Pokemon Alpha Saphire (3DS)

23.12.2014 17:00 | Mikael Miilumäki

Tekijä: Game Freak
Julkaisija: Nintendo
Testattu: 3DS
Pelaajia: 1, 2 (lähiverkossa ja internetissä)
Pelin kotisivu: Nintendo
Arvostelija: Mikael Miilumäki

 

Kuten elämässä yleensä, tietyt asiat ovat vakioita. Kesä kääntyy syksyyn, maito on valkoista, keltaista lunta ei kannata syödä ja vuosittainen Pokemon seikkailu on jälleen saapunut Nintendon käsikonsolille. Viime vuonna matkattiin kokonaan uuteen maailmaan, mutta tänä vuonna Nintendo ja Game Freak kolkuttelevat kansan lompakoita nostalgiatripillä takaisin Rubyn ja Saphiren maailmaan.

Jos maailmassa on vielä joku, kuka ei taskuhirviöiden ideaa ole sisäistänyt, niin kerrataan. Nuori pelaaja lähtee kotikylästään kohti kunniaa, rahaa ja kuuluisuutta. Siinä sivussa laitetaan mökkihöperöt salipäälliköt nippuun ja pelastetaan maailma erikoisilta rikollisjärjestöiltä. Komeus kruunataan haastamalla kouluttajien kerma Pokemon Liigassa ja keräämällä käsittämätön määrä erilaisia hirviöitä. Siinä tärkeimmät.

Kaikki kerätään, vieläkin!

En aikoinaan tutustunut Rubyyn ja Saphireen, mitä nyt emulaattorilla pari tuntia pelleilin, joten tutuista kaavoista huolimatta, seikkailuun lähti kieltämättä mieluusti. Jos on aikoinaan kolunnut alkuperäiset pelit läpi täikammalla, niin mitään maata mullistavaa uudistusta Alpha ja Omega eivät tarjoa. Jos koko taskuhirviöiden konsepti puolestaan tuo suuhun oksennuksen, niin kannattaa pysyä kaukana. Tämä on hyvin perinteinen Pokemon-seikkailu, niin hyvässä kuin pahassa.

Uusia kikkoja ja viilauksia on myös mukana. Nurmesta voi nyt pilkistää esiin monsterin häntä tai korvat, joten pelaaja voi hiljaa hiipiä ja yllättää saaliinsa. 3DS:n alanäytöllä vilkkuu myös ilmoituksia, jos pusikossa piilotteleva veitikka on erityisen etevä kaveri. Jos tavoitteena on kasata ja jalostaa huippuunsa hiottu tiimi kilpapelaamiseen, niin se on helpompaa kuin koskaan ennen.

Suurin ja ilmeisin päivitys on kokonaisvaltainen kasvojenkohotus. Kokonaisuus rullaa viime vuonna ilmestyneiden 3DS-Poksujen moottorilla ja vallan mukavalta se näyttää. Itse taskuhirviöt ovat paikoin jopa todella hienon näköisiä, eikä maailmassa ole sen suurempaa valittamista…

…kunnes esiin nousee tahmea ruudunpäivitys. Oletin Game Freakin pääsevän eroon edellisiä pelejä vaivanneista ruudunpäivityksen ongelmista, kun uusi pelimoottori tulee tutuksi, mutta toiveeni ei toteutunut. Kun 3D:n vääntää kaakkoon, niin nykiminen pahenee entisestään. Asiaa ei auta se, että vasta äsken uusi Super Smash Bros. rullasi ilman ongelmia 3DS:llä enemmän kuin sulavasti. Musiikeista ei sen sijan löydy valittamista. Varsinkin kaupunkien teemat jäävät mukavasti päähän koputtamaan pidemmäksi aikaa.

Vasemmalla kädellä

Nostalgian nälkäisiä vanhempia pelaajia kyrsii varmasti sarjaa edelleen vaivaava lastentauti: se on näet aivan liian helppo. Nintendo tyhjentää ikääntyvien fanien lompakoita tehokkaalla tyylillä, mutta tulevaisuudessa kokeneempaa väkeä voisi helliä mahdollisuudella kääntää vaikeustasoa kaakon suuntaan.

Hoenn on alueena mukavan vaihteleva ja paikoin pelaajalla on useampi suunta minne lähteä tutkimaan, mutta maailma on valitettavan suljettu. Joka paikassa on kiviä ja muita kettumaisia esteitä, joten mukana on raahattava jatkuvasti erikoishyökkäyksillä varustettuja turhia taskumonstereita, mikä alkaa pidemmän päälle nakertaa melkoisesti. Jos saan valita yhden asian minkä muutan sarjan tulevissa osissa, niin se on juuri tämä. Pelihahmon taskuihin mahtuu kaikkea fillarista lähtien, joten eikö sinne sopisi puukko ja vasara, niin omaa tiimiään ei olisi pakko rasittaa turhilla erikoisiskuilla. Toiveajattelua, mutta kenties joku Nintendolla lukee tämän ja ruoskii kehittäjiä!

Puuhaa koko perheelle

Aikaa saa tuhlattua omaan seikkailuun niin paljon kuin kellosta löytyy. Alpha Saphiressa ja Omega Rubyssa on aikaisempaa helpompaa kerätä PokeDex täyteen, mutta itse en tähän urakkaan lähtenyt. Satojen ja taas satojen monsterien joukosta löytyy kuitenkin vaihtelua, joten jokainen löytää varmasi omaan tiimiin mieleisensä ottelijat. Jos ottelut eivät ole se mielekkäin juttu, niin Pikatchua ja kumppaneita pääsee esittelemään myös minipeleistä koostuvissa esityksissä. Itse en ole koskaan tälle lämmennyt, joten jätin kerran kokeilemisen jälkeen suosiolla väliin.

Alpha Saphire on pätevä nostalgia-annos, mutta se toimii myös noviiseille. Päivityksiä on tehty sinne sun tänne, mutta silti alkuperäisistä peleistä tutut elementit on helppo tunnistaa, joten niiden fiilistely lämmittää mukavasti sydäntä. Huonoja esityksiä nämä remaket eivät ole, mutta kovin turvallisia. Jos Pokemon on aikaisemmin aiheuttanut lähinnä haukottelua ja mielipahaa, niin ei kannata vaivautua. Koira ei ole päässyt karvoistaan!

 

Lisää aiheesta

Pokemon Black (DS)

Pokemon White (DS)

Pokemon X ja Y (3DS)

Pokémon: SoulSilver (DS)

Super Pokémon Rumble (3DS)

 

Keskustelu

edelliseen vielä lisäystä, kännykkä päätti proofreadingin aikana lagia mukavasti ja sähellystähän siitä seurasi:D eli siis jälkimmäisenä mainitulla tarkoitin alpha sapphirea (huom. kahdella P-kirjaimella)
ja arvostelin siis sekä XY että ORAS versioita.

Itseä ei niinkään häiritse tämä ecp. sharen tuoma helpotus, sillä sen voi tosiaan poistaa käytöstä. Enemmän häiritsee jatkuva kädestäpitäminen: Voitat salin ja otat kolme askelta, kun alkaa jo scriptattu kohtaus, jossa kerrotaan useita kertoja ’mene paikkaan X, paikassa X juttele henkilölle Y’ …rinse & repeat. Tämä näkyi varsinlin jälkimmäisenä mainitussa. Alkuperäisissä peleissä täytyi oikeasti lukea dialogit ja jutella kaikille npc hahmoille, jotta pääsi etenemään.
Varsinaisesti jumiin en jäänyt kertaakaan Y:n ja Alpha Sapphiren aikana.
Lisäksi jos taistelet rivalia vastaan (ehkä ainoita edes vähän haastavampia taisteluita), hän parantaa pokemonisi taistelun lopuksi, ettet varmasti pääse häviämään seuraavalle vastaantulevalle kouluttajalle..toisaalta se säästää aikaa, mutta mihin rahoja käytetään, ellei parantavien esineiden ostamiseen? Potionit ovat molemmissa lähestulkoon yhtä tyhjän kanssa.
Vielä yksi häiritsevä helpotus on typerä tekoäly. Vastustajalla on varma voitto, mutta päättää käyttää jotain statseja nostavaa liikettä..Taisteluita hävisin molempien pelien (tarinoiden) aikana yhden..sekin oli sky battle, ja mukana oli vain juuri napattu lentotyypin pokemon.

En halua säikytellä, sillä molemmat olivat loppupelissä mahtavia pelejä. Itseäni vain häiritsee tämä tunne, että joudut heittämään aivot narikkaan, kun sinut johdetaan kädestä pitäen pelin loppuun.

Ensimmäisenä maininta, että sana ”sapphire” on kahdella p:llä, ei ”saphire”, näkyy myös pelin kansikuvasta. Kirjoitusvirhe siis tekijällä.

Ja mitä tulee ”mielivaltaisiin marmattajiin”, niin Nahkiaanen tuntuu nyt tuomitsevan aika heppoisin perustein, tutustumatta pelimateriaaliin. Näkemyksesi vaikuttavat vähintäänkin rajoittuneilta. Pokémon Omega Ruby ja Alpha Sapphire ovat parasta Pokémonia pitkään aikaan. Jättävät varjoonsa viime vuoden X ja Y -versiot kirkkaasti.

Hoenn-alueen tuominen kolmiulotteiseen maailmaan on onnistunut mielestäni erinomaisesti. Omega Ruby ja Alpha Sapphire eivät ole myöskään pelkkää remasterointia vaan sisältävät oikeasti uutta tekemistä ja sisältöä alkuperäisiin nähden. Mukana on tietysti viimeisin pelimekaniikka. Seikkailuna tietysti jokainen Pokémon-sarjan osa on hyvin samankaltainen: hanki 8 salimerkkiä ja voita Pokémon-liigan mestaruus. Välissä lopeta pahistiimin typerät haaveet. Musiikit pelissä ovat alkuperäisille uskollisia ja pelin tunnelmaan sopivia, eikä niitä ole lähdetty sovittamaan uudelleen isolla kädellä.

Pokémon-sarjan kuudes sukupolvi myös toi pelisarjaan uudistuksia. Game Freakin pelisuunnittelijoiden mukaan käsikonsolipelaamisesta on tullut satunnaisempaa ja lyhyempiä aikoja kestävämpää tekemistä (kasuaalipelaaminen lisääntynyt), joten pelaamista helpotettiin uudistuneen Exp. Sharen avulla. Enää ei tarvitse tuntien grindaamista päästäkseen peliä läpi vaikeuksitta. Jos vaikeusastetta kuitenkin kaipaa niin esineen toiminnon voi kytkeä pois päältä. Vastustajien levelitkin ovat kasvaneet edeltävistä versioista.

Kyllä Pokémon-pelit (XY ja ORAS) ovat riittävä syy kiinnostuneille hankkia 3DS. Tästä on konkreettinen esimerkki viime vuodelta kun 3DS:n myynti kasvoi maailmalla hetkellisesti 135% Pokémonien tulosta nykyiselle käsikonsolisukupolvelle. Uudet Omega Ruby ja Alpha Sapphire ovat myös todennäköinen hankinta niillekin, jotka konsolin jo omistavat. Pelikokemuksen perusteella allekirjoittanut suosittelee pelikaksikkoa kaikille aiheesta kiinnostuneille.

@2 Tarkoitin tuolla animehenkisellä ulkoasulla lähinnä sitä ylhäältä päin kuvattua liikkumista kartalla. Mitä nostalgiahöyryihin tulee, niin itse en ole niitä mielivaltaisimpia marmattajia. Paljon on niitäkin, joiden mielestä 90-luvun Red ja Blue ovat ne ainoat oikeat Pokemon-pelit, vaikka vuonna 2004 julkaistu FireRed tekee kaiken paremmin. Tosin sekin Game Boy Advancen kaudella.

FireRed oli fiksu veto jo sen takia, ettei vanhan Game Boyn versiossa näkynyt kuin kolme väriä kerralla. Kun Pokemon Emeraldissa on rajoittamattomat värit ja äänet, eikä sen resoluutiokaan ole paljoa 3DS-sukupolvea pienempi, ei samanlaista tarvetta Alpha Sapphirelle ole. Se riittää myös perusteluksi olla koskematta 3DS:ään. Ei yhtään ihanaa.

@1 Mitä ihmettä selität? Aivan samanlaisia mulkosilmiä ne oli emeraldissa ja kaikissa muissakin [0][1]. Huvittavaa että teknisten rajotteiden vuoksi pidit aiempia pelejä jotenkin ”länsimaalaisempina”. On jo valmiiksi hämmentävää, että jotakuta ylipäätään vaivaa joku pikselisilmien muoto ylitse kaiken muun.

Ihanaa kuinka nostalgiahöyryissä voi kumota ja haukkua kaiken uuden roskaksi, ilman että tarvitsee edes itse kokeilla!

[0]
http://1.bp.blogspot.com/-iq0KRJd-O8M/TqvcoPrTgyI/AAAAAAAAAMo/pzR_KhbTq5c/s1600/user118807_pic2553_1208688175.gif
[1]
http://www.wikihow.com/images/3/3f/Get-Mew-on-Pokemon-Sapphire-Using-Cheats-Step-2.jpg

Hyi helvetti, en kestä edes katsoa noita kuvia! Alkuperäiset Ruby ja Sapphire sekä kaksi vuotta myöhemmin julkaistu päivitysversio Pokemon Emerald olivat mielestäni pelisarjan parhaat osat. Siihen vaikutti eniten se, ettei Game Boy Advancen tarkkuus vielä riittänyt liian yksityiskohtaisiin grafiikoihin, jolloin koko pelikin näytti enemmän länsimaalaiselta ilman mulkosilmiä ja turhaa 3D:tä.

Pokemon Emeraldissa oli myös parhaat musiikit, koska ensimmäistä kertaa niissä ei yritetty jäljitellä ikivanhojen Redin ja Bluen kappaleita, vaan kaikki oli sävelletty uusiksi uudella Game Boy Advancella. Löisin vaikka vetoa, että Alpha Sapphiressa ja Omega Rubyssa nämä musiikit on raiskattu samalla tavalla kuin Goldin ja Silverin päivitysversioissa: pohjana ovat samat sävellykset, mutta niiden pitää olla niin helvetin svengaavia, että eroaisivat riittävästi alkuperisestä.

Mikaelinkin kannattaisi ladata VisualBoy Advance -emulaattori ja vanha kunnon Pokemon Emerald. Se tykkää varmasti joka sietää jopa näitä 3DS-konsolin animepläjäyksiä!

Muropaketin uusimmat