Grand Slam Tennis 2 (PS3, Xbox 360)

14.03.2012 14:45 Henri Heikkinen

Tekijä: EA
Julkaisija: EA
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1, 2-4 (samalla koneella, internetissä)
Pelin kotisivu: www.ea.com/fi/grand-slam-tennis-2
Arvostelija: Henri Heikkinen

EA Sport, urheilupelien kuningas – ainakin julkaistujen pelien määrällä mitattuna – on päättänyt ottaa haltuun konsolitenniksen. Grand Slam 2 on jatkoa Wiille vuonna 2009 julkaistulle pelille, joka ei koskaan päätynyt muille alustoille.

EA:lla on lähes määrättömät resurssit tehdä mitä se haluaa, ja se paistaa läpi myös Grand Slam Tennis 2:ssa. Viimeistely on huolellista ja pelistä löytyy oikeastaan kaikki mitä tennispelistä voisi odottaa. Riittääkö se kuitenkaan loistavaan pelikokemukseen?

Samaa mitä Pongissa

Heti alkuun varoitan, että minulle Björn Borg on tutumpi vaatemerkkinä, mikä varmasti näkyy myös arvostelussa. Tennispuritaanit varmasti siis löytävät pelistä paljon sellaisiakin nyansseja, jotka tavan kynäniskalta jäävät huomaamatta.

Enemmän tennistä tunteville peliin on aika tunnistettavasti lisensoitu aimo määrä tunnettuja pelaajia niin nyky- kuin retrokentiltäkin, aina Boris Beckeristä Venus Williamsiin. Lisensoitujen pelaajien ulkonäön lisäksi myös heidän pelityylinsä on (mainospuheiden mukaan) tuotu peliin, mutta vähemmän tennistä tuntevana en voi siitä varmistua.

Pelin kansikuvapoikana on John McEnroe tyylikkäällä kasaripermiksellä varustettuna. Starojen lisäksi pelistä löytyy luonnollisesti liuta lisensoituja kenttiä ja turnauksia, kuten Wimbledon ja US Open.

En ole mikään suuri urheilupelifani, mutta aina silloin tällöin on hauska tehdä virtuaalisesti jotain sellaista mitä tosielämässä ei viitsi. Koska kyseessä on orjallisesti hyvinkin tuttuun lajiin liittyvä peli, ei Grand Slam 2 sinänsä ole mitenkään yllätyksellinen. Samaa tennistä siinä pelataan kuin Virtua Tenniksessä tai Pongissa aikanaan.

Erot löytyvätkin pinnan alta. GST2 käyttää samankaltaista analogitikkukontrollia, jollainen on nähty viime vuosina mm. Fight Nightissa ja muissa firman urheilupeleissä.

Total racket control –nimeä kantava kontrollisysteemi toimii kaikessa yksinkertaisuudessaan niin, että erilaiset lyönnit tehdään oikealla analogitikulla, jolloin pienen harjoittelun jälkeen lyönnin suunnan ja voimakkuuden säätö onnistuu. Kaltaisiani kasuaalipelaajia varten rinnalla toimii myös perinteinen nappikontrolli. Pleikkariversiossa on ilmeisesti myös Move-tuki, mutta sitä en valitettavasti päässyt testaamaan.

Tennistähti Heikkinen

Grand Slam on visuaalisesti näyttävä ja hyödyntää EA:n pelinaama –teknologiaa, jolla saa itsensä peliin. Oman naamansa voi käydä rendaamassa vaikkapa EA:n kotisivuilla, jolloin se on käytettävissä sellaisenaan toimintoa tukevissa peleissä. Kyllähän sitä aina mieluummin katselee omaa naamaansa ja lihaksikasta vartaloaan pelistä kuin peilistä.

Omaa uraansa voi sitten kehittää pitkässä uramoodissa, satunnaisissa matseissa tai turnausklassikoissa, joissa pääsee ottamaan revanssia yhteensä eri klassikkomatseissa. Alkuun auki ovat vain 2000-luvun pelit, mutta aikansa nyhräämällä pääsee elämään uudelleen myös mm. Björn Borgin ja John McEnroen vuoden 1980 Wimbledon –finaalin. Luonnollisesti myös perustarpeet täyttävä moninpeli löytyy.

John McEnroe ja Pat Cash on palkattu peliin kommentaattoriksi. Selostus kuulostaa hyvältä ja tuo mukavan illuusion peliä oikeasti seuraavista selostajista. Luonnollisesti paljon pelanneelle alkaa ennalta nauhoitettu selostus toistamaan itseään, mutta toisaalta, ei sitä niin tarkasti koskaan kuuntele.

Missä lajin sielu?

Tennis on verrattain helppo kopioida videopelin ruudulle, sen jännittävyys kun televisiosta seurattavana lajina on nimittäin mielestäni aika lähellä Pongia. Jos EA ymmärtäisi, miksi tennistä ylipäätään seurataan, se ottaisi mallia mainiosta Dead or Alive Xtreme Beach Volleyball –pelistä ja tekisi Anna Kournikovan tähdittämän tis..tennissimulaation.

Kuten Pong, on oikeakin tennis pelattuna kuitenkin huomattavasti hauskempaa kuin vierestä katsottuna. Grand Slam 2 on taitavasti viimeistelty tennispeli, josta löytyy kutakuinkin kaikki mitä tennispelistä nyt voisi kuvitella löytyvän.

Pelatessa tosin jää koko ajan sellainen tunne, että pelisuunnittelun keskeinen työkalu on ollut Excel ja pelisuunnittelijana Al Goritmi. Pelistä puuttuu täysin sellainen sielu ja omaleimaisuus, mikä nostaisi sen jotenkin erityiselle jalustalle. Kaikki on tehty liiankin varman päälle.

Mikäli tennis napostelee muutenkin kuin minihameisten naispelaajien vuoksi, niin Grand Slam Tennis 2 tarjoaa kyllä kaiken minkä lupaakin. Mikäli tämän missaa, niin eiköhän ensi vuonna ja siitä hamaan tulevaisuuteen tule kausipäivityksiä.