Musiikkipeliksi tylsä, tasoloikaksi kehno, dynaamiseksi staattinen – Rush Bros ei oikein onnistu
Musiikkipelejä on jos joka lähtöön, mutta mitäs jos peli generoi kenttänsä pelaajan soittaman musiikin tahtiin? Audiosurfissa se toimi oikein kivasti. Entäs Rush Brosissa? Janne Mikola testaa…
Vaikka Rush Brosia onkin ihan täysin mahdollista pelata vaikka letkajenkan tahtiin, audiovisuaalisesti parhaiten peliin sopii ihan ilmiselvästi jokin elektroninen musiikki. Eikä siinä ole mitään ongelmaa. Itse lykkäsin koneeseen Armin Van Buurenin A State of Trance -kokoelmia ja lähdin hyppimään pitkin maita ja mantuja. Vähitellen kiinnostus ja innostus alkoivat muuttua pettymykseksi ja peleistä puhuttaessa siksi kaikkein pahimmaksi tunnetilaksi: ärsytykseksi.
Harmillisesti tilanteet, joissa edes tajuaa pelin kentän oikeasti tekevän jotain musiikin tahtiin, ovat todella harvassa. Monta pelin 41 kartasta voi helpostikin pomppia läpi saamatta sen suurempia ahaa-elämyksiä tai edes havaitsematta, että joku elementti liikahtelee basarin jyskeen mukaan. Lopulta kun elementteihin kiinnittää huomiota, niin voi sitä pettymyksen määrää kun huomaa miten ne ovat aina vaan kentästä toiseen toistuvia samoja palkkiesteitä ja pelaajan pois sylkeviä sykkiviä voimakenttiä.
Hieman huvittavastikin voisi oikeastaan sanoa, että peli vaikeutuu sitä enemmän mitä nopeampitempoista musiikkia soittaa. Esteiden läpäisyihin jää vähemmän aikaa, ja ruikuttamisenkin uhallakin tuntuu, että tietyt kohdat muodostuvat lähes mahdottomiksi läpäistä, kun taustamusiikissa on riittävästi höökiä. Toivotan sydämestäni onnea, jos lempimusiikkisi joukosta löytyy DragonForcea tai vanhaa Helloweenia.
Lue koko arvostelu: Rush Bros. (Mac, PC)
Lisää aiheesta
Fractal: Make Blooms Not War (iOS, Mac, PC)
Theatrhythm Final Fantasy (3DS)
Audiosurf on todellinen musiikin vuoristorata
