Tearaway (PSV)

21.01.2014 17:45 Miikka Lehtonen

Tekijä: Mediamolecule
Julkaisija: Sony
Testattu: PlayStation Vita
Saatavilla: PlayStation Vita
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://tearaway.mediamolecule.com
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Viime vuonna ilmestyi monta hyvää peliä, joiden meriiteistä voidaan väitellä vaikka kesään asti, mutta yksi asia on aika selvä: vuoden sympaattisin peli on tässä.

Brittiläisen Mediamoleculen Tearaway on sympaattisuuden multihuipentuman ohella myös firman paras peli ja vihdoin se erinomainen tasapaino luovuuden ja pelattavuuden välillä, jota porukka on hakenut jo vuosien ajan LittleBigPlaneteilla.

Tearaway on pinnallisesti aika erilainen peli kuin tee-se-itse-miehiä hurmanneet LittleBigPlanetit, mutta alla piilee sama sydän: leikitään, luodaan, ollaan luovia ja pidetään hauskaa. Tällä kertaa ei tosin seikkailla pahvin ja säkkiukkojen maassa, vaan paperista taiteltujen symppisten valtakunnassa, jossa asiat eivät ole hyvin.

Kaikki on menossa päin prinkkalaa, joten nuori seikkailija lähetetään viemään avunpyyntöä taivaalliselle voimalle – sinulle. Vitan kautta pelaaja pääsee kurkistelemaan paperihahmojen maailmaan ja avustamaan pikkuista sanansaattajaa tämän hauskalla ja luovalla matkalla.

Taivaallinen partaäijä

Isometrisiä tasohyppelypelejä mahtuu nykyään 13 tusinaan, joten erottuakseen massasta peli tarvitsee jonkun jipon. Kaikkihan nyt tarjoavat tasohyppelyä, kevyttä toimintaa, kätkettyjen salaisuuksien etsimistä ja ties mitä muuta. Niin toki Tearawaykin, mutta ei se siihen jää.

Tearawayn jippona on, että pelaajan käsissä oleva Vita on ikkuna paperihemmojen maailmaan ja pelaaja itse kanssakäy maailman kanssa sen sisällä olevan jumalhahmon roolissa. Sekavaa? Ehkä hieman, mutta käytännössä homma toimii näin: lähetin ohjailemisen ohella pelaaja voi vaikuttaa pelimaailmaan lukuisilla tavoilla.

Seikkailun aikana vastaan tulee Vitan taustakosketuspinnan kuvioilla merkittyjä alueita, joiden läpi pelaaja voi vaikka työntää sormensa pelimaailmaan siirrelläkseen esineitä tai murhatakseen pahiksia. Tai ehkä pelaaja ei työnnäkään sormeaan Vitan sisuksiin, vaan paukuttaa rummun kalvoja Vitaa naputtelemalla ja näin pompottelee sanansaattajaa ja muita esineitä?

Käyttötarkoituksia löytyy runsaasti enemmänkin ja ne ovat miltei laidasta laitaan mielikuvituksellisia ja hauskoja. Itse asiassa heikoimpia osuuksia ovat ne, joissa pelaajan tehtäväksi jää vain lanata sormellaan pyyhkimällä kumoon kamalat määrät vihollisia, sillä niissä ei ole ikinä haastetta eikä niistä täten myöskään kamalasti hupia irtoa. Onneksi osioita on suhteellisen vähän.

Erinomaisen hauskana oivalluksena Vitan kameraa hyödynnetään myös pelaajan tuomiseksi osaksi maailmaa. Teletappien tavoin pelaajan pärstä mulkoilee maailmaa auringon sisuksista, mikä on aika mehukas kokemus kun peliä pelailee aamukuudelta vessan kylmäsävyisten valojen alla parta ja hiukset sekaisin ja naama tyynynjäljillä. Paskan jumalan saitte, sori.

Kameraa ja pelaajan pärstää hyödnnetään muutenkin vähän väliä ja sitä saa yllättäen hämmentyä kun huomaa haukottelevan pärstänsä tervehtivän itseään muropaketin kyljestä tai LP-levyn kannesta.

Tearaway hyödyntää myös Vitan suunnilleen kaikkia muita ominaisuuksia. Konsolia kallistellaan, kosketusnäytöllä piirrellään ja askarrellaan, verkko-ominaisuuksilla lähetetään omia luomuksiaan verkkoon ja ties mitä muuta. Jo pelkästään tämän takia Tearaway olisi ihanteellinen peli Vitan mukaan esittelemään laitteen ominaisuuksia, mutta on siihen yksi toinenkin syy. Tearaway on näet yksi Vitan parhaista peleistä.

Paperikruunu paperioravalle

Tearaway ottaa kaiken irti paperimaailma-teemastaan, sillä jo aivan alkumetreiltä asti pelaaja pääsee askartelemaan ja vaikuttamaan maailman sisältöön. Vastaan tulee vaikkapa orava, jolta ilkimykset ovat vieneet kruunun. Miksi? Miksi oravalla edes oli kruunu? Mitä ihmettä? Älä siitä piittaa, se ei ole tärkeää. Tämä on: seuraavaksi pelaaja pääsee askartelemaan uuden kruunun.

Ruudulle aukeaa askartelupöytä, jolle vedetään eri värisiä papereita, niille piirrellään saksia varten ääriviivoja ja sitten niitä yhdistellään toisiinsa kuin liimalla konsanaan. Ja kohta oravalla onkin hieno kruunu, josta sitten tietenkin otetaan valokuva – jonka voi lähettää vaikka Facebookiin omaistensa iloksi.

Eikä se hupi tähän lopu. Kohta koristellaan possua, piirrellään vastaantulijalle viiksiä, otetaan taiteellisia kuvia kävyillä leikkivistä oravista ja ties mitä muuta. Jokainen kenttä on täynnä jotain ilahduttavaa, hauskaa ja yllättävää. Pelin huumori on mainiota ja se osaa myös leikitellä pelaajan odotuksilla, mikä on aina hyvä asia.

Todella mainiona ominaisuutena monista vastaantulijoista on saatavilla oikeat paperista leikattavat ja taiteltavat versiot. Kun kuvaat ne kamerallasi, pohjapiirrustukset avataan pelin saitilla, josta ne voi sitten käydä itselleen printtaamassa ja leikkelemässä. Hauskaa tämäkin ja sopii mainiosti yhteen pelin askarteluteeman kanssa.

Komeuden kruunaa se, että Tearaway näyttää aivan pahuksen nätiltä. Koko maailma näyttää oikeasti ihan kuin paperista revityltä tai taitellulta. Animaatiot tuovat vahvasti mieleen wanhat lastenohjelmat käsinukkeanimaatioineen, mikä saa kaikki 70- ja 80-lukujen lapset hymyilemään haikeasti ja muistelemaan Pikku Kakkosen tsekkiläisiä lastensarjoja.

Tearaway on sangen helppo peli, mutta ihan rehellisesti sanottuna se ei ole edes pointti. Pelattavuus tuntuu jotenkin sivuasialta, kun koko maailma on ladattu täyteen hellyyttäviä yksityiskohtia, löydettäviä salaisuuksia, hauskoja leluja ja iloisia yllätyksiä. Tearaway on peliturismia parhaimmillaan: en minä sitä itse kovin pitkissä istunnoissa pelannut, mutta aina pelaamisen jälkeen oli hyvä ja mukava olo ja pakko päästä puhumaan kaverien kanssa nettiin siitä, miten itse kukin possunsa vaikka koristeli.

Siinä sivussa väittäisin Tearawayn myös olevan Mediamoleculen paras peli. Se ottaa LittleBigPlanetista tutut kustomointi-ideat ja asettaa ne omalle paikalleen: osaksi peliä. Näin ne tuntuvat juuri sopivalta annokselta. Tarjolla on valmista ihailtavaa ja ihmeteltävää, mutta myös omaa luovuuttaan pääsee hyödyntämään sen sijaan, että pelaajan itsensä vastuulle jäisi tehdä kaikki oma hupinsa.

Tearaway hurmaa, yllättää ja ilahduttaa sen verran tehokkaasti, että se kurvaa PlayStation Vitan pelirankingissa minun kirjoissani heti Persona 4 Goldenin jälkimainingeille.