Grid 2 (PC, PS3, Xbox 360)

17.06.2013 16:00 Heikki Takala

Tekijä: Codemasters
Julkaisija: Codemasters
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Laitevaatimukset: Windows Vista/7, 2,4 GHz tuplaydin, 2 Gt keskusmuistia, DirectX11-yhteensopiva näytönohjain, 15 Gt kiintolevytilaa.
Pelaajia: 1, 2-6 (internetissä)
Pelin kotisivu: www.gridgame.com
Arvostelija: Heikki Takala

Codemasters on ollut rallipelikehittäjien eliittiä sitten Colin McRae Rallyn, tuttavallisemmin Kilin Kolinin ilmestymisen. Studion signatuurisarjaksi muuttunut Dirt, ja tämän jatko-osat ovat olleet kutakuinkin ainoita vaihtoehtoja rallipelien ystäville yhdessä alkuperäisen Gridin kanssa, joka roiski lietteet radan reunalta kilpailijoiden päälle ilmestyessään joitakin vuosia sitten.

Nyt Grid on edennyt seuraavaan osaansa. Monikaan asia ei ole muuttunut. Kyseessä on vieläkin agressiivinen autoilu läpi vaihtuvien ratojen, viihdyttävällä sekoituksella perinteistä rata-autoilua sekä suoraviivaista rallia.

Gridin toinen osa on ottanut askeleen kohti arcade-autoilua. Siinä missä ensimmäinen Grid nojasi vahvasti oikeisiin ajolinjoihin sekä tarkasti ajoitettuihin jarrutuksiin, on Grid 2:n painotus pikemminkin driftaamisessa. Autot ovat raskaita ja jäykän oloisia, ja ajomallinnus käytännössä anelee pelaajaa ampumaan mutkat suoriksi pienessä sladissa.

Mistään Burnoutista ei ole kuitenkaan kysymys. Vaikka Grid keskittyy uudessa osassaan yhtä paljon näyttävyyteen kuin ajotuntumaan, virheitä on silti helppo tehdä, eikä mikään maailman driftaus pelasta kuskia joka kaahaa kahtasataa neulansilmämutkaan. Paitsi pikakelaus. Virheen tehdessään kuskilla on mahdollisuus kelata aikaa taaksepäin kohtaan jossa asiat menivät pieleen, ja yrittää uudestaan. Tällä on kuitenkin vain rajoitettu määrä käyttökertoja, eikä esimerkiksi itseni laista toheloa moinen ominaisuus auta tippaakaan. Ajotuntuman opettelu on siis edelleen pakollista.

Simulaatiomainen

Grid kävelee ohutta nuoraa pitkin. Se on miltei simulaatio, muttei kuitenkaan aivan. Pelin tarina sijoittuu kuvitteelliseen World Racing Leagueen, jonka ainoa tarkoitus on nivoa yhteen sarja erilaisia kisoja hyvinkin erilaisissa olosuhteissa ja kaikilla maailman mantereilla. Sijoittuminen on pakollista, sillä ainoastaan listasijat palkitsevat kuskin uusilla faneilla, joka avaa entistä vaikeampia haasteita peitottaviksi.

Ympäristöt ovat virkistäviä. Yhtenä hetkenä kaahataan läpi pikakokeiden, joissa Grid on selkeästi parhaimmillaan, kun seuraavaksi saattaa olla luvassa tiukkaa rata-autoilua kuuden muun kilpakumppanin kanssa. Kanssakilpailijoiden kunnioittaminen on avainasemassa, sillä toisin kuin monessa muussa kaahailussa, rengasrikot ja koneen poksahtamiset ovat Gridissa aito huolenaihe. Vaurion voi asettaa myös ainoastaan kosmeettiseksi, mutta tämä syö pois siellä olemisen tunnetta eikä ole missään mielessä suositeltavaa.

Gridin kuningasajatus ovat dynaamiset Liveroute-radat, joissa kaiken opitun voi heittää kerralla romukuoppaan. Nämä radat vaihtuvat dynaamisesti ja luovat suloista kaaosta, kun kukaan ei voi olla aivan varma siitä, mihin suuntaan seuraava mutka saattaa kääntyä. Samalla Liveroute lienee myös Gridin yksi turhauttavimmista ominaisuuksista, sillä se saattaa muuttua puhtaaksi anarkiaksi, kisaajien törmäillessä toisiinsa täysin puskista tulleen neulansilman keskellä. Tähän syypää on kuitenkin usein pelaaja, sillä tekoäly on varsin hyvä arvaamaan mitä seuraava mutka tuo tullessaan.

Liveroute on Gridin pelastava enkeli, sillä vaikka ympäristöissä variaatiota onkin, radat tuntuvat turhan paljon samasta puusta veistetyiltä. Tämä yhdistettynä tosiasiaan että yksinpeliä jauhetaan noin viiden kauden ajan, tekee radat usein turhankin tutuiksi. Tilannetta helpottavat hieman erilaiset haasteet joita Grid heittää kuskin tielle. Kyseessä voi olla mitä tahansa virheettömästä ajosta tietyn huippunopeuden saavuttamiseen, näiden suorittaminen on addiktoivaa. Jopa siihen pisteeseen asti että kisoja tulee usein aloitettua alusta ainoastaan pieleen menneen haasteen tähden. Harvat haasteista ovat kuitenkaan pakollisia. Niiden ainoa tarkoitus yhdessä Liverouten kanssa onkin tuoda hyppysellinen suolaa muuten lievästi itseään toistaviin kisoihin, sillä vaikka autokavalkadi on suuri, moni niistä käyttäytyy turhan paljon toistensa kaltaisesti.

Kromi kiiltää

Vaikka konepellin alla ei juuri yllätyksiä lymyä, pinta on käsittämättömän kaunista. Muutamia hieman rujompia ratoja lukuunottamatta Grid on kaunis peli. Valon ja varjon leikki metsän siimeksessä on hypnoottista katseltavaa, ja autot on mallinnettu huolella aina pintoja myöten, jotka heijastavat takaisin niin pilvet siniseltä taivaalta kuin ilotulituksen pariisin yöstä.

Simulaation nimeen vannovat pettynevät kuitenkin siihen tosiseikkaan ettei auton sisustoja ole mallinnettu lainkaan. Tämä tarkoittaa myös sitä, ettei kuvakulmaa ole mahdollista laittaa ratin taakse, joka syö osansa immersiosta. Audiopuoli on miellyttävää rymyämistä ja moottorien jylinän tuntee persuksissa asti, sikäli kun äänentoisto ja naapurit antavat siihen myöten.

Grid on hieman kaksijakoinen kokonaisuus. Sen suurin ongelma on itsensä toisto. Tämä on kummallista, sillä Codemasters olisi luultavasti helposti pystynynyt mallintamaan peliin mukaan joitakin kuuluisimmista Formula-radoista, onhan firmalla takataskussaan ihan aito F1-lisenssi. Nyt rata-autoilijoille ei ole tarpeeksi tekemistä, ja he siirtynevät nopeasti aidon formulan tai Forzan pariin. Rallikuskit puolestaan tuskin irroittavat hikisiä näppejään Dirtista, sillä Grid ei tarjoa aivan aitoa ajomallinnusta sorassa ryynääville kuskeille ja nojaa liikaa driftaamiseen.

Oman mausteensa kokemukseen tuo toki moninpeli, jossa edistyminen on irroitettu täysin yksinpelikokemuksesta. Lievästi tylsänpulskeat kisat tuskin kuitenkaan pitävät pelaajia liimattuina penkkeihinsä kovinkaan kauaa, sillä variaatiota ei vain ole tarpeeksi. Tästä huolimatta se on hauskaa aikansa, se ei vain tarjoa mitään mitä jo ilmestyneet ajopelit eivät olisi tehneet paremmin.

On kuitenkin myönnettävä että Grid on viihdyttävä. Kausien läpi kahlaaminen ja uusien fanien hankkiminen on mukavaa puuhaa, ja ajaminen on tarpeeksi anteeksiantavaa sunnuntai-simuloijille, jotka eivät odota autopeliltään elämää suurempaa. Erilaisia autoja on tarpeeksi ja vauhdin tuntu on aito. On kuitenkin vaikea sanoa kenelle Grid on tarkoitettu. Se suhtautuu niin ralliin kuin rata-autoiluun asiallisesti, kallistumatta koskaan kunnolla kummallekaan puolelle. Kenties vastaus on niille kuskeille jotka haluavat kokeilla hieman kaikkea paneutamatta kuitenkaan juuri mihinkään.

Toinen mielipide

Ensimmäinen Grid jäi minulta aikoinaan välistä, vaikka demoa vähän kokeilinkin. Peli jätti kuitenkin positiiviset tunnelmat ja muistikuvissani se oli peli, jossa kipinät lensivät ja auton pellit murskaantuivat näyttävästi törmäyksissä. Olinkin innoissani, kun sain käsiini pelin jatko-osan. Siitä löytyisi varmasti samanlaista tunnelmaa. Mutta vaikka Grid 2 on hyvä peli, niin valitettavasti se ei vastannut kaikkiin odotuksiini.

Grid 2:n paras ja koko pelin tärkein ominaisuus on hyvin mallinnettu ajotuntuma, joka tasapainoilee realismin ja arcade-kaahailun välimaastossa. Autot käyttäytyvät realistisesti, mutta samalla niillä on jokin ylilyöty ajo-ominaisuus. Jotkin on esimerkiksi helpompi saada sivuluisuun, kun taas toiset liimautuvat tiehen kuin kärpäspaperiin ja niin edelleen. Tämä tuo mukavasti vaihtelua autojen välille.

Pelin suurin miinus tulee siitä, ettei ohjaamonäkymää ole mallinnettu lainkaan. Törmäyksiä korostavassa pelissä olisi mukava nähdä esimerkiksi tuulilasin rikkoutuvan osittain tai jopa pirstoutuvan kokonaan. Nykyinen konepeltikuvakulma ei onnistu luomaan yhtä hyvin tunnelmaa.

Liveroute-radat herättävät minussa ristiriitaisia tuntemuksia. Toisaalta ne toimivat hyvin moninpelissä, mutta yksinpelin puolella ne herättävät minussa inhoa. Jatkuvasti muuttuva rata on hyvä idea ihmisiä vastaan pelatessa, sillä kukaan ei voi tietää seuraavan mutkan suuntaa ja tiukkuutta. Tekoälyvastustajiin tämä ei kuitenkaan päde, sillä he tietävät käännöksistä kaiken mahdollisen etukäteen. Siinä missä minä jouduin aina varautumaan mutkaan tullessani neulansilmäkäännöksiin, vastustajat tiesivät kyseessä olevan pelkkä 90 asteen käännös ja hurauttelivat huolettomasti ohi. Onneksi tekoäly ei kuitenkaan turvaudu kuminauhaan, sillä hyvin ajamalla on mahdollista kuroa jopa useiden sekuntien ero takana tulevaan vastustajaan.

Miinuksista huolimatta viihdyin erittäin hyvin Grid 2:n parissa. Napakan ajotuntuman, näyttävän ulkoasun ja kuminauhatekoälyn puuttumisen yhdistelmä takaa sen, että pelin parissa viihtyy pitkään. Ennen moninpeliin hyppäämistä kannattaa kartuttaa ensin runsaasti ajokilometrejä. Kokeneet kilpakumppanit antavat nimittäin tulokkaille todella jäätävää kyytiä.

Leevi Rantala

Kolmas mielipide

Codemastersin Grid oli joskus aikanaan rata-autoilupelien kuuminta eliittiä, joskin jo tuolloin käytiin kovaa keskustelua siitä, onko kyseessä kultaa vai kalkkunaa. Jatko-osaa on väsätty pitkään ja hartaasti, mutta samalla kilpailu on niin paljon entistä tiukempaa, ettei oman lokeron löytäminen ole ihan helppoa. Yllättäen Grid 2 onnistuu tässä kuitenkin verrattain hyvin.

Arcaden ja simulaation väliin ampuva ajomalli kallistuu selvästi arcaden puolelle. Se on hyvä asia, sillä toisella laidalla tulisi herkästi turpaan genren suuruuksilta. Racing line ei nyt ole pääasia, vaan mutkiin voi kiitää suomityyliin kahva edellä. Samalla ajomalliin voi virittää reilusti räimeenä ja kumin kärynä näkyvää anarkiaa.

Kisasta ja kisatyypistä toiseen vievä yksinpeli jaksaa viihdyttää, vaikka eteneminen tuntuukin välillä hieman hitaalta. Samojen ratojen tahkoaminen liian pitkään kyllästyttää, joskin reittejä lennosta arpova LiveRoutes-ominaisuus lisää tuoreutta kokemukseen. Uskallan epäillä, että dynaamisia ratoja tullaan näkemään jatkossa muissakin peleissä.

Pelin tarjoamaa mahdollisuutta kelata tapahtumia taaksepäin tarvitaan jatkuvasti, eikä vähiten tekoälyn suuripiirteisyyden vuoksi. Pelti rymisee ja kisa on pilalla hyvinkin herkästi, mutta onneksi kelausmahdollisuus pelastaa pahimmalta turhautumiselta. Moninpelin puolella tätä konstia ei ole ja meno äityykin herkästi väkivaltaiseksi. Hetken rytisevää hupia etsivä viihtyy, mutta vakavammin pelaavalle moninpeli on turhauttava kokemus.

Grid 2 tarjoaa viihdyttävää, vauhdikasta ja anarkististakin ajettavaa yllin kyllin. Pelille on vaikea nähdä jatkuvuutta. Sen tarjoamilla radoilla tuskin kaahataan kovin aktiivisesti enää vaikkapa vuoden kuluttua. Ehkä tämä ei ole tarkoituskaan, riittää, että tarjolla on roisi adrenaliinipurskaus, jonka parissa viihtyy hetken jos toisenkin ennen paluuta vakavammin otettavien ajopelien pariin.

Juho Anttila

Neljäs mielipide

GRID-sarja on ollut minulle eräänlainen väliinputoaja. Tuhdimmat ja isommat pelisarjat ovat antaneet kaikin puolin asfaltilla sen, mitä GRID on yrittänyt. Soralla taasen Codemastersin Dirt-sarja on kelpo arcadea. Aikoinaan tosin ensimmäistä Gridiä mehusteltiin ja syystäkin, sillä konsoleille ei ollut ajopelirintamalla vielä varsinaisesti kilpailua.

Nyt tilanne on kääntynyt päälaelleen, mikä tekee GRID 2:n tilanteesta vähän hankalan. Kaikki on jo oikeastaan nähty, eikä peli yllätä oikein millään sektorilla. Ei tosin petäkään. Se on alusta loppuun puhdasta arcade-kaahailua, eikä yritä olla mitään muuta. Kumi käryää, pelti taittuu, kontaktia ei kaihdeta ja sitä kuuluisaa kylkimyyryä mennään mutkasta mutkaan. Codemastersin rakkaus autourheilua kohtaan on käsinkosketeltavissa ja tunnelmaan pääsee varmasti.

Vaan onko markkinoilla tilaa Grid 2:lle? On ja ei. Peli näyttää ja kuulostaa ihan kivalta, eikä pelattavuuttakaan voi moittia, mutta jotain jää silti kaipaamaan lisää. Tai sitten kaikki tarpeet on jo koettu. Kaiken maailman Shiftien, Need for Speedien sun muiden asfalttikaahailujen seassa GRID ei tunnu tarpeeksi tuoreelta. Peli ottaa hieman liian varman päälle, eikä yksinään pelatessa tule tunnetta, että tätä lisää ja paljon.

Moninpelikin kärsii jo pelaajakadosta, vaikka loistava ja ilmainen Destruction Derby -lisäri julkaistiin hiljattain. Mutta kun ei niin ei, taisi ikävä kyllä jäädä GRIDin taival kesän pituiseksi.

Ihan kivaa autoilua siis, kunhan löytyy peliseuraa. Yksin ei oikein sytytä, kimpassa senkin edestä, mutta kimppakivaa on vaikea löytää enää kesän jälkeen. Uutuudenviehätys on selkeästi jo koettu ja peli on aika riskitapaus sitä harkitseville.

Kalle Laakso

Race Driver: GRID (PC, PS3, 360)

Reilu vuosikymmen sitten konsoliautoilijoiden sydämiin murtautunut vakioautoilusarja tekee kaivatun paluun. Kokonaisuuden selkärankana toimiva uratila on kokenut suurimman muutoksen, sillä juonellinen ura on korvattu pelkillä kilpailuilla ja henkilökohtaisella sihteerillä.

Mulkaisu: GRID 2

Codemastersin vuosia odotettu GRID 2 -autopeli on vihdoin saapunut kaahailukansan keskuuteen. Arvostelu- ja myyntimenestyksen jatko-osaa on kehitetty kärsivällisesti puoli vuosikymmentä, mutta onko GRID 2:lla kannuksia tuoda ylikyllästettyyn autopeligenreen enää tuoretta sisältöä?