Hearts of Iron IV – fantastinen peli haastaa ja koukuttaa (Linux, Mac, PC)

21.06.2016 16:05 | Miikka Lehtonen

Hearts of Iron IV

Tekijä: Paradox Interactive
Julkaisija: Paradox Interactive
Testattu: PC Windows 10, Intel Core i5-4670k, 16 Gt muistia, GeForce GTX 970
Saatavilla: Linux, Mac, PC
Laitevaatimukset: PC Windows 7 tai uudempi, Intel Core 2 Quad Q9400, 4 Gt muistia, DirectX 9.0c -yhteensopiva näytönohjain
Pelaajia: 1, 2-32 (lähiverkossa ja internetissä)
Pelin kotisivu: https://www.paradoxplaza.com/hearts-of-iron-iv
Arvostelija: Miikka Lehtonen

heartsofiron4_arv_04

 

Toinen maailmansota. Kammottava, mutta hyvin merkityksellinen jakso modernissa historiassamme. Sota meni kuten meni, mutta mitä jos asiat olisivat menneet toisin?

Kaikilla sodasta kiinnostuneilla on omat teoriansa, joita on oikeasti vähän hankala testata. Mutta videopeleissä? Voi pojat!

Ruotsalaisen Paradox Interactiven peleillä on aina ollut Maine, ansaitusti. Kuten niin usein muulloinkin, maine ei ole yksiselitteinen. Yhtäältä pelejä on aina pidetty kiehtovina, kattavina ja suorastaan erinomaisina strategiapeleinä. Toisaalta niillä on maine peleinä, joiden oppimiseen tarvitaan vähintään kanditason omistautumista.

Firman tuorein julkaisu, Hearts of Iron 4, on kuin oppikirjaesimerkki molemmista tapauksista.

Hearts of Iron 4

Hearts of Iron 4

Vaihtoehtoista historiaa

Hearts of Iron 4 on eeppinen strategiapeli, jossa pelaaja ottaa haltuunsa yhden maailman maista toisen maailmansodan kynnyksellä. Suuret linjaukset on hakattu kiveen – kävi miten kävi, natsi-Saksa ja vapaa maailma ottavat tavalla tai toisella yhteen – mutta kaikki vähänkään pienempi vaihtelee pelistä toiseen suurestikin.

Arvostelua varten pelaamiini Hearts of Iron 4 -peleihin mahtuu monta aloitettua ja miltei yhtä monta kesken jäänyttä kampanjaa eri mailla, joiden aikana nähtiin yllättäviä ja ihmeellisiä vaihtoehtohistorioita.

Joskus fasistien haltuun joutunut Yhdysvallat otti ja valloitti koko Pohjois-Amerikan. Toisen kerran liittoutuneiden rivit hajosivat jo ennen sodan alkua, jättäen Ranskan taistelemaan yksin akselivaltioiden mahtia vastaan. Kerran Hitleriä vastaan juonineet kenraalit aloittivat avoimen kapinan ja Saksa jakautui jo sodan alkuvuosina kahtia, käyden kipeää sisällissotaa samalla kun koko muu Eurooppa hakkasi kepillä laidoilta.

Tällaiset tarinat ovat se syy, miksi Hearts of Iron 4 on niin erinomainen peli. Vaikka se ei sisälläkään samanlaisia proseduraalisia tarinatapahtumia kuin vaikka Crusader Kings II, pelatessa tulee silti luotua aina tarinoita. Joskus tarinat ovat hienoja, toisinaan taas pelin pienten (ja suurempien) outouksien aiheuttamia huumoripläjäyksiä. Yleensä ne kuitenkin ovat kiehtovia, kiinnostavia ja niin erilaisia kuin kaverilla.

Niistä nauttiakseen täytyy tehdä tosin aika paljon työtä.

Hearts of Iron 4

Hearts of Iron 4

Herra (tai rouva) sotaministeri

Pelaajan roolia Hearts of Iron 4:ssä on hieman vaikea määritellä. Ehkä paras luonnehdinta olisi, että hän on eräänlainen politiikan ja sodan henki. Pelaajalla on periaatteessa aika vapaat kädet komentaa halumaansa maata valitsemallaan tavalla. Hän pääsee tuunailemaan hallitusta ja nimittämään siihen erityisosaajia, käskyttämään maan armeijoita (ja laivastoja, sekä ilmavoimia), säätelemään kauppasuunnitelmaa, ohjaamaan yleistä maan suuntaa ja rakentamaan infrastruktuuria.

Mistään Civilizationin kaltaisesta jumalsimulaatiosta ei kuitenkaan ole kyse, sillä pelaajan valta ei ole absoluuttinen. Maalla on oma tahtonsa ja jopa kansallinen persoonallisuutensa. Se vaikuttaa peliin ja pelaajan vapauteen yllättävän paljon, komentaako vaikka fasistista Italiaa tai demokratian kehtoa, Yhdysvaltoja. Se, mikä on sallittua yhdelle (kuten vaikka sodan julistaminen naapurimaalle kuin kirkkaalta taivaalta) vaatii toiselta hyvinkin tiettyjä olosuhteita.

Pelaajan luoviessa ja soutaessa sodan aalloilla maa reagoi tapahtumiin, uupuu sodan venyessä ja saattaa vaikka joutua vallankaappauksen uhriksi. Tai ehkä jokin toinen puolue pääsee demokraattisissa vaaleissa valtaan ja heittää kapuloita pelaajan rattaisiin?

Tekemistä on valtavasti, sillä juuri mitään ei voi tehdä ihan tuosta vain. Vaikka pelaajalla on teoriassa valtaa tehdä miltei mitä tahansa, kaikki maksaa jotain. Tässä kohdin peli tekee hyviä ja onnistuneita (sekä erittäin tarpeellisia) abstraktioita. Maata pyöritetään periaatteessa kolmella valuutalla. Poliittinen voima on se lihas, jota jännitetään, kun haluaa vaikka antaa maan panssarivoimien suunnittelunakin Fiatin tehtaille.

Hearts of Iron 4

Hearts of Iron 4

Infrastruktuurin rakentaminen taas maksaa teollista mahtia, jota saadaan lisää rakentamalla samaista infrastruktuuria. Asia ei toki ole aivan näin yksinkertainen, sillä peli jaottelee teollisuutta siviilitehtaisiin, sotilastehtaisiin, telakoihin ja niin edelleen.

Se kolmas valuutta taas on aselajikohtainen kokemus, jota hankitaan harjoitusten ja taistelun avulla. Kokemusta poltetaan, kun haluaa vaikka määrätä, että moottoroidussa jalkaväkidivisioonassa on sitten jatkossa yksi komppania panssarivaunuja, tai että siihen liitetään tiedustelukomppania.

Pinnan alta löytyy paljon muitakin mekanismeja ja niihin liittyviä alimekanismeja, kuten vaikka käytössä oleva miesvoima, erilaisten sotilaskalustojen valmistaminen, uusien teknologioiden tutkiminen ja niin edelleen.

Hearts of Iron 4 on siis hyvin kattava, raskas ja monipuolinen strategiapeli jo ennen kuin ensimmäistäkään laukausta on ammuttu. Eikä toki suotta, sillä niin tärkeitä kuin sodan syttymisen jälkeen tehdyt toimet ovatkin, vähintään yhtä tärkeää on se, miten sotaan valmistautuu. Jos maa ei ole rakenteeltaan ja asenteiltaan valmis sotaan, kokemuksesta tulee karu.

Eräs mielenkiintoisimmista ideoista on kansallinen fokus, eli käytännössä kullekin maalle yksilöllinen kykypuu. Se nojaa historiallisiin tapahtumiin ja ideoihin, mutta myös fiktiivisiin ”mitä jos” –skenaarioihin. Brittimaan hallitsija voi esimerkiksi keskittää fokuksensa imperiumin vahvistamiseen ja siirtomaatoimintaan, tai kotisaaren turvaamiseen ja kansan valmistamiseen puolustautumiseen. Yhtäläisesti voi panostaa moderneihin laivastostrategioihin, panssarijoukkojen kehittämiseen tai salaisiin ja kokeellisiin aseprojekteihin.

Fokuksen monet kyvyt on sidottu maailmantilanteeseen. Esimerkiksi brittien ”kaasunaamari joka kansalaiselle” –käsky parantaa kansan selviytymiskykyä, jos kodin yläpuolelle alkaa sataa murkulaa, mutta ideaa ei voi ajaa läpi ennen kuin maailma on tarpeeksi kaoottisessa tilanteessa. Kuka nyt rauhan aikana moista lähtisi himoitsemaan?

Tasapaino on mielestäni mainio. Se antaa pelaajalle vapauden kokeilla haluamiaan ideoita ja vaihtoehtoisia strategioita, mutta pakottaa tämän silti elämään pelin tilanteen ja asetelman mukaan. Sama ajattelu ulottuu myös niihin teknologioihin. Niin houkuttelevaa kuin se voisikin olla vaikka aloittaa saksalainen ydinaseprojekti jo vuonna 1936 ja nukettaa koko maailma, peli haraa vastaan.

Mitä suuremman varaslähdön yrittää historiallisesti johonkin teknologiaan ottaa, sitä vaikeampi ja hitaampi se on tutkia. Niinpä teoriassa rakettimoottoreita voi alkaa tutkia vaikka heti pelin alussa, mutta se kestää niin kauan, että todennäköisesti projekti ei valmistu kamalasti ennen kuin teknologiaa nähtiin historiallisesti.

Hearts of Iron 4

Hearts of Iron 4

Hearts of Iron 4

Hearts of Iron 4

Syvä iskumme on, viha voittamaton

Infrastruktuuri on rakennettu, kansan huomio on fokusoitu lasersäteen terävästi ja taistelutahto on katossaan. On aika sotia! Kun sota pyörähtää käyntiin – ja se voi tapahtua periaatteessa koska vain pelin 12-vuotisen aikakauden aikana – peli jatkuu pääosin samoilla linjoilla kuin aiemminkin, mutta sen lisäksi täytyisi sotia.

Hearts of Ironin perusyksikkö on divisioona, joita voi olla useita erilaisia. Niitä voi suunnitella aika vapaasti ja myös kouluttaa vapain käsin. Haluaako rajalle kivikovia ja läpikotaisin koulutettuja jermuja, vai marssittaako lantsareita suoraan asevarastolta rintamalle? Valinta on vapaa.

Pelaajan vastuu sotimisesta liittyy suuriin linjauksiin. Hän kasaa divisioonistaan armeijoita, laivastoja ja lentueita, määrää niille komentajia ja toiminta-alueita, tehtäviä ja taistelusuunnitelmia. Sen jälkeen hän sitten ristii kätensä ja istuu jännäämään, miten taistelussa käy.

Maavoimien selkärankana toimivat taistelusuunnitelmat, joiden avulla pelaaja määrittelee armeijakohtaisesti rintamalinjat, hyökkäyssuunnat (ja –tavoitteet), vetäytymisreitit, puolustusrintamat ja muut yksityiskohdat. Tämän jälkeen tekoälyn komentajat pyrkivät parhaan kykynsä mukaan toteuttamaan suunnitelmia käytössä olevaa kalustoa ja maan sotilasdoktriinia hyödyntäen. Pelaaja ei siis itse pääse sijoittelemaan yksiköitä millekään taktiselle kartalle tai määräämään, että panssarit hyökkäävät lännestä samalla kun jalkaväki pidättelee vihollista.

Joku voisi tällaista kaivata, minä en. Kyse on jälleen välttämättömästä abstraktiosta, sillä periaatteessa taistelurintamana on koko maailma. Peli on jo nyt äärimmäisen laaja paketti, joka vaatii hillittömästi aivovoimaa jo sitä varten, että pelaaja pystyy hahmottamaan yleistä tilannetta. Jos pitäisi sen lisäksi vielä puuttua peliin taktisella tasolla, harva siihen pystyisi.

Hearts of Iron 4

Hearts of Iron 4

Taistelumoottori on nytkin tarpeeksi realistinen ja tuntuu ottavan hyvin huomioon erilaisten taktiikoiden ja ryhmittymien yhteentörmäykset, käytössä olevat tukiaseet, ilmaherruuden, laivaston tukipommitukset ja monet muut asiat. Taistelut siis tuntuvat menevän suunnilleen niin kuin olettaa voisi. Joskus toki näkee yllättäviä juttuja, kuten ilmeisesti Asterixin taikajuomaa naukkailevan ranskalaiskylän, joka puolustaa viimeiseen mieheen provinssiaan ylivoimaista saksalaisarmeijaa vastaan.

Itse pidän tällaisesta pienestä epävarmuudesta. Ei sota oikeastikaan ole mikään matemaattinen yhtälö, johon on laskettavissa yksi oikea vastaus. Tilaa erilaisille strategioille ja kokeiluille on riittämiin ja niin turhauttavaa kuin onkin katsella hyökkäyksen nirskahtavaa pysähtymistä jääräpäisen puolustuksen edessä, yhtä hienolta se tuntuu kun omat sukellusveneet yllättävät ja upottavat vihollislaivaston lippulaivan.

Tekoäly on sangen pätevää tasoa, vaikkakin se tuntuu välillä vetävän yllättävän paljon kotiinpäin tuotannossa. En tiedä, miten muuten on selitettävissä brittien pieni siirtomaalennosto, jossa on 5000 pommikonetta ja 4000 hävittäjää sodan syttyessä. Haastetta siis varmasti riittää, samoin kuin viihdettä.

Mutta ei ilmaiseksi.

Hearts of Iron 4

Hearts of Iron 4

Pitkä ja ankara koulu

Hearts of Iron 4:ssä on oikeastaan yksi todellinen ongelma. Valitettavasti se onkin sitten Mausin kokoinen. Se pelin maine hyvin vaikeasti lähestyttävänä ja opittavana teoksena on valitettavasti täysin ansaittu. Osittain tämä on ihan OK. Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että peli on monimutkainen ja vaatii pitkää opettelua, jotta kokonaisuuden oppii hahmottamaan ja kehittyy hyväksi pelaajaksi. Päinvastoin, sehän on monen huippupelin selkäranka.

Siitä en sitten pidäkään, että monet ongelmista liittyvät surkeaan käytettävyyteen. Pelin tutoriaali ei ole kovinkaan hyvä, vaan se käsittelee vain muutamia piirteitä koko pelistä ja niitäkin pintapuolisesti. Vähän väliä viitataan wiki-sivustoon, josta sitten pitäisi käydä lueskelemassa lisää ohjeita. Vaan kun nekään eivät riitä.

Ei olla hirveän hyvällä pohjalla, kun pelaaja ei pysty kaiken käytössä olevan materiaalin avullakaan keksimään, miten perustason toimintoja pitäisi tehdä. Se ei ole vaikeutta, se on epäonnistunutta käytettävyyssuunnittelua. Ja sitä Hearts of Iron 4:ssä valitettavasti riittää.

Hearts of Iron 4

Hearts of Iron 4

Kun pelaajan täytyy käydä foorumeilta kysymässä, miten lentolaivueita komennetaan ja miten ilmavoimansa saa tukemaan maavoimien taistelua, jotain on mennyt pieleen. Kun Englannin kanaalin yli hyökännyt invaasioporukka ei saa tarvitsemaansa logistista tukea ja peli ei kerro miksi, saati sitten miten ongelma pitäisi korjata, joku on töpännyt.

Tunnen toki sympatiaa kehitystiimiä kohtaan. Hearts of Iron 4 on käytettävyyssuunnittelijan painajainen, sillä pelaajalle pitäisi välittää hirrrrrmuinen määrä erilaista tietoa, tarjota kamalat määrät erilaisia vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia, sekä vielä huomioida että pelaaja voi olla täysi nyyppä tai monen pelin veteraani. Ei ole helppoa, ei.

Eikä Hearts of Iron mitenkään mahdoton oppia ole. Opin minä sen itsekin, vaikka aiemmat Hearts of Ironit kimmottivat minut alkukäsittelyssä. Se vaati kohtalaisen paljon työtä, jatkuvaa wiki-artikkeleiden selailua, foorumeilla kyselyä ja paljon omatoimista opiskelua.

Hearts of Iron 4

Hearts of Iron 4

Hearts of Iron 4

Hearts of Iron 4

Voin myös sanoa hyvillä mielin, että vaiva kannatti. Kun Hearts of Iron 4:n kanssa pääsee sinuiksi, se on suorastaan fantastinen peli. Parhaita pelaamiani strategiapelejä ikinä. Se on jännittävä, viihdyttävä, monipuolinen ja syvällinen. Se haastaa ja se koukuttaa. Hyvin jyrkkä oppimiskäyrä torppaa todennäköisesti monta potentiaalista pelaajaa pois jo alkumetreiltä ja turhauttaa niitä loppujakin useasti ja kunnolla. Se ei ole hyvä juttu, vaan todellinen ongelma.

Mutta, jos ei pelkää työntekoa ja vaihtoehtoinen historia kiinnostaa yhtään, Hearts of Iron 4 tarjoilee sitä paketissa, jolle ei löydy markkinoilta vertaista sarjan aiempien pelien ulkopuolelta. Hirvittävän paljon on siis tehty myös oikein ja siitä hyvästä nousee peukku.

Osallistu keskusteluunHearts of Iron IV

 

Hearts of Iron 4

Hearts of Iron 4

 

Lisää aiheesta

Hearts of Iron II (pc)

Haastattelussa Paradox Entertainment

Hearts of Iron 3 -haastattelu – parhaan sotapelin uusi sukupolvi

Historian kulkua ei noin vain muuteta, havaitsi BBC:n toimittaja Hearts of Iron III:sta pelatessaan

Hearts of Iron 3 tekee pelaajista rintamankomentajia