Zombie Driver (PC)
Tekijä: Exor Studios
Julkaisija: Exor Studios
Testattu: PC Windows 7, Phenom 9850+, 4 Gt muistia, Radeon HD 5830
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Windows XP, Vista tai 7, 1,6 Ghz prosessori, 128 Mt näytänohjain, 1 Gt muistia, 900 Mt kiintolevytilaa
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.zombiedriver.com/
Arvostelija: Juho Anttila
Kuka muistaa vielä Carmageddonin? Klassikkopelin kantavana ajatuksena oli ajaa hengiltä niin monta ihmispoloista kuin vain suinkin ehti. Herkemmissä maissa tämä koettiin etäisesti ahdistavaksi, joten ihmiset korvattiin zombeilla.
Tästä onkin enää vain suolenmitta Zombie Driveriin. Näkökulma on siirtynyt peltilehmän yläpuolelle, mutta perusidea pysyy samana: auto on ase, jolla lanataan satamäärin eläviä kuolleita veristen tehosteiden säestämänä.
Jossain aiemmassa muodossaan joulukuussa puolitoista vuotta sitten ja vasta nyt myös Suomen armahalla maanperällä julkaistu Zombie Driver annostelee veripalttua useammassakin muodossa. Tarinapeli opettaa perusteet seitsemäntoista tehtävän avulla, kilpailumuodossa ajetaan tekoälykuskeja vastaan ja teurastus on, noh, teurastusta, jossa taistellaan yhä vaikeammaksi käyviä vihollisaaltoja vastaan.
Zombi sanoo pläts
Kun kaupunki joutuu elävien kuolleiden valtaamaksi, ei eloon jääneillä ole muuta mahdollisuutta kuin kokoontua yhteen ja pyrkiä pelastamaan mahdollisimman monta ihmishenkeä. Tässä olikin Zombie Driverin tarina pähkinänkuoressa. Toki matkaan mahtuu muutama loiva mutkakin, mutta varsinaisia yllätyksiä on turha odottaa.
Kontrollit ovat mitä yksinkertaisimmat. Valikoimasta löytyy eteen, taakse, oikealle ja vasemmalle, käsijarru sekä nappula, josta ammutaan. Muuta ei tarvita. Vaihtelu syntyy vihollisista ja aseista, joita on käytössä lopulta viisi erilaista.
Ehkä hieman yllättäen pelimekaniikka perustuu vahvasti zombeihin. Niitä vaeltaakin kaduilla laumoittain. On tavallista zombia, zombikoiraa, esineitä heitteleviä ilkimyksiä, muskelizombeja ja myöhemmin pelottavia, kuollessaan räjähtäviä jättizombeja.
Menestymisen avain on väistelyn ja yliajamisen yhdisteleminen. Zombi sanoo pläts ja jättää jälkeensä punaisen tahran, kun auto ajaa raadon ylitse. Samalla vauhti kuitenkin hidastuu. Jos liikevoima loppuu, pääsee lauma kimppuun ja auto vaurioituu. Pahimmassa tapauksessa kärry menee lunastukseen ja tehtävän joutuu aloittamaan alusta.
Tuhoamista voi helpottaa aseilla, joita tiputellaan käyttöön vähän kerrallaan. Kun pyssy on kertaalleen avattu, lisätään se kaupungin kaduilta noukittavissa olevien bonusten joukkoon. Kerrallaan käytössä voi olla vain yksi ase, joten pientä taktista pohdintaakin pääsee harjoittamaan omien mieltymystensä mukaan.
Harva asia on niin tyydyttävä kuin veripilveksi hajoava elävä ruumis. Jouduin todennäköisesti juuri viranomaisten verkkotarkkailuun. Donitsien tekeminen zombilauman keskellä tyydyttää hetken, vaikka etäytetty kuvakulma suojeleekin niin kukkahattutädeiltä kuin hersyvimmiltä huutonauruiltakin. Pian levoton mieli kaipaa kuitenkin myös mielekkäämpää tekemistä.
Keikkakuski pelastaa
Kuten ylempänä mainittiin, tarinatila sisältää 17 tehtävää. Aivan aluksi pelaaja saa tehtäväkseen pelastaa kaupungilta löytyviä eloonjääneitä. Sivutehtävänä tietty alue on siivottava zombeista. Mitäköhän kaikkea jatkossa vielä tapahtuukaan, miettii pelaaja katsellessaan tulosruutua.
Yllättävänä käänteenä toisessa tehtävässä on pelastettava kaupungilta löytyviä eloonjääneitä ja siivottava tietty alue zombeista. Niin myös kolmannessa, neljännessä ja sitä seuraavissakin tehtävissä. Vaihtelua tarjoaa ainoastaan viimeinen koitos, joka on puolestaan kelloa vastaan käytävä turhauttava ”opettele reitti ulkoa” -tyylinen turhautus.
Tässä tiivistyykin Zombie Driverin pahin puute. Se esittelee pikkunäppärän pelimekaniikan, kohtuullisen kokoisen kaupungin ja paljon zombeja, mutta siihen se sitten jääkin. Saman tehtävätyypin kierrättäminen kyllästyttää jo kolmannen tehtävän kohdalla, puhumattakaan kolmestatoista.
Kun erilaiset zombityypitkin on esitelty jo ennen pelin puoltaväliä, löytyy vaihtelua vain erilaisista ajoneuvoista ja niiden virittelystä. Ajokkeja on kuusi erilaista, taksista urheiluauton kautta bussiin saakka. Toiset ovat nopeita, toiset taas kestäviä ja joidenkin kyytiin mahtuu enemmän eloonjääneitä kuin toisten. Tälläkin on merkitystä, kun mahdollisimman moni pitäisi ehtiä pelastamaan ennen kuin aikaraja umpeutuu.
Missä moninpeli?
Kampanjapeli on siis pettymys. Lupaavista palikoista ei saada rakennettua tarpeeksi kiinnostavaa kokonaisuutta. Hurmeista teemaa ei kehitetä eteenpäin. Kierrätys voi olla muotia, mutta peli-ideaa kierrättämällä ei maailmaa pelasteta.
Slaughter-pelitila osoittautui myös tylsäksi. Tapa zombeja lauma toisensa jälkeen, säily hengissä ja ansaitse mitaleja. Idea ei kanna kovin pitkälle, soveltaahan se vain samaa peruspelistä tuttua mekaniikkaa yksinkertaistettuna.
Kilpa-ajo sen sijaan nostaa pelin pettymyksestä ihan kelvolliseksi viihteeksi. Radalle mahtuu yhtä aikaa neljä autoa, jotka tönivät ja ammuskelevat toisiaan tarkoituksena kisan tyypistä riippuen joko tuhota toisensa tai ehtiä maaliin ensimmäisenä. Eikä niitä zombejakaan olla unohdettu, radan reunat ovat pullollaan mölisevää, puskurikosketusta odottavaa lihamassaa.
Kisaaminen on mukavaa ja yllättävän vaativaa. Tekoälykin osaa olla armoton. Vielä mukavampaa se olisi ihmispelaajien kesken, mutta valitettavasti Zombie Driver ei anna mahdollisuutta tällaiseen. Yksin pelaaminen ei kerta kaikkiaan kanna tarpeeksi pitkälle.
Hyvä peruspelimekaniikka ja pikkunäppärä ulkonäkö tekevät Zombie Driverista mielenkiintoisen tuttavuuden. Ideoista ei kuitenkaan saada irti juuri mitään. Hyllypelinä kahden- ja kolmenkympin väliin asettuvassa hintaluokassa käydään hurjan kovaa kilpailua, eikä Zombie Driver pärjää siinä seurassa, vaikka kuinka olisi verta ja suolenpätkiä pullollaan.
Lue myös
Warhammer 40K: Space Marine (PC, PS3, Xbox 360)
Garbage Truck Simulator 2011 (PC)
Super Street Fighter IV: Arcade Edition (PC, PS3, Xbox 360)
Driver: San Francisco (PC, PS3, Xbox 360)
Let’s Dance with Mel B (PS3, Wii, Xbox 360)
