Mario & Luigi: Dream Team Bros (3DS)

12.08.2013 15:00 Miikka Lehtonen

Tekijä: AlphaDream
Julkaisija: Nintendo
Testattu: 3DS
Saatavilla: 3DS
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: Mario & Luigi: Dream Team Bros
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Mario & Luigi –roolipelisarjalla on jo pitkät ja kunniakkaat perinteet. Kymmenen vuoden mittaiseksi venähtäeen pelisarjan aikana kaksikko on matkustanut ajassa ja jopa vieraillut jättikokoiseksi kasvaneen Bowserin sisuksissa. Nyt olisi siis korkea aika lähteä lomalle.

Mutta eihän se loma tietenkään mene ihan nappiin, vaan Mario ja Luigi joutuvat silmänräpäyksessä keskelle unenomaista seikkailua. Kirjaimellisesti.

Mario & Luigi: Dream Team Bros on Nintendon ja AlphaDreamin Mario & Luigi –roolipelisarjan neljäs osa. Pelisarja on vuosien varrella kerännyt reippaasti faneja ja aivan aiheesta. JRPG-pelattavuudella ja perinteillä leikittelevä pelattavuus, hyvä huumori ja Nintendolle yllättävänkin rohkeat kokeilut ovat aina saaneet pelit tuntumaan raikkailta ja ennen kaikkea viihdyttäviltä.

Tuorein osa ei tee poikkeusta. Marion, Luigin ja muiden sienimaan asukkien matka vie legendaariselle lomasaarelle. Poppoo on tuskin ehtinyt kirjautua hotelliinsa ennen kuin he ovat taas keskellä suurta seikkailua: pitkin saarta ripotellut kiviset tyynyt eivät olekaan vain hurmaavaa taidetta, vaan saaren alkuperäisen tyynykansan asukkeja, jotka ovat joutuneet vangiksi pahaan uneen.

Onneksi Luigilla – onhan nyt Luigin vuosi – on kuitenkin hämmentävä kyky. Jos hän pistää pötkölleen kivettyneen tyynyn päälle, Mario voi hypätä hänen uniinsa ja tätä kautta ratkoa ongelmia unien maassa. Ja sitähän myös tarvitaan, sillä ei mene aikaakaan ennen kuin prinsessa Peach on siepattu unimaahan. Ja se on vasta ongelmien alkua…

Perinteitä kunnioittaen

Kuten sarjan aiemmatkin pelit, Mario & Luigi: Dream Team Bros on perinteinen JRPG. Mario ja Luigi kiertävät kahden miehen letkana pitkin toinen toistaan ihmeellisempiä maisemia kohdaten saaren monimuotoisia asukkaita. Lomasaaresta kun on kyse, maisemat koostuvat aurinkoisista rannoista, viihdyttävistä kaupungeista ja turistikohteista. Toki niiden taustalta löytyy sitten se todellinen saari, jossa myös vieraillaan usein.

Sarjan aiempien pelien tavoin tarina ei toki riko mitään rajoja tai tarjoa mitään mullistuksia, mutta toisaalta jos niitä tässä vaiheessa Mario ja Luigi –roolipeleistä etsii, on väärässä paikassa. Moisten sijaan tarjolla on taas sujuvaa tarinointia, hauskaa huumoria ja hyväntahtoista naureskelua JRPG:iden ja Nintendon omien pelien hölmöyksille. Sisäpiirin vitsejä ja pieniä yllätyksiä löytyy vähän joka kulman takaa.

Hieman metroidvania-henkisesti Mario ja Luigi oppivat tarinan aikana jos jonkinlaisia erikoiskykyjä, joiden avulla kelpaa sitten kierrellä pitkin niiden avaamia alueita etsimässä ylimääräisiä salaisuuksia, kätkettyjä aarteita ja ties mitä muuta. Mutta tekee erikoiskyvyillä muutakin, nimittäin taistelee.

Koska kyse on JRPG:stä, taistelua tapahtuu tiheään. Positiivisesti kaikki viholliset patsastelevat suoraan pelikartalla, joten kertaakaan ei ole pakko taistella, jos ei halua. Mutta kyllä se silti kannattaa, sillä kokemustasojen kerääminen on tärkeää puuhaa. Ja onhan taistelu myös miltei hämmentävästi todella hauskaa.

Tästä kiitos kuuluu jälleen sarjan perinteille, sillä Dream Team Brosin taistelut eivät ole pelkkää tylsää valikkorallia, vaan ne vaativat aktiivista osallistumista. Kun Mario on komennettu vaikka hyppäämään vihollisen päälle, pelaaja voi oikea-aikaisilla napin painalluksilla pistää Marion ponnistamaan toisenkin kerran vihollisen päältä ja sitten pamahtamaan takaisin alas oikein kantapäät edellä.

Vihollisten hyökkäyksiä väistellään myös samalla tavalla. Hyvin asiansa osaava pelaaja ei joudukaan ottamaan pelin aikana vastaan yhtään iskua, sillä kaikki voi väistää. Helppoa se ei toki ole, sillä vaikka viholliset aina vihjaavatkin ennen hyökkäystään, ovatko ne hyökkäämässä Marion vai Luigin kimppuun, väistöt vaativat silti hyviä hoksottimia ja refleksejä.

Taistelun kruunaavat Bros-hyökkäykset, joissa Mario ja Luigi yhdistävät voimansa ja vaikka nakkelevat vihollisia loputtomilla tulipalloilla tai potkivat näitä kilpikonnan kuorella. Juuri Bros-hyökkäykset ottavat usein hyödyn irti 3DS:n 3D-mahdollisuuksista, koska ne tapahtuvat usein syvyyssuunnassa. Nintendo on tosin vihdoin huomannut, että 3D ja vaikkapa liikeohjaus sopivat huonosti yhteen, kiitos 3DS:n kapean katselukulman, joten kaikissa liikuttelua vaativissa hyökkäyksissä 3D:n voi kytkeä hetkellisesti pois päältä.

Olen aina ollut Mario & Luigi –roolipelien taistelumoottorin suuri ystävä, sillä aktiivisuus pitää huolen siitä, että taisteleminen on yhtä hauskaa niin ensimmäisellä kuin 30. pelitunnilla. Usein vaihtuvat vihollisvalikoimat, vaihtelevat ja hauskat hyökkäykset sekä tasaisesti kasvava kykyvalikoima piristävät peliä entisestään.

Unien ja todellisuuden välimaastossa

Suuri osa pelistä tapahtuu unien maassa, sillä tarina vie Marion vähän väliä Luigin uniin etsimään johtolankoja, jahtaamaan pahiksia tai muuten vain pelastamaan paikallisväestöä painajaisista. Unien maassa AlphaDream on selvästi antanut mielikuvituksensa lentää vielä normaalia enemmän. Tästä sarjasta puhuttaessa se on jo melkoista liitoa!

Marion kumppanina unimaailmassa on uni-Luigi, Luigin alitajunnan ruumiillistuma. Koska kyseessä on ihanne-Luigi, hänen viiksensä ovat tuuheammat ja kiiltävämmät kuin oikeasti. Aika könsikäs! Ja kykenevä kaveri, vieläpä, sillä uni-Luigi oppii seikkailun aikana jos jonkinlaisia ihmeellisiä kykyjä.

Jo aivan alkumetreillä vastaan tulee kovasti Luigin näköisiä unikasveja, joihin miekkonen voi siirtää alitajuntansa. Tämän jälkeen voi kosketusnäytöllä Luigin viiksiä nykien heilutella kasveja ja näin vaikka heitellä Marion korkeuksiin. Kohta uni-Luigi pyörittää jättimäisiä poranteriä, monistaa itsensä tuhanneksi mini-Luigiksi (joista voi kasata vaikka jättimäisen tornin) tai vaikka kasvaa pilvenpiirtäjän kokoiseksi jättiläiseksi voidakseen taistella vaikkapa pahaa jättirobottia vastaan.

Varsinkin unien maassa peli jaksaa jatkuvasti yllättää oudoilla ideoillaan, sillä kehitystiimi on tiedostanut sen, että unissa logiikalla ei ole aina hirveästi arvoa, vaan siellä voi tapahtua yllättäviäkin asioita. Joskus nämä yllättävät asiat ovat toki vain ratkottavia puzzleja, mutta toisinaan myös sen verran riemastuttavia kohtauksia, että ne muistaa pitkään.

Tekemistä riittää

Mario & Luigi: Dream Team Bros on siis pelattavuudeltaan riemastuttava, tarinaltaan hurmaava ja oikeasti hauska. Mukavasti se on myös pitkä. Läpäisyyn menee helposti aikaa pitkälti yli 20 tuntia ja tämäkin vielä aika suoraan eteenpäin juosten. Jos poikkeaa vähänkään sivuteille etsimään salaisuuksia tai pelaamaan lukuisia minipelejä, seikkailu kestää helposti lähemmäs 40 tuntia.

Suurin ongelma on se, että pelillä on varsinkin alkupuolella tapana pidellä pelaajansa hieman turhankin tiukkaan kädestä. Ensimmäiset tunnit menevät tutorial-osion hengessä ja niiden aikana kaikki asiat kerrataan läpi kymmeneen kertaan. Vielä useita tunteja myöhemminkin peli haluaa joka välissä kysellä, että muistaakos se pelaaja nyt varmasti, miten tämä asia tehtiin. Samoin tarinan käänteitä kerrataan ja pyöritellään usein turhan monta kertaa, vaikka hitainkaan pelaaja ei taatusti ehdi 10 minuutissa unohtamaan, että prinsessa Peach on siepattu. Jaa siepattu vai? Kuka? Peachkö? Mitä hänelle tapahtui? Jaa siepattu? Ja niin edelleen.

Tavallaan voisi toki sanoa, että Dream Team Bros on ”vain” pelisarjan neljäs osa, sillä kaikki sen elementit ovat tuttuja jo sarjan aiemmista peleistä. Nekin olivat hauskoja ja sujuvia roolipelejä, joissa taisteltiin samalla tavalla ja joissa oli omat tekosyynsä mielikuvituksen lennolle ja älyttömyyksille. Jättihirviöiden taistelu on jättihirviöiden taistelua, oli ohjauksessa sitten jättikokoinen Bowser (kuten edellisessä pelissä) tai uni-Lugi. Mutta tiedättekö mitä? Ei haittaa. Ei yhtään. Mario & Luigi: Dream Team Bros on äärettömän sujuva ja hauska peli, joka yllättää ja viihdyttää. Kun kyseessä on kauttaaltaan laadukas peli, joka onnistuu pysymään koko kestonsa ajan hauskana ja viihdyttävänä, onko sillä lopulta niin hirveästi väliä, että niin tekivät sarjan kolme aiempaakin osaa? Nintendon erinomaisen vahva 3DS-pelivuosi sen kuin jatkuu.