille. Odotus on ollut pitkä, ja kuten silloin yleensä käy, ei lopputulos millään voi yltää hurjimpien odotusten tasolle.
Tärkein, eli ajotuntuma, on juuri niin hyvä kuin Janikin ehti kehumaan. Toisin kuin Janilla, itselläni ei löydy kilpa-ajokokemusta, mutta kehuihin on silti helppo yhtyä. Etenkin ratilla pelatessa ajaminen on kerta kaikkiaan nautittavaa. Padilla kokemus jää laimeammaksi, eikä omituisia oletuskontrolleja voi lakata ihmettelemästä.
Standardiautojen ja premiumautojen välinen tasoero ei harmittaisi, jos kaikkia pääsisi ajamaan ohjaamosta käsin. Pidän itse ohjaamonäkymästä, joten standardiautot jäivät väistämättä pettymyksiksi, etenkin kun urakehitys on suunniteltu niin, että pelkissä premiumautoissa pitäytyminen käy turhan työlääksi.
En voi myöskään olla nillittämättä käyttöliittymästä. Valikot ovat rumia ja huonosti suunniteltuja. Tärkeitä asioita joutuu välillä metsästämään aivan liian monen mutkan takaa. Erityisen harmilliseksi koin sopivan automallin etsimisen kuhunkin kilpailuun. Jos tallissa ei löydy ennestään hyväksyttyä menopeliä, on sopivan metsästäminen autokaupan puolelta aivan liian työlästä. Kunnolliset haku- ja vertailutoiminnot tekisivät hyvää.
Gran Turismo 5 onkin peli, jossa on keskitytty lopulta pelkkään ytimeen. Ajaminen tuntuu upealta ja premiumautoja kelpaa ihailla. Ratavalikoima on myös kiitettävän kattava. Muu sisältö ja kehykset sen sijaan vuotavat. Ehkä tekijöiden olisi kannattanut karsia erikoiskisojen kaltaisia sivujuonteita ja keskittyä hiomaan pääpeli mahdollisimman täydelliseksi.
Virheistä huolimatta Gran Turismo 5 on kiistatta PlayStation 3:n paras ajopeli. Konsolikaahailujen kärkipaikasta se käy tiukkaa kamppailua Forza 3:n kanssa. Lopullisesta voittajasta kinataan varmasti vähintään seuraavan Forzan julkaisuun saakka, sen verran tasaisesta kisasta on kyse. Molemmilla on omat vahvuutensa, ja fanaattisimmat konsoliautoilijat nauttivat varmasti molemmista.
Juho Anttila
Gran Turismo -sarjan luoja Kazunori Yamahchi
Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet.
G5-ennakkojuttujamme
Gran Turismo 5 – katso videoreportaasit ja Kazunori Yamauchin haastattelu pelin julkaisujuhlasta
Gran Turismo 5 julkaistiin Madridissa superautojen ja Yamauchin säihkyessä
Lisää aiheesta
Gran Turismo 4 vastaan todellisuus
Lue myös
Harry Potter and the Deadly Hallows – Part 1 (PC, PS3, Xbox 360, Wii)
WRC FIA World Rally Championship (PC, PS3, Xbox 360)
