Arvostelupäivitys: Call of Duty: Black Ops II, Inversion

Taas on aika laajentaa aiempia peliarvosteluja toisten ja ties midensien mielipiteiden kautta. Juho Anttila ja Heikki Takala mietiskelevät pelejä Call of Duty: Black Ops II ja Inversion.

Arvosteluihn lisätyt mielipiteet löydät varsinaisen peliarvostelun leipätekstin jälkeen.

Call of Duty: Black Ops II (PC, PS3, Xbox 360)

Call of Duty: Black Ops 2 -moninpeliarvostelu (PC, PS3, Xbox 360)

Lainaus toisesta mielipiteestä:

Onneksi pelissä on kampanjan lisäksi tarpeeksi sisältöä täyttämään koko seuraavan vuoden räiskinnän tarve. Olin ilahtunut kuullessani zombie-pelitilan paluusta. Mutta suoraan sanottuna en ole vakuuttunut että se toimii tällaisenaan. Pelitila on hidastempoinen ja kömpelö, ja pelin alkamiseen menee liian kauan. Syynä on eräänlainen avoin maailma, joka vesittää monella tavalla selviytymisen. Pelaajat huitelevat useimmiten jokainen omalla tahollaan, ja toiminnan alkaessa selviytyjät ovat harvoin samassa paikassa puolustamassa asemiaan.

Samaa ei voi totta vie sanoa moninpelistä. Vain kymmenessä sekunnissa olet aivan varmasti mukana matsissa, ja todennäköisesti saanut pari nappia otsaasi. Tällä hetkellä K/D rationi lähentelee noin 0,05:ttä, enkä vieläkään ole saanut yli 5 tappoa putkeen. Ja olen tasolla 30. Syytän asiasta televisioni olematonta input lagia sekä nettiyhteyttä, joka toimii muutoin täydellisesti, mutta sekoaa heti kun aloitan pelin.

Black Opsin moninpeli on sanalla sanoen turhauttavaa. Ainakin ensimmäiset kymmenen tuntia. Heliumkakarat lahtaavat sinut satoja kertoja, milloin milläkin tavalla ja ilkkuvat perään mikkiin. Aina et ehdi ottaa viittä askelta ennen kuin joku ampuu napin otsaasi, ja voit olla sataprosenttisen varma, että jos satut näkemään vastapuolen pelaajan, kuoley. Reaktioaika jonka moninpeli vaatii on näet täysin typerryttävä.

Call of Duty on sen kaltaista reaktiopeliä, että vanhaa alkaa heikottamaan. Se lannistaa täysin kenet tahansa joka ei ole viettänyt satoja tunteja edellisten osien taistelukentillä. Mutta vaikka viidentoista minuutin ottelun aikana saisit vain yhden tapon, ja sekin olisi konsolin äärestä poistunut vastapuolen pelaaja, joka seisoskelee jossakin nurkassa, haluat silti yrittää vielä kerran. Ja vielä kerran. Moninpelissä on imua, joka perustuu pelkästään kokemuksen tuomalle taidolle. Call of Dutyssa ei pärjätä tuurilla. Ei yhtä ainutta sekuntia. Siinä pärjätään pelkästään taidolla ja aseiden kekseliäällä käytöllä. Olkoonkin että edellinen on usein synonyymi suoranaiselle huijaukselle.

Heikki Takala

Lue koko arvostelu:Call of Duty: Black Ops II (PC, PS3, Xbox 360)

 Inversion (PC, PS3, Xbox 360)

Lainaus toisesta mielipiteestä:

Inversionin laiska Gears of War -pastissi ei sentään ole surkeinta, mitä tällä pelimaailman laidalla on nähty. Muistammehan vaikkapa Quantum Theoryn kaikin puolin masentavan esityksen. Inversionin helmasynti on toiminnan täydellinen geneerisyys ja mielenkiinnottomuus.

Tarina, se on varsinkin niin höttöistä suttua, ettei moista oikein naamapalmuilematta jaksaisi seurata. Jokin tekosyy on pitänyt keksiä painovoimakikkailulle, mutta tyhjästä ilmestyvät Mad Max -heput ovat paitsi mahdollisimman halpa, myös mielikuvitukseton ratkaisu tähän pulmaan. Puhumattakaan päähenkilön dramaattista mukataiteellisuutta hipovasta emoilusta.

Painovoimakikkailulla oltaisiin pelastettu paljon, ehkä jopa koko peli. Silloin, kun tekijät uskaltavat irrotella ja painovoimasta päästetään irti kokonaan, annetaan varovainen lupaus potentiaalista. Valitettavasti sekin jää käyttämättä, eikä pelkkä putken kääntäminen välillä 90 astetta johonkin suuntaan riitä.

Juho Anttila

Lue koko arvostelu:Inversion (PC, PS3, Xbox 360)