NHL 14 (PS3, Xbox 360)

21.09.2013 14:00 Kalle Laakso

Tekijä: EA
Julkaisija: EA
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1, 2-7 (PlayStation 3 samalla koneella), 2-4 (Xbox 360 samalla koneella), 2-10 (internetissä)
Pelin kotisivu: http://www.ea.com/fi/nhl-14
Arvostelija: Kalle Laakso

Yhtä varmasti kuin talvi yllättää autoilijat, kiilaa myös EA Sports uudella vuotuisella NHL-pelillään kauppoihin. Uusi peli, uudet lupaukset, vanhoja unohtamatta. Lätkäfanien on jälleen aika herätä kesähorroksesta uuteen kauteen, mutta onko paikka fanien sydämissä taas taattu?

Osittain. NHL 14 on taas piirun verran parempi kuin edeltäjänsä, mutta asia on kaksipiippuinen: seuraavan sukupolven konsoleilla ei tämän vuoden NHL:ää nähdä. Vaikka seuraava konsolisukupolvi onkin jo nurkan takana, ei niillä lätkätä ennen kuin vuoden kuluttua.

Kolmen vuoden sykleissä kehittyvä NHL-sarja on EA:lta varma veto, ja tuotteeseen luotetaan vankasti. Eikä syyttä, sillä peli myy vuosittain mielettömiä määriä. Tämän vuoden lätkä ei varmastikaan ole poikkeus, eikä EA peittele haluaan saada pelaajat pistämään rallatellen ranteensa lukkoon ja yrittämään yläpeltiä.

Hyvää lätkää vanhaan malliin

Tämän vuoden näkemys pelistä keskittyy lähinnä yksinpelimuotoihin, minkä luulisi miellyttävän offline-pelaajia. Vanhoista pelimuodoista Be a Pro on saanut eniten huomiota osakseen. Live the Life -nimiseksi nimetty Be a Pro avaa enemmän jääkiekkoilijan elämää nykymuodossaan, vaikka pohjimmiltaan se on pysynyt ennallaan. Kauden avaava harjoituskausi on muutaman pelin pidempi, ja sekä seurajohdon että päävalmentajan tiukempi syyni maailman kovimman jääkiekkoliigan seuraavan supertähden potentiaalista on armoton.

Enää ei kuitenkaan onnistuminen askissa jää vain valmentajan palautteeksi, vaan nyt myös media kommentoi suorituksia jäällä. Toimittajien täsmäkysymykset otteluiden välissä syventävät Be a Pro -kokemusta, ja nyt jopa tulee tunne, että pelimuoto on vihdoinkin edennyt monotonisuudestaan parempaan suuntaan. Miten hyvänsä median kysymyksiin vastaisikin, vastauksista kukin vaikuttaa neljään eri kategoriaan, jotka taas vaikuttavat oman pelaajan suorituksiin. Vastauksilla pitäisi pitää tyytyväisenä fanit, joukkuekaverit, seurajohto ja perhe. Toki jos on tyytymätön nykyseuraansa, voi vastauksista valita sellaisia vaihtoehtoja, jotka saavat seuran toimitusjohtajan harkitsemaan uusiksi alter egosi sijoittamista, jolloin kutsuu joko sarjatasoa alempi AHL tai uusi seura.

Jostain syystä myös EA on tyytyväinen muinaiseen NHL ’94 -peliinsä. Sitä ei voi kieltää, etteikö kyseistä moduulipeliä olisi hierottu konsoliin tuon tuostakin, ja täyttäähän mokoma tänä syksynä jo 20 vuotta. NHL ’94 -muoto onkin varsin uskollinen alkuperäiselle, utopistisen sinistä jäätä myöten. Alkukantaiset kontrollit, nopea tempo, järisyttävät taklaukset ja alkuperäiset äänet, joten mikä voisi mennä vikaan?

Vanhaa on viilailtu paremmaksi

Teknisesti NHL 14 ottaa taas pari luistimen mittaa etumatkaa edelliseen versioon. Pelkästään jo kiekon hallussapito on muuttunut vaikeammaksi. Nyt voi vihdoinkin lopettaa rilluttelevan jantterin kynäilyt kesken oikeaan aikaan hyvällä mailapuolustamisella, koska kiekko ei pysykään maagisesti kiinni lavassa. Myös viime vuoden version esittelemä True Performance Skating -ominaisuus on parempi. Luistelusta on saatu vielä pikkuisen luontevampaa: nopeat taskuraketit ottavat ne tärkeät ensi viiltonsa nopeasti ja vikkelimmät luikahtavat ohi puolustajien jo muutamalla polkaisulla. Taklaustakin on kehitetty: koolla on entistä enemmän väliä. 175-senttinen ja 80 kiloa painava tähdenlento pysähtyy upeasti parikymmentä senttiä pidemmän, satakiloisen pakin tööttäyksestä.

EA on myös selkeästi halunnut satsata ottelupresentaatioon, ja se myös näkyy, vaikkakin jo NHL 13:ssa ottelut näyttivät hyviltä. Kamerakulmat, valaistus, huolelliset animaatiot ja uusinnat saivat tunteen, kuin seuraisi aitoa ottelua tv:stä. Tänä vuonna ei EA ole vain tyytynyt siihen, vaan vielä aidomman lätkäottelun tunnelmaa on lähdetty hakemaan Fight Night -pelisarjasta tutulla Enforcer Engine -mörkömoottorilla, joka korostaa varsinkin joukkueiden kovanaamojen vahvuuksia. Enää ei ole suotavaa laukoa kiekkoa maalivahteja päin pillin vihellysten jälkeen, ellei halua vastapuolen koviksia kimppuunsa. Moottorin ansiosta myös tappelut alkavat nyt sujuvammin pelitilanteista, sekä ovat muutenkin luonnollisemman oloisia.

Moninpelipuolella EA Sports Hockey League on kokenut kovimmat muutokset. Jo aiemmin FIFA-peleissä otteluita ja joukkueita jakanut divisioonajärjestelmä debytoi vihdoin myös NHL-sarjassa. Järjestelmä sisältää kymmenen divisioonaa ja toimii yllättävän sulavasti. Peli etsii samasta divarista vastuksiksi suurin piirtein samantasoisia joukkueita ja ennen kaikkea nopeuttaa kerhopelien hakua. EA sai public-verkkojoukkuepeleihin vuosien odottelun jälkeen viilailtua pelipaikkalukituksiakin paremmaksi, eikä enää tarvitse rämpytellä ohjainta kisatessaan omasta pelipaikastaan viiden muun pelaajan kanssa. Pieni lisä, mutta pirun hieno juttu.

Mutta riittääkö se

NHL-sarja jakaa mielipiteitä rajusti, eikä kritiikiltä vältytä nytkään. Vaikka peli on mennyt taas muutaman pykälän parempaan suuntaan, ei voi välttyä tunteelta, että NHL 14:sta olisi pitänyt olla viime vuoden versio. Lienevätkö EA Sportsin näpit jo PS4- ja Xbox One –versioiden ensivuotisten versioiden kimpussa?

Peliä on toki uusittu, mutta liian varman päälle. Käytännössä vain Be a Pro- ja EASHL-muodot ovat saaneet kasvojenkohotusta, joskin uudistukset ovat toki hyviä. Vaan eivät niin isoja, etteikö viime vuoden NHL-pelilläkin pärjäisi.

Kysyin myös aiemmin tekstissä, mikä voisi mennä vikaan ’94-muodossa: lähes koko homma. HD-retro kyllä toimii monessa muussa asiassa ja pelissä, mutta ei NHL 14:ssä. Pelattavuus Änäri ’94:stä ei yksinkertaisesti sovi tämän vuoden peliin muutamaa matsia kauempaa. Kyllähän se olisi ihan kiva pikkulisä, jos muoto olisi alkuperäiselle uskollinen tekniikkaa myöten. Onneksi siitä ei tarvitse maksaa erikseen.

Bugejakin pelissä on riittämiin ja ne tulevat vahvimmin esille Enforcer Enginen kanssa. Nyt tappelun lopettavat pelaajat saattavat warpata mystisesti keskelle kenttää, mikä näyttää koomiselta. Taklausanimaatiot saavat myös ajoittain hämmentäviä tilanteita aikaiseksi, eikä fysiikan laeista ole tietoakaan.

Enforcerissa on myös pieniä tasapaino-ongelmia, jotka saadaan toivottavasti päivityksellä kuriin. Enää ei esimerkiksi voi päättää haluaako tapella vai ei, varsinkaan jos niittaa vastustajan tähtipelaajan laitaan, vaikka taklaus olisi puhdas. Usein oma pelaaja tiputtaa hanskat ensimmäisenä, vaikka settaisi säädöistä, että ei tappele koskaan. Joskus taas ominaisuus toimii ja oman joukkueen poliisi tulee oman pelaajan tilalle. Toisinaan ei ja tappeleminen muuttuu puuduttavaksi, kun painimaan joutuu parikin kertaa per ottelu, koska pelissä vain päätetään niin. Toimiessaan Enforcer Engine on kiva juttu, mutta sitä nostetaan silti liikaa esille.

Lätkäfanin varma valinta

Syksy on taas virallisesti polkaistu käyntiin NHL-pelillä ja fanit kiittävät. Henkistä ummetusta tuntuisi silti olevan ilmassa, niin EA:n kuin pelaajienkin osalta. Jos edellisvuoden Änäri jäi välistä, on NHL 14 paras ratkaisu jääkiekonnälkään. Jos sen sijaan alla on satoja tuntia NHL 13:sta, niin ei tätä täysin nakertamatta pysty pelaamaan, vaikka olisi kovakin lätkäfani.

NHL 14 on hyvä peli, mutta se olisi parempi NHL 13,5-nimisenä. Sarjan uusimmaksi, täysimittaiseksi tuotteeksi se on liian kunnianhimoton.

Toinen mielipide

Lisätietoja: Nelinpeli.com

Kolmas mielipide

NHL 13:sta kohdalla petyin pahoin, kun peli oli vain hieman päivitetympi versio edellisvuotisesta lätkästä. Mietin tuolloin itsekseni, että miten sitä joka vuosi menee samaan lankaan… Mutta kun kaikki muutkin hankkivat uuden version, niin ei sitä vanhallakaan enää viitsi pelata. EA kiittää.

Tämä vuoden NHL:ssä on onneksi tehty vähän enemmän töitä kuin vuosi sitten. Ei tätä voi silti hyvälläkään tahdolla sanoa uudeksi peliksi, vaikka ei se näiden urheilupelien osalta oikein onnistuisikaan. Säännöt ja joukkueet ovat vuosi vuodelta lähestulkoon samat, eikä toimivaa ratkaisua kannata liikaa muutella. Lypsävän lehmän paikka kun ei ole teurastamolla.

Odotukset olivatkin etukäteen hieman kaksijakoiset. Levyä konsoliin tunkiessani kertasin pettymyksiä vuosien varrelta ja mietin, että löytääkö sen takuuvarman maalikikan tekoälyä vastaan jo ensimmäisen pelin aikana. Onneksi peli jo ensimmäinen erä osoitti, että jotain on tehty parempaan suuntaan. Pelitilanteet elävät huomattavasti enemmän, pelissä on roppakaupalla enemmän aitoja maalintekotilanteita eivätkä maalit tunnu etukäteen scriptatulta ’joka viides veto menee’ -tilanteelta. Tekoälyä on niin ikään parannettu huomattavasti, eikä konsoli matsaa ihan niin epärealistisesti kuin aiemmin. Silti, onhan pelaaminen parhaimmillaan kavereiden kanssa väännettynä.

Oletuasetuksia pelityylistä löytyy kolme ja niillä kattaa monet tarkoitukset, oli sitten ajatuksenasi istua iltaa kavereiden kanssa tai ottaa kunnon turnauksia realismia kunnioittaen tai jotain siltä väliltä. Miestä kaatuu ja pleksit paukkuu!

Eniten nautin tappeluiden uudistuksesta. Nyt ne ovat luonnollinen osa peliä ja jääkiekkoviihdettä, halusivat kukkahattutädit tai eivät. Tappelut saattavat alkaa kesken taklaustilanteen ja turpakäräjää käydään ennen kuin huomaatkaan, sen sijaan että ensin odoteltaisiin kuvakulmien muutosta ja erotetaan tappelupari kokonaan ottelusta erikseen mättämään tyhjälle areenalle, kuten aiemmin oli tapana.

Klassikkomoodi -94 on laitettu peliin kaupantekijäisiksi, mutta siitä jäi jotenkin tyhjä olo. Tai sitten aika on kullannut muistoja liikaa. Koitin klassikolle antaa armoa ja yrittää, mutta se ei vain ole pelattavan tuntuinen ratkaisu. Tämä luultavasti jakaa mielipiteitä rankasti, mutta ehkä tämän olisi voinut jättää kokonaan ladattavaksi try & buy -ratkaisuksi.

Huolimatta kaikesta EA on lukenut läksynsä ja kuunnellut asiakkaitakin sillä muutokset tekivät pelistä pirteämmän. Pelattavaa riittää taas vuodeksi, mutta parannettavaakin jäi. Ehkä siellä säästellään paukkuja ensi syksyyn uutuuskonsoleja ajatellen?

Juha Somby